Leikkien

Mikä onkaan mukavampaa kuin pukea vaatteet itse päälle. Varsinainen onnistumisprosentti on Alvalla tässä touhussa vielä aika alhainen, ellei peräti 0, mutta yritystä on. Kaikki vaatteet, lelut, johdot, pyyhkeet, lakanat jne on pakko yrittää pukea päälle tai pikemminkin laittaa pään päälle. Sieltä ne usein tipahtvat niskan kautta lattialle tai jäävät roikkumaan jotenkin. Kontatessa Alvalla voikin olla niskassa roikkumassa mitä milloinkin.

Pallot ovat pitkään jo olleet in. Niitä on kiva heiluttaa, pyörittää menemään ja heittää. Samaa tosin tehdään lähes kaikille leluille, mutta pallolla se taitaa olla mukavinta. Pehmolelut vaikuttavat olevan myös kiinnostavia. Niille tehdään lähes kuten palloillekin, mutta lisäksi tulevat halaaminen ja pusut. Pusun jälkeen pehmolelun saakin lähes laittaa kuivumaan ennen seuraavaa pusua. Serkkupojan krokotiili sai viikonloppuna oikean megapusun ja serkku ihmettelikin, että mitä ihmettä tässä krokotiilissa on. Taisi mennä pesuun.

Taaperokärry on vieläkin tarpeellinen. Sen perässä Alva jaksaa yhä vain käpytellä. Tosin parasta on, jos itse pääsee kyytiin ja Iskä vetää kärryä. Sitä leikkiä ei saisi lopettaa ollenkaan. Myös erilaiset roikotukset, kuperkeikat, heitot ja muu pyörittely saavat aikaiseksi suuren hymyn. Äidin voimat eivät noihin enää hyvin riitä, joten Iskän harteille ovat jääneet.

Keittiön kaapin ja laatikoiden sekä kassien tyhjennyt hoituu jo lähes rutiinilla. Taitaa Alva viihtyä paremmin, kun kaikki tavarat ovat laittialla vain käden mitan päässä. Onneksi ihan kaikkia laatikoita Alva ei keittiössä saa auki, joten vain "omat" laatikot käydään tyhjentämässä. Jos keittiön penkille on kerääntynyt tavaraa, käy Alva repimässä myös ne lattialle. Ehkä vielä pään yli vedettynä.

10 kk neuvola

Oltiin aamupäivällä Alvan kanssa neuvolassa. Oltiin vähän myöhässä, kun auto jumahti kiinni lumeen, mutta riuska äiti sai auton hangesta lapiopelillä, kun ensin oli soittanut kiukkupuhelun miehelle.

Alkuun Alva istuskeli vähän varautuneen oloisesti sylissä. Kerron neuvolan tädille, että ruoka on maistunut viime aikoina todella huonosti. Tänään aamupuuroa ei syöty edes lusikallista, eikä se oikeastaan edes yllättänyt mua. Eipä sitä viime aikoina montaa lusikallista ole mennyt. Lounaaksi ja päivälliseksi syödään pienet pilttipurkit ruokaa ja välipalaksi pieni purkki herkkusosetta. Iltasella taas syljeskellään puuroa. Onneksi maito sentään maistuu.

Pituutta oli taas viime kerrasta kasvettu ihan oman käyränsä mukaisesti eli 1,5 cm. Punnitus sitten todistikin sen, että ruoka ei ole juuri maistunut. Painoa oli tullut viime kerrasta ruhtinaaliset 30 g. Eli taitaa Alvalla olla laihis päällä. Pään ympärys oli onneksi taas kasvanut pari senttiä, joten sillä tiellä ollaan nyt kohdassa 47 cm.

Eipä siinä paljoa muuta puheltu. Ruokailussa kannattanee antaa nyt mikä ikinä vain maistuu. No eipä juuri mikään ole maistunut, mutta ehkä vähitellen alkaa tulla taas nälkä ja ruoka alkaa maistumaan. Kaurapuuroa ei meillä taideta enää keitellä, vaan yritetään jotain muuta. Ehkä mannapuuro voisi maistua...

Tervetuloa maaliskuu

Nyt toivottavasti on vihdoinkin talven selkä taittunut ja päivät alkavat lämmetä vähitellen. Helmikuu on ollut tylsä kuukausi siinä suhteessa, että lunta ja pakkasta on riittänyt yli oman tarpeen. Sisällä on saatu olla ihan riittämiin ja ulkopäikkärit ovat olleet harvinaisuus. Toivottavasti nyt siis aurinko jo alkaa päivisin pitämään pakkasta vähän kurissa.

Helmikuun uusi taita on tuetta seisominen. Se onnistuu jo todella hyvin. Usein vaikuttaa siltä, että siinä voisi seistä jo ihan ilman vaikeuksia loputtomiin, mutta toisinaan peppu painaa sen verran, että alas mukasahdetaan. Seisominen on vieläkin Alvasta ihan älyttömän hauskaa. Alva ihan innossa nauraa ja varmistaa sen, että joku on häntä ihailemassa ja kehumassa. Ei taida seisominen ilman yleisöä olla ollenkaan niin mukavaa.

Ensimmäiset askeleet on myös nyt otettu ja tässä kuussa se taito varmaan vahvistuu. Vielä askeleet ovat hyvin haparoivia, mutta ihan tarkoituksella otettuja kuitenkin. Taaperokärryllä kävely on vieläkin ihan mukavaa, mutta parasta on, kun Iskä vetää kärryjä ja Alva saa itse seistä kyydissä. Tämän riemun kun aloittaa, niin siinä menee koko ilta, koska lopettaminen saa aikaan pahan huudon. Lisää, lisää, lisää, huutelee Alva.

Kun kymmenkuukautta tuli tässä päivänä muutamana täyteen, ollaan sen jälkeen maisteltu vähän viiliä (kerran, ei hyvää, kun en laittanut herkkusosetta joukkoon), rasvatonta maustamatonta jogurttia (kerran ja kohtalo kuten viilillä) sekä Bulgaria jugurttia (pari kolme kertaa kokeiltu ja puoli purkkia menee yhdessä herkkusoseen kanssa. Vähän on kylmää ja se puistattaa, joten pitäisi muistaa ottaa se vähän ennen syömistä lämpeämään keittiön pöydälle.) Myös rahkaa, raejuustoa, kermaviiliä, jätskiä ja pehmistä on jo kokeiltu. Tosin pienen pieniä annoksia.

Tänään muuten paikansin Alvan alaleuasta viidennen hampaan.

Eteenpäin mars!

Alva otti eilen ensimmäisen askeleensa ilman tukea. Askel ei ollut suuren suuri, mutta askel kuitenkin. Tänään askelia on otettu jo kolme peräkkäin, mutta ei sitä voi vielä kävelyksi kutsua. Kävelyn ensiaskel on nyt kuitenkin saavutettu.

Tällä viikolla Alva täytti 10 kuukautta. Olen koko viikon itsekseni (ja vähän ääneenkin) ihmetellyt, että miten se on voinut kehittyä noin paljon ja niin pienessä ajassa. Äidin vauva osaa ja tahtoo jo vaikka mitä. Muistan, että Alvan syntymän aikaan luin jostakin blogista, että jonkun vauva täyttää vuoden. Ajattelin, että onkohan meillä koskaan niin vanhaa lasta, mutta nyt siihen vuoden rajapyykkiin ei ole enää pitkä matka. Tuntuu oudolta, että kohta saa itse ruveta valmistautumaan Alvan ensimmäisiin synttäreihin. Toisaalta tuolloin vuoden ikäinen vaikutti jo vaikka kuinka vanhalta, mutta vaikka kehitystä on tässä vajaassa vuodessa tapahtunut vaikka kuinka, on Alva kuitenkin vielä äidin oma pikku vauva, joka ei sitten kuitenkaan niin kovin iso ole. Taitaa pysyä loputtomiin tuo ajatus, että jo noin vanha ja taitava, mutta toisaalta kuitenkin äidin oma pieni vauva - iästä riippumatta.

Iskä piti tällä viikolla kaksi vapaapäivää - torstai ja perjantai. Torstaina sitten lähdettiinkiin Maskun mökille. Iskä kävi hiihtämässä meren jäällä, mutta me pysyteltiin mökin suojissä Alvan kanssa. Mummi ja Pappa jaksoivat viihdyttää Alvaa ja hän olikin ihan elementissään. Yöksi mentiin Turkuun ja sieltä ajettiin aamupäivällä takaisin tänne maalle. Tänään onkin vierailulla käynyt Alvan sisko tyttönsä kanssa sekä Iskän sisko. Mukavaa, että Alvalla riittää sukulaiskontakteja, vaikka tänään vähän tädin sylissä alkoikin vierastamaan.

Ilmoitus ystäville ja sukulaisille

Mulla poksahti juuri puhelin ja siinä meni ihan kaikki. Puhelinnumerot, synttärit, tapaamiset, ihanat tekstarit erityisesti Alvan syntymän aikaan jne. Musta ei siis hetkeen ehkä kuulu. Toivottavasti saan uuden puhelimen viimeistään perjantaina. Ja senkään jälkeen ei kuulu, jos en saa teistä elonmerkkiä yhteistietojen kera.

Ketuttaa.

Sisätiloissa

Taas on mennyt kolme päivää sisätiloissa. Tämä Alvan ensimmäinen talvi on ollut todella ihmeellinen. Lunta on enemmän kuin miesmuistiin ja pakkaslukemat eivät millään tahdo laskea alle kymmeneen. Viikonloppuna pakkanen huiteli parissa kymmenessä ja kun siihen vielä yhdistää kovan tuulen, oli selvää, että sisällä ollaan.

Tänään pakkanen on sentään laskenut alle 15 asteeseen, joka meillä on ollut tuo ulkona nukkumisen raja, mutta sisällä vaan nukutaan tänäänkin. Piha ja pihatie on niin lumessa, että ei juurikaan houkuta tuo vaunujen työntäminen polveen asti ulottuvassa hangessa. Tulisi vain jo kevät ja kesä, niin pääsisi ulos paljon helpommin.

Kahvilla

Oltiin tänään Alvan kanssa Raumalla kahvittelemassa naisporukassa. Neljä naista saikin aika kovaa ääntä ja sekasotkua aikaiseksi. Yksi teekuppi kaatui lähes vahingossa, mutta muuten Alva kyllä keskittyi kaikkien tavaroiden heittämiseen pöydältä lattialle. Onneksi kahvilan työntekijät eivät ajaneet meitä pihalle, vaan kävivät vuorotellen siivoamassa pöytäämme.

Kahvila oli siis Rauman torin laidalla sijaitseva Sali. En ollut siellä aiemmin käynyt, mutta nyt voin kyllä suositella. Tällainen paikka on ehdottomasti kaupungista puuttunut ja taitaa paikka olla menestys, kun kaikki pöydät olivat täynnä ja porukkaa riitti. Salaatti ja suklaa- sekä juustokakku ovat nyt korkattu ja hyviä olivat.

Varsinaisesti tuo kahvila ei ollut mitenkään lapsille suunnattu, koska taisimme saada paikan ainoan syöttötuolin. Vaipanvaihtopaikkakin oli kuulemma melko pieni, joten jätin vaipan vaihtamatta. Ajattelin, että neljän tunnin vaihtoväli ei kai ole pahaksi, mutta väärässä olin. Meillä on nyt ollut kokeilussa Liberon housuvaippa numeroa viisi. En ole kovin montaa kertaa sitä vielä käyttänyt ja näin pitkää aikaa se ei näemmä pitänyt. Body, sukkikset ja Lindeksin velourit olivat kotiin päästyämme läpi märät. Tämä on meillä erittäin harvinaista, että vaippa falskaa. Olisikohan sitä tapahtunut reilun puolen vuoden aikana alle viisi kertaa. Joko vaippa on liian pientä laatua, tai sitten malli ei ole meille sopiva. Pitänee kokeilla kuutosta tai Pampersia.