Uusia taitoja ja nukkumisesta

Alva oppi eilen varmaan vahingossa kääntymään vatsaltaan takaisin selällään ja tänä aamuna sitä on harjoiteltu kovasti. Mua vaan vähän hirvittää, kun Alvan taktiikkana on ensin mennä vähän kyljelleen ja kaartaa itseään ja sitten heittäytyä kovalla voimalla selälleen. Pää vain kolisee lattiaan, vaikka alla onkin peittoa, pyyhettä, leikkimattoa ja lakanaa. Kolina on silti melkoinen, mutta Alvaa vain hymyilyttää. Taitaa olla kipukynnys aika ylhäällä. Toivottavasti oppii pian jonkun muunkin taktiikan, joka olisi vähän hillitympi ja vähemmän räväkkä.

Alva on tässä viikon sisällä löytänyt myös kätensä uudelleen. Nyt hän pyörittää rannettaan ja ihailee, miten käsi ja sormet pyörivät. Se vaikuttaa olevan aivan lumoavaa.

Noin kolme viikkoa meillä on nukuttu huonosti. Alva on sen ajan päivisin harjoitellut ahkerasti konttausasennossa keinumista ja karhukävelyasentoa. Näitä taitoja on kerrattava myös yöllä, jotta mikään ei pääse yön aikana unohtumaan. Alva siis nousee unissaan konttausasentoon ja heiluu siinä ja huutelee äitiä avuksi, kun ei pääse siitä asennosta vielä itse pois. Mä sitten käyn laittamassa hänet takaisin selälleen ja hän yleensä nukahtaa heti. Hetken päästä hän on uudelleen konttausasennossa ja näin ollaan palattu alkuasetelmaan. Välillä herätyksiä tulee 1-3 kertaa tunnissa, mutta onneksi joka yö on kuitenkin ollut joku vähän pidempi pätkä, poikkeuksena yksi yö, jolloin valvoin varmaan koko yön. Kunpa vain Alva oppisi nukkumaan vatsalleen, niin siitä voisi löytyä ratkaisu tähän.

Edellisyönä meillä koettiin kuitenkin ihme. Alva nukkui koko yön, ilman yösyöttöjä, ilman kääntymisiä, ilman pienintäkään äänähdystä. Hän nukahti tavallista myöhemmin klo 22 ja heräsi juomaan maitoa klo 07 ja nukkui sitten vielä. Jouduin hänet herättämään puoli ysin aikaan, mutta ties kuinka kauan uni vielä olisi maistunut. Päiväunet ainakin maistuivat, sillä hän nukkui ennätykselliset neljä tuntia putkeen ulkona vaunuissa.

Tänä yönä oli tarkoitus toistaa tuo ihme, mutta se ei tietenkään onnistunut. Viime yön salaisuudeksi ajattelin sen, että olin ensimmäisen kerran kapaloinut Alvan peittoon niin tiukasti, ettei hän sieltä helpolla päässyt irti. Tänä yönä joko Alva oli liikkuvampi tai kapalo löysempi, sillä nyt se ei estänyt vatsalleen menoa ja sieltä huutelua. No ainakin joskus näitä ihmeitä onneksi sattuu. Olisikin ollut jo vähän liian suuri ihme, jos se olisi tapahtunut heti uudestaan.