Perhekerhoilua

Olimme Alvan kanssa perjantaina tutustumassa seurakunnan järjestämään perhekerhoon. Menimme sinne kahdestaan, koska en tunne täältä muita perheellisiä. Perhekerho alkoi kello kymmenen ja se kesti puolitoista tuntia.

Laitoin itselleni herätyskellon soittamaan (tätä ei ole tainnut tapahtua sitten työaamun) ja heräsin kahdeksan jälkeen laittamaan itseäni kuntoon. Sain tosin itseni ylös vasta vartin yli kahdeksan ja kun Alva heräsi puoli ysiltä, sain vartin aikaa syödä ja laittaa itseni kuntoon. Alvan aamutoimissa menikin sitten puuron syönteineen ja aamupesuineen niin paljon aikaa, että pääsimme lähtemään vasta vähän vaille kymmenen. Onneksi perhekerho pidetään ihan tässä lähellä, joten ehdimme sentään vaikka varmaan viimeisiä olimmekin.

Kerhossa oli kahdeksan aikuista ja viisitoista lasta. Alva oli kaikkein nuorin. Toiseksi nuorin oli aika tarkkaan Alvaa puoli vuotta vanhempi ja muut olivatkin sitten jo vielä vanhempia. Melu oli aika korvia huumaava, kun lapset leikkivät ja aikuiset kahvittelivat.

Kerho oli ihan mukava kokemus. Alva jaksoi hyvin seurata lasten touhuja, vaikka päiväuniaika olikin. Hän otti pienet tirsat autokaukalossaan, vaikkakin lasten äänet estivät kunnon nukkumisen. Mä tutustuin muutamaan äitiin täältä päin ja sain varmistuksen sille, että emme ole ainoa vauvaperhe tässä kylässä, vaikka siltä välillä tuntuu, kun en koskaan ole täällä nähnyt toista vaunuttelijaa. Kerhon loputtua suuntasimme heti kotiin syömään ja sitten nukkumaan. Uni maistuikin Alvalle hyvin ja hän nukkui kolme tuntia.

Mukavaa siis oli ja tuonne suuntaamme uudestaankin. Seuraava kerta tosin on vasta kuukauden päästä, joten ihan heti emme tuonne uudelleen pääse.