En nyt jaksa kirjoittaa siitä, miten yöt ovat viime aikaina menneet. En siitä, miten jo ennen puoltayötä meillä on herätty kaksi tai kolme kertaa. En siitä, miten nykyään Alva ei enää nukahda heti syömisen jälkeen. En siitä, miten joskus yössä on vain yksi herätys, mutta se johtuu vain siitä, että olen nukahtanut vain kerran noin kolmen aikaan ja herännyt sitten puoli neljältä ollakseni hereillä koko loppu yön.
En jaksa kirjoittaa siitä, miten vauva koko yön jumppaa mennäkseen ensin vatsalleen ja siitä kontalleen, jossa heilutaan ja kiljutaan, kunnen käyn käätämässä hänet seljälleen. En jaksa kirjoittaa siitä, miten viiden herätyksen yö kuulostaa unelmalta ja koko yön nukkuminen saavuttamattomalta sellailselta.
Ehkä jonakin päivänä jaksan taas kirjoittaa siitä, että nyt yöt menevät paremmin. Sitä päivää odotellessa.
Lämpimiä neuleita
9 vuotta sitten
*click*
*click*
Tsemppiä sinne valvoskeluun! Jos yhtään lohduttaa, meitä on ainakin kaksi hyppiväistä Suomen yössä. Meillä vei rokote viimeisetkin rippeet järkevästä unirytmistä pari viikkoa sitten. Nyt ollaan päästy vähän parempaan, poika ei enää herää huutamaan ja herääkin yöllä vain tunnin välein. Niitä puolen tunnin välein hyssyttelyjä ehtikin olla ihan riittävästi.
VastaaPoistaKauhulla odotan tuota kääntymisen ja konttausasennon oppimisia, kun moni sanoo niiden sekoittavan yöt täydellisesti. Onneksi näissä vauvoissa on se hyvä puoli, että asiat voivat muuttua parempaankin aika yllättäen...
Mutta joo, ensi yönä köntystellessäni sängyn ja pinniksen välillä yritän muistaa ajatella sinuakin :) Pidetään seuraa pidemmänkin matkan yli!
Lohduttaahan se. Tietenkin sitä tietää, ettei ole ainoa, joka hyppää vähän väliä sängystä ylös, mutta konkreettinen kaveri auttaa enemmän. Ei auta muu kuin jaksaa ja vauvan hymy ja nauru aamulla tekeekin aina ihmeitä.
VastaaPoistaKomppaan edellistä, asiat voivat muuttua nopeastikin. Muistan hyvin sen tuskan tunteen kun esikoinen oppi seisomaan...
VastaaPoistaEli tämä konttaaminen ei ole vielä mitään :)
VastaaPoista