Kaupunkilomalla

Alva oli ensimmäisen kerran kaupunkilomalla Helsingissä. Lähdimme Turkuun tiistaina ja sieltä suuntasimme keskiviikkona kohti Helsinkiä. Takaisin kotiin tultiin tänään, perjantaina. Matka meni enemmän kuin hyvin.

Keskiviikkona lähdimme ennen puolta päivää ajamaan omalla autolla kohti pääkaupunkia. Minä ajoin ja Mummi piti takapenkillä seuraa Alvalle. Alva nukkui matkalla lähdes tunnin, joten hereillä hän oli vähän yli puolet matkasta. Matka oli kuitenkin juuri sopivan pituinen, joten kyllästymistä ei ollut havaittavissa.

Kotiuduimme hotelliin Mummin avustuksella. Alva söi hyvällä ruokahalulla lounaan huoneessa ja sitten suuntasimme aikuisten lounaalle Stokkalle. Siellä oli todella lapsiystävälliset lounastilat, hyvät syöttötuolit, mikro lasten ruokien lämmitykseen jne. Oikea vaunukansan mekka. Mummi lähti iltasella takaisin kotiin ja Iskä tuli illalla meidän kanssa nauttimaan hotellielämän ihanuuksista.

Alva nukkui yöt hotellissa ihan kohtuullisesti. Olisiko ollut kolmen ruokailun öitä molemmat, mutta se annettakoon anteeksi, kun oltiin sentään ihan vieraassa paikassa. Matkalla ruoka maistui vähintään kohtuullisesti, mutta yksiäkään yli tunnin päikkäreitä ei ollut. Kaksilla päikkäreillä mentiin kaikki päivät, joten hyvin Alva sinnitteli väsymyksestä huolimatta. Kolmannet päikkärit eivät vain kuulu enää Alvan päiväohjelmaan, vaikka vanhemmat olisi ne toivottaneet tervetulleiksi matkan kunniaksi.

Hotellihuone taisi olla mitä paras konttausharjoituspaikka. Kaikki tavarat ja mielenkiintoiset kohteet olivat niin lähellä, että Alva mielellään lähti niitä tavoittamaan, eikä tyytynyt vain muutaman konttausaskeleen matkoihin. Vessan kynnys tosin jäi valloittamatta. Nyt konttaus sujuu jo todella mallikkasti ja kahden metrin matka ei enää päätä huimaa, vaan siihen lähdetään päättäväisellä rohkeudella.

Kotimatka olikin sitten vähän pidempi. Matkaa vei lähes neljä tuntia, koska pysähdyimme kauppaan. Alva nukkui tällä kertaa vain reilun puoli tuntia, mutta vasta viimeisen tunnin aikana alkoi kuulua kyllästymisen ääniä, jotka johtuivat varmaan osittain myös väsymyksestä. Kotona Alva nukahtikin syliini kolmansille päikkäreille, mutta vain kymmeneksi minuutiksi. Nyt pinnasängystä kuuluu väsynyttä vauvan ääntelyä, kun Iskä on häntä nukuttamassa.

Matkailu avartaa, mutta myös väsyttää. Taitaa koko perhe kaivata kunnon unta tänä yönä.

Kontataan

Alva oppi tänään konttamaan. Keittiön oven pielessä oli ruokakassi houkuttelevasti esillä. Alva kohdisti siihen tiukan katseen ja lähti päättäväisesti sitä kohden. Alkuasento oli hyvin hallussa, mutta sitten käsien ja jalkojen työskentely oli varsin hatarannäköistä, mutta konttauksen alkeet oli hallussa. Vaappuvasti Alva sitten eteni sen puoli metriä, joka hänellä oli kassiin matkaa ja pienessä hetkessä hän oli päässyt niin lähelle kassia, että käsi ulottui siihen. Taisi olla todella hyvä tunne, kun oli itse päässyt eteenpäin.

Myöhemmin sitten konttausta treenattiin vielä olohuoneen matolla ja siinä edettiin useampia kertoja noin puolen metrin matka. Horjuvasti ehkä, mutta selvästi kuitenkin kontaten. Ei ollut sitten ryömiminen meidän Alvan juttu, kun heti piti alkaa vain konttaamaan.

Nyt onkin sitten meidän vanhempien aika alkaa inventoimaan meidän kodin vaara paikkoja. Käsityökori ylös, kuuman uunin ympärille jokin este, portaisiin portti ja varmaan useita pienempiä vaaran paikkoja tulee eteen. Eipä parane enää mitään jättää Alvan hollille.

