Hoidonaloituksen hinta

Tulokset meidän hoidon aloittamisesta, tilanne neljän hoitopäivän jälkeen:

- kangerteleva vaipattomuus ja paljon likapyykkiä
- rikkonaisia öitä, kaksi väsynyttä lasta ja aikuista
- kaksi yskivää lasta
- kaksi vuotavaa nenää
- yksi tulehtunut korva

Mikä korvaus äidin pitäisi saada työstä, jotta tämä kannattaa?

Sitä samaa

Tänne tuntuu kuuluvan vain sitä samaa.

Tänään olin lääkärissä puolestaan Alvan kanssa ja hän sai lääkekuurin poskiontelotulehdukseen. Olin luullut, että näin pienillä ei niitä vielä ole, mutta kuulemma raja on siinä kolmessa vuodessa ja koska Alva on jo lähes sen kolmen, ultrasi lääkäri sitten varmuudeksi nekin. Ja jo tärppäsi. Yritetään tosin olla aloittamatta kuuria ja kokeillaan jos menisi nenätipoilla ohi. Kuuri saatiin varaventtiiliksi.k

Kotihoito siis jatkuu edelleen.

Trullaillen

Tänään saivat meidänkin naapurit kuulla iloisesti lorun: Virvon varvon tuoreeks terveeks tulevaks vuodeks. Vitsa sulle, palkka mulle!

Askarreltiin lauantai-iltana tyttöjen kanssa virpomisvitsoja keittiön pöydän ääressä. Koristeena meillä oli sulkia ja servettejä. Ihan kauniita niistä tuli, vaikka äiti saikin lopulta askarrella niitä lähes yksin. Sunnuntaina lähdimme sitten koko perhe noitakierrokselle ja saimme siihen kulumaan yli kaksi tuntia. Ensimmäisen naapurin luona Alva ei vielä oikein uskaltautunut sanomaan sanaakaan. Sitten hoksasimme harjoitella sitä lorua oikein kovaan ääneen yhdessä huudelleen, niin sittenpähän seuraavassa paikassa loitsu sujui jo sujuvasti. Kolmas paikka olikin sitten niin tuttu, ettei siellä tarvinnut maanitella ollenkaan. Yhteensä kuudessa paikassa käytiin ja kaikki olivat osanneet varautua virpojiin, joten kori oli täynnä Kindereitä kun päästiin takaisin kotiin.

Aino tosin pörpähti vaunuihin ennen viimeistä virvontapaikkaa ja nukkuikin tyytyväisenä kotiin asti. Hänellä on taas (4 kerta elämässä ja tänä vuonna myös) kerran korvatulehdus ja olo on varmaan sen mukainen. Taitaa putkitus uhata vähitellen. Huhtikuun lopulla pitäisi mennä korvalääkärille näytille. Katsotaan miten hänen sitten käy. Edellisen kuurin loppumisen ja uuden kuurin alkamisen välillä ei tällä kertaa ehtinyt kulua edes kahta viikkoa.

Vielä vaivaa

Flunssa ei sitten millään meinaa jättää meidän perhettä. Iskä on ollut kovassa kuumeessa lauantaista alkaen ja vieläkin yli 38 asteeseen nousee.

Aamusta Aino vaikutti vähän haluttomalta ja tyytyi vain keikkumaan sylissäni. Kuumetta hänellä ei varsinaisesti ollut, muttä yöllä hän oli yskähdellyt. Lääkekuuri loppui lauantaina ja ehkä hän vähän taas korviaankin kaivoi. Alvakin siinä aamulla sanoi, että hänellä on poski kipeä. Laitoin sen oikeastaan vähän huomion haun kipeyteen, kun olin siskoa niin tarkkaan syynännyt. Kun Alvakin kuitenkin vaikutti perusvirkeältä lähdimme aamusta hoitoon ja töihin. Töissä en juuri ehtinyt kuin kääntymään, kun jo hoitaja soitti, että Alva on selvästi kipeänä. Kuumetta ei ole, mutta on itkuinen, eikä jaksa leikkiä. Lähdin sitten hakemaan heitä kotiin.

Alva oli nukahtanut hoitajan luokse sohvalle, kun pääsin paikalle. Aino söi jo lounasta, mutta kun tulin kesken syönnin paikalle, niin ruokakaan ei enää tahtonut oikein maistua. Otin molemmat tytöt mukaan ja lähdimme kotiin. Aino jäi samantien ulos vaunuihin nukkumaan ja mä menin yhdessä Alvan kanssa nukkumaan sänkyyn. Tunteroisen tytöt nukkuivat ja sitten nousimme ylös.

Ruoan ja leikkimisen tohinassa huomasin, että myös Aino vaikuttaa väsyneeltä ja kuumalta. Lämpöä oli reilu 38. Annoin Panadolia ja mentiin taas koko perhe nukkumaan. Nyt kaikki sisälle. Alva ei tosin nukahtanut, mutta Aino on nyt nukkunut puolitoista tuntia. Hyvä niin! Aamupäivän päikkärit olivat liian lyhyet ja kun vielä on kipeänä, niin uni maistuu.

Harvoin olen nukuttanut Ainoa sisällä. Hän nukahtaa niin hyvin ja nukkuu pitkään ulkosalla, joten hän on saanut nukkua vaunuissa ihan rauhassa. Hoitaja aluksi meinasi opettaa Ainon nukkumaan sisällä, mutta päätyi sitten hänkin vaunuihin. Nyt olemme taas keskustelleet siitä, että hoitaja voisi nukuttaa Ainoa jatkossa sisälläkin. Nyt ainakin sisälle nukahtaminen onnistui. Hän tosin protestoi sitä äänekkäästi, mutta ei kovin kauaa. Uni normaalisti on lyhempää, koska kun hän havahtuu hän ei helposti nukahda uudelleen, mutta ehkä sekin ajan kanssa muuttuu.

Arkea

Meillä eletään päivittäin vain sitä tavallista arkea. Aino sai viime viikon lauantaina uuden lääkekuurin, kun korvat eivät olleet ehtineet parantua ennen uuden flunssan alkamista. Taitaa olla niin, ettei tytöