Viimeisiä äitiysneuvoloita viedään

Eilen oli mullakin siis äitiysneuvola ja kyseessä oli toiseksi viimeinen kontrolli, jos ihan suunnitelmien mukaan edetään.

Arvot olivat aika kohdallaan. Verenpaine siinä 115/70, virtsa puhdas ja verenrautapitoisuus ennätykselliset 110. On siis auttanut, että olen syönyt pari Obsidania päivässä. Muutama viikko sitten kun rauta-arvo oli tasan sadassa. Painoa oli tullut ja kohta alkaa lähestyä uhkaavasti se +20 kiloa tässäkin raskaudessa. No enpähän ole sen estämiseksi mitään juuri tehnykään.

Neuvolan täti löysi sydänäänet taas heti ensimmäisellä kerralla ja tällä kertaa Alvakin oli niitä kuulemassa ja kokeilemassa, että missä se vauvan peppu ja pää tuntuvat. Vauva otti tällä kertaa kuuntelun ihan rauhallisesti eikä tavanomaiseen tapaansa potkinut koko ajan sitä anturia. Taisi olla päikkäreillä, eikä havainnut yksityisyydensuojan rikkomista.

Neuvolan täti on ensi viikon lomailemassa Roomassa, joten ensi viikko jää neuvolassa väliin ja sitten seuraava tapaaminen onkin 12.5. Tämä on todennäköisesti viimeinen tapaaminen ilman vauvaa, kun vauva syntynee sovitusti 16.5. eli kahden viikon päästä. Miten aika onkaan humahtanut nopeasti!

4 v. neuvola

Oltiin tänään sekä äiti että tytär neuvolassa. Alvalla oli nelivuotistarkastus ja yli tunti siihen saatiin aikaa kulumaan.

Ensin tehtiin vähän tehtäviä. Alva piirteli ristiä, palloa, rastia, neliötä ja niin edelleen. Ne kuviot piti piirtää mallin mukaan. Kohtuullisen hankalia olivat rasti ja neliö. Sitten siinä oli esim. kaatunut t-kirjain, niin Alva halusi piirtää t-kirjaimen oikein, eikä mitään kaatunutta t-kirjainta.... Onkohan nyt numerot ja kirjaimet olleet liikaakin tapetilla.

Sitten siinä näytettiin kuvia, jotka neuvolan täti nimesi. Tyyliin, kala, kana ja kasa ja sitten Alvan piti näyttää mikä on kala. Näitä oli aika monta ja ne oli kuulemma ihan helppoja Alvan mielestä. Sitten piti osata nimetä värejä ja ne meni myös lähes kaikki oikein (musta oli kuulemma tumma ja harmaa valkoinen, kun valkoista ei olisi muuten ollut ollenkaan. Myös sinertävän Alva nimesi lilaksi, mutta ei se ihan puhdas sininen kyllä ollutkaan.)

Sitten tehtiin näkö- ja kuulotestit. Kuulo meni ihan hyvin, mutta näkötesti taisi jo vähän väsyttää. Alva ei oikein jaksanut keskittyä ja sitten mielellään katsoi vähän sivuttain tauluun, niiden silmälasien takaa. Toisella silmällä hän näki vähän paremmin kuin toisella. Sovittiin, että tehdään näkötesti joskus puolen vuoden päästä uudelleen eikä silloin tehdä muuta. Ehkä sitten keskittyminen menee paremmin.

Pituutta Alvalle oli tullut lisää ihan mukavasti. Ei mitään kasvupyrähdystä, mutta tasaista kasvua. Nyt siis jo huitelee metrin yläpuolella (104,8 cm). Painoa olisi voinut tulla enemmänkin. Nyt sitä oli tullut tasan kilon ja kuulemma hän on nyt -12 käyrällä. Alle -15 käyrälle ei oikein saisi mennä. Tästä ei kuitenkaan mitään kotrollia ole luvassa, ainakaan vielä. Isä ja hänen puolen sukunsa on tosi hoikkaa tyyppiä, joten ehkä tämä menee siihen.

Lopuksi Alva sai piikin. Sitä hän jännittikin aika tavalla, kun aamulla kerroin, että piikkiä on luvassa. Katsottiin aamusta vielä vähän Olipa kerran elämää ja siitä rokotukset-jakso, jossa annetaan jäykkäkouristusrokote ja sehän oli Alvallakin nyt edessä. Taisi aika tavalla sattua ja sattui sitten vielä jälkeenkin päin. Toivottavasti se menee pian ohi, eikä nostaisi iltasella kuumetta tai suurempaa pattia. Vauvana Alva on sietänyt rokotuksia ihan hyvin, mutta pitänee taas tarkailla tilannetta.

Astrid onkin Aamos RV21+3

Nyt on rakenneultra onnistuneesti takana. Vauveli näytti voivan vatsassa hyvin ja kasvanut oli taas komeasti. Kätilö tutki vauvan todella perinpohjaisesti ja saatiin katsella vauvaa lähes tunnin ajan. Vähitellen siihen ultrakuvaan alkaa maallikkokin tottua, kun nyt jo osasi vähän paremmin hahmottaa vauvaa siitä kuvasta.

Vauva oli kasvanut taas mukavasti ja painoarvio oli siinä 400 g paikkeilla. Laskettu aika vastasi samaan päivää kuin mitä ensimmäisessäkin ultrassa. Nyt laskettu aika siirrettiin virallisestikin 25.5. Synnytystapana mulla on oletettavasti suunniteltu sectio, joten vauveli syntynee siinä vähän ennen laskettua aikaa, jos kaikki menee hyvin. Ja jos suunniteltu sectio tehdään suunnitellusti, niin kuulemma todennäköinen on torstaipäivä. Eli vauva syntyee joko 23.5 tai sitten jo 16.5.

Niskapoimu-ultrassa vauvan veikattiin olevan Astrid, mutta nyt se kuulemma vaikutti pikemminkin Aamokselta. Taitaa tulla uuden opettelua, kun kahden tytön jälkeen tuleekin poika. Tuttavaperhe vaikutti tyytyväiseltä. Meille ei kuulemma enää tarvi tulla yhtään kilttiä ja erittäin tottelevaista tyttöä, vaan reipasotteinen poika sopii meille paremmin.

Ultran jälkeen suunnattiin lounaalle miehen kanssa ja olo oli hyvin helpottunut.

Hoidonaloituksen hinta

Tulokset meidän hoidon aloittamisesta, tilanne neljän hoitopäivän jälkeen:

- kangerteleva vaipattomuus ja paljon likapyykkiä
- rikkonaisia öitä, kaksi väsynyttä lasta ja aikuista
- kaksi yskivää lasta
- kaksi vuotavaa nenää
- yksi tulehtunut korva

Mikä korvaus äidin pitäisi saada työstä, jotta tämä kannattaa?

2-vuotias

Aino täyttää tänään kaksi vuotta. Miten se aika onkin voinut kulua jo niin, että meidän vauva ei enää ole vauva, eikä ole ollut sitä enää vähään aikaan. Nyt hän on jo taapero, mitä parhaassa iässä.

Pidimme juhlat jo reilu puolitoista viikkoa ennen h-hetkeä, koska silloin oli vielä koko perhe lomilla. Juhlissa oli kaikki sukulaiset ja muutama kaverikin. Aino vierasteli vähän ja roikkui punteissani, kun vieraita alkoi tulemaan, mutta vieraiden ojentamat lahjapaketit hieman saivat hänet lämpeämään. Vähitellen hän unohti vierastelun ja meni jo kuin kala vedessä vieraalta toiselle ja kakun kynttilöiden puhallus meni jo viime vuoden rutiinilla.

2v neuvola

Tänään oli Ainon  2 v. neuvola. Varsinainen neuvolantätimme oli lomalla ja paikalla oli naapurikylän neuvolantäti. Ihan mukava tyyppi, vaikkakaan ei ihan yhtä mukava kuin meidän "oma" täti.

Alkuun juteltiin siitä, miten puhe on alkanut Ainolla luistaa ja siitä, miten pottakokeilut ovat tuottaneet tulosta. Kerroin, että Ainolta tulee jo välillä kolmen sanan lauseita ja että vain yöllä on enää vaippa, joka tosin sekin on lähes aina kuiva. (Taidetaan jättää vaippa kokonaan pois, kunhan saadaan nämä tähän asti ostetut vaipat käytettyä.) Sitten Aino sai käteensä kynän ja eteensä paperia. Hänen piti piirtää siihen suora viiva. Ihan suoraa viivaa ei siihen paperiin tainnut syntyä, mutta kiharaa viivaa tuli kyllä koko paperi täyteen ja vähän toisellekin puolelle.

Sitten tyttö saikin aika uhmakohtauksen. Täti pyysi Ainoa potkaisemaan palloa ja näytti, miten se tehdään. Aino sitten otti iloisesti pallon käteensä. Täti totesi, että "ei käsin, vaan jalalla" ja että "missä Ainon jalka on?" Aino loukkaantui vallan verisesti ja tuli mun luokse lohdutettavaksi. Lohdutus ei kuitenkaan tuottanut tulosta, vaan Aino suuntasi pois huoneesta, odotustilaan leikkimään. Kannoin rimpuilevan ja huutavan tytön takaisin huoneeseen ja siitä se huuto vain yltyi. Varmaan lähes viisi minuuttia meni, ennen kuin tyttö rauhoittui niin paljon, että pystyimme jatkamaan.

Mittaus tehtiin vielä siinä makuultaan ja pituutta oli tullut lisää 6 cm, eli nyt yhteensä 94 cm. Pituus taisi ylittää +2 käyrän. Paino puolestaan oli vähän miinuskäyrällä, kun sitä oli vain 13,5 kg. Tornin rakentaminen onnistui hyvin ja Aino kertoili yksittäisin sanoin, mitä hänelle näytetyssä kuvassa tapahtui. Juttelimme vielä jotakin tavanomaista neuvolantädin kanssa ja Aino kävi sillä väliin kiukkuisesti potkaisemassa palloon. Sekin taito siis osattiin, vaikka ensin sitä vähän epäilikin.

Uimaan

Meidän tytöt ovat innokkaita uimareita - ainakin teoriassa. Innostus on huipussaan, kun kysyy, että lähdetäänkö uimaan. Matkalla into ei ota laantuakseen ja perillä uikkari vaihtuu päälle nopeasti. Sitten alkaa vähän epäilyttämään, että onkohan se vesi sittenkin kylmää ja rantaa lähestyttäessa kylmyys vaikuttaa jo varmalta.

Alva jo vähän osasi uiskennella kellukkeilla viime kesänä ja hyppäsi laiturin rappusilta veteen kellukkeilla ja renkaalla. Hän todella nautti uimisesta, eikä arastellut vettä ollenkaan. Tänä vuonna vedet ovat olleet niin kylmiä, että uiminen on vähän jäänyt kasteluksi ja saunaan juoksemiseksi. Vähitelleen hän on kuitenkin uskaltaunut kastautumaan veteen jo kokonaan ja on äidin avustuksella vähän uiskennellut kellukkeilla. Aino sitä vastoin hädin tuskin kastaa varpaansa ja sitä kokemusta ei tarvitse saman uimareissun aikana toistaa.

Syksyn osalta onkin osittain jo heitetty lupausta ilmaan, että alettaisiin koko perhe käymään uimahallissa uimassa. Jospa se nyt toteutuisi edes kerran ennen joulua. :)

Ps. Vaipattomuus on jo edennyt siihen, että vaippa on enää yöllä ja sekin on yleensä kuiva aamusta. Tällä viikolla tosin taisi kerran olla märkä, joten ihan en uskalla sitä vielä poiskaan ottaa. Melko vahvasti alkaa näyttämään siltä, että parin viikon päästä alkavaan hoitoon ei tarvitse enää vaippoja kuskailla.