Ja Elämä Avartuu...

Hipp, hipp, hurraa!

Vihdoinkin vauvapöperöä mun makuun. Ostin jo jokin aika sitten muutaman purkin Hipp-merkkistä lastenruokaa, mutta jotenkin niiden kokeilu vain jäi ja jäi. Nyt ostin niitä taas lisää (joku on lastenvaatefriikki, mutta muhun iskee kaikki ihanat purkit ja lastenruokapurkkeja on kaksi keittiön laatikkoa täynnä. Varaa siis on mistä valita, vaikka kaupat menisi kuukausiksi lakkoon) ja muutamia makuja on nyt kokeilu. Ja hyvällä menestyksellä.

Ensin, ehkä noin viikko sitten, kokeiltiin Penne pastaa, tomaattia ja kesäkurpitsaa. Se oli jopa sen makuista, että mäkin voisin sitä melkein syödä. Ei siis tehnyt yhtään pahaa maistaa tuota sosetta ja tarkistaa sen lämpötilaa. Tänään kokeiltiin Riisi-vihannessosetta ja kanaa ja se oli ihan huippu juttu. Kaikki aikaisemmat lihasosevalmisteet on haisseet suoraan sanottuna siltä itseltään. En oo itse niitä voinut maistaa ollenkaan, kun niistä leviävä haju on niin järkyttävä. Eipä ole siten tehnyt juurikaan mieli antaa sellaista mönjää vauvalle. Mutta tämä Hipp-herkku ei haissut mitenkään pahalle, ei ehkä kovinkaan hyvällekään, mutta ei siis mitenkään vastenmieliselle. Makukin oli ihan ok. Ehkä en itse pystyisi koko purkkia syömään, mutta voisi sitä jonkun lusikallisen sentään syödä.

Ekstraa näissä tuotteissa on tietenkin vielä tuo luomu. Oonkin ollut vähän yllättynyt, miten vähän vauvoille on noita luomuja. Erityisesti vastike voisi hyvin olla luomua ja siitä voisi pyytää vielä aika kovaa hintaakin, koska ne äidit, jotka ostavat vastiketta kokevat siitä varmaan sen verran huonoa omaa tuntoa, että olisivat varmaankin valmiita maksamaan aika maltaita, jos vastike olisi luomua ja siten vähän parempaa lapselle. Mä ainakin olisin ollut.

Tarkoituksena ei tosin jatkossakaan ole antaa Alvalle vain kaupallisia ruokia, vaan oma tekoiset ovat kuitenkin musta parhaita ja ne uppoaa Alvallekin parhaiten. Viikonloppuna tein pakastimeen jauheliha-kasvissosetta ja broileririsottoa Kalsarilaatikosta löytämäni ohjeen mukaan. Jauhelihasose meni ihan mukisematta, mutta broileririsotto taisi olla enemmän Alvan mieleen. Täytynee piakkoin tehdä lisää ruokia pakkaseen, jotta ei ruokavaliosta tulisi liian yksipuolinen. Pakastin on tosin aivan täynnä, joten sitä pitää koko perheen vähitellen tyhjentää. Monipuolistaminen hoidettaneen jatkossa jonkin aikaa noilla Hipp-tuotteilla.

Tänä aamuna alkoi Elovena-puurokin vihdoinkin maistua. Tein melko pienen annoksen, mutta kerrankin se meni kaikki, eikä tarvinnut heittää mitään roskiin. Hyvä, että vähitellen päästään noista vauvapuuroista eroon ja Alva alkaa syömään "kunnon" puuroa.

Istua nököttää

Tänään aamupäivällä Alva oppi istumaan menemisen jalon taidon. Se näytää niin isolta tytöltä, kun se istua nököttää leikkimatollaan ja katsoo maailmaa ihan uudesta perspektiivistä. Pois pääsy olikin vähän kinkkistä, mutta sekin onnistui ja vielä ilman, että tarvitsi heittäytyä selälleen. Voi miten mä rakastankaan tuota meidän vauvaa.

Alvalla on vielä aika vähän kokemusta istumisesta. En ole juurikaan istuttanut häntä lattialla, koska hän viihtyy niin hyvin siellä muutenkin ja sitä syöttötuolia ei siis olla myöskään paljoa käytetty. Nyt tilanne sitten muuttuu. Pitänee aloittaa vakituisesti syöttää tuossa tuolissa, kun istuminen on nyt hyvin hallussa. En tiedä, onko se kuitenkaan vielä niin hyvin hallussa, ettei lattialle tarvitse laittaa tyynyjä tueksi. Toisaalta nyt hän ei ole oppinut siihen, että istualtaan voisi heittäytyä tyynyn päälle. Ehkä jätettään nuo tyynyjen laitot tai toisaalta ehkä niitä nyt voidaan tarvita, mutta ei ehkä enää viikon päästä, jos taidot kehittyvät yhtä nopeasti. Eli siis suomeksi: laittanko tyynyjä vai en, kas siinä pulma...

Huono kokki

Tänään tein Alvalle aamupuuron tavallisesta Elovenasta. Sauvasekottajalla surautin hiutaleet pieneksi. Puoli desiä tätä Elovena-jauhoa lautaselle, desi vettä perään ja ei kun mikroon. Pari kertaa sekoitusta kuumennuksen välissä. Valmiiseen puuroon vähän kylmää maitoa joukkoon ja puolisen purkkia Muksun omenasosetta ja ei kun syömään.

Alva ei oikein erityisemmin pitänyt tästä kokeilusta. Katse oli tiukka ja se kertoi heti, että nyt on äiti sun puurosta tullut klönttistä. Ei ole tänään tainnut onnistua yhtä hyvin kuin aiemmin. Puurosta meni alas ehkä puolet, mutta sitten suu meni tiukaksi viivaksi, eikä enää auennut. No maistuipahan sitten maito paremmin.

Viime yönä tapahtui sellainen ihme, että Alva heräsi uniltaan vasta puoli yhdeltätoista aamulla ja vain kaksi yöherätystä. Jos mä vain olisin nukkunut normaalisti, niin nyt olisi tosi levännyt olo, mutta miksi juuri tänä yönä pyörin sängyssä hereillä lähes kolme tuntia. Onneksi sitten aamulla sai levätä vähän kauemmin.

Haluu istumaan, haluu

Tällä viikolla Alva on ahkerasti harjoitellut istumaan menoa. Hän keikkuu ensin kontallaan ja laskee sitten takapuolensa lattiaan ja yrittää siitä kääntyä istumaan. Vielä istumaan meno ei täysin onnistu, vaan Alva istuu paremminkin toisen reitensä päällä.

Lattialla istuminenkaan ei vielä täysin yksin onnistu. Jonkin aikaa Alva pysyy istumassa, mutta sitten painovoima vie väkisin sivulle tai taakse päin. Onneksi useimmiten melko hallitusti, mutta taustalla on hyvä olla jonkun varmistamassa varmistamassa.

Tänään Alva tutki innokkaasti postin tuomaa lelukuvastoa. Jos joulupukille lähetettävään kirjeeseen luetellaan kaikki lelut, joita Alva kuvastossa maisteli, niin kuvastosta ei taida montaakaan ei-kiinnostavaa lelua olla. Kuvaston lisäksi kaikki käsiin osuva menee tällä hetkellä suuhun ja jos käsillä ei ole mitään, niin sitten syödään sormia, kämmentä, koko kättä, paidan kaulusta, hihaa, housuja, lahjetta, sukkaa jne. Taitaa niitä hampaita olla sittenkin tulossa, ainakin vuoden sisään.

Ruokavalion laajennusta

Tarkoituksena olisi nyt seuraavaan neuvolakäyntiin mennessä, joka on siis tammikuussa, saada vähän tuota Alvan ruokavaliota laajemmaksi. Mä oon aika vähitellen lisännyt uusia makuja ja lähes vieläkin pystyn luettelemaan ne ruoka-aineet, joita Alva on syönyt. Tarkoituksena olisi tehdä jatkossakin ainakin joitakin ruokia itse, mutta pitää siinä sivussa nuo ostetut herkutkin mukana. Tosin hedelmä- ja jälkkäriruokia en ole juurikaan tehnyt.

Tällä hetkellä Alvan ruokavalio koostuu näistä ruoka-aineista:
peruna, porkkana, parsa. Nämä kolme on siis todella suosittuja. Mulla on pakkasessa porkkana- ja parsasosetta. Sitten vain keitän perunan ja lisään näitä pakastesoseita joukkoon. Tää on ollut mulle helppoa, joten siksi tätä on tullut annettua aika paljon. Myös kukkakaalia on soseena pakkasessa, joten sitäkin on välillä tullut annettua.

Nyt oon tehnyt peruna-porkkana-maissi-kukkakaali -sosetta pakkaseen ja pakastanut sen pilttipurkkeihin. Oiskohan niitä purkkeja tullut lähemmäs viisitoista. Soseeseen tuli vähän turhan paljon maissia, joten maissi maistuu tässä tosi vahvasti. Tarkoituksena olisi tähän soseeseen lisätä lihaa joukkoon, mutta vielä en ole saanut tehtyä lihasosetta. Broileria ja naudan lihaa olisi tarkoitus ensin soseuttaa.

Pakkaseen on soseuttanut myös yhden bataatin. Sen pakastin jääpalakuutiomuotteihin. Tämä on ollut tosi hyvä erityisesti silloin, kun tuntuu, että Alvalla on niin kova nälkä, että perunan keittämiseen ei ole aikaa. Yleensä siis silloin, kun ollaan oltu jossakin poissa kotoa ja ruokaa pitäisi saada heti, kun kotiin tullaan. Myös silloin, kun Iskä on ruokavastuussa, niin nämä on ollut helppoja. Nyt nää bataattikuutiot taitaa olla aika vähissä, joten tätä pitänee tehdä lisää.

Liharuoat ollaan aloiteltu kaupan soseilla, jotka haisevat ihan kamalille. Niitä ei oikein ole kiva antaa Alvalle, joten siksi näitä voisi vähitellen alkaa tekemään itse. Maistettu ollaan siis broileria peruna-porkkana soseessa, pikku farmarinherkkua, jossa oli naudan lihaa ja palsternakkaa sekä riisiä ja broileria. Mitenkään erityisen hyvin ei nämä ole uponneet, mutta maistuvat kumminkin. Ihan koko purkillista ei hyvällä ruokahalulla mene, mutta jälkkäriä kyllä tämän jälkeen vielä menee lähes se toinen purkillinen.

Lämpimän ruuan olen siis päivittäin pyrkinyt tekemään itse ja tarkoituksena on ollut, että tekisin mahdollisimman pitkälle ruoat luomusta. Tämä on aika tavalla rajoittanut tuota ruokavaliota, vaikka näin ei ole ollut tarkoitus käydä. Paikallisesta kaupasta ei vaan niin laajasti saa noita luomuelintarvikkeita. Oon kyllä ottanut selvää, että tuossa jonkin matkan päässä on luomupuutarha, josta voisi suoraan tilalta ostaa luomutuotteita. Sinne siis on matkan tarkoitus joku päivä suunnata. Jos saisi sieltä vähän laajemmin ja tuoreempaa luomua.

Peruna, jota Alva syö, ei virallisesti ole luomua. Se on kuitenkin omassa pellossa kasvanut ilman lannoitteita ja torjunta-aineita. Tässä pellon osassa ei ole vuosiin käytetty näitä aineita, joten sen puolesta kyseessä on luomutuote, vaikka virallista tunnustusta tällä ei ole. Ainakin itse tietää, mistä nämä perunat on lähtöisin. Kaupasta olen sitten saanut helpolla porkkana, parsaa ja kukkakaalia. Taitaa siellä olla vielä paprikaakin, mutta jotenkin siihen en ole vielä tarttunut.

Luomulihan saanti onkin sitten jo vähän ongelmallisempi. Tosin tätä varmaan saisi Turusta jostakin, mutta vielä en ole ottanut siitä selvää. Meillä on tällä hetkellä pakastin piukassa, kun siellä on paljon hirvenlihaa. Tämä olisi tavallaan "luomua", mutta uskaltaakohan sitä vauvalle antaa. Onkohan se liian rajua? Olisi pitänyt neuvolasta kysyä, mutta unohtui.

Hedelmäsoseita onkin sitten syöty jo aika tavalla laajemmin: omena, persikka, päärynä, vadelma, luumu, ruusunmarja, mustikka, puolukka ja jogurttia. Nämä nyt siis ainakin ja ehkä vielä jotain muutakin. Banaania tosin ei olla vielä syöty, vaikka se on ollut ruokalistalla jo jonkin aikaa (lue kaupan purkki ollut kaapissa jo ties kuinka kauan.)

Nyt olen myös alkanut ostamaan noita Hipp-tuotteita, jotka ovat luomua. Tosin niitä ei ole vielä juurikaan maisteltu, vasta jogurttia. Niissä on vain aika paljon sellaisia ruoka-aineita, joita Alva ei ole vielä maistanut. Toisaalta Alva ei ole osoittanut taipumusta mihinkään allergiaan, joten voisihan sitä vaan reippaasti kokeilla ja vähentää kokeiluja vasta sitten, jos ongelmia ilmenee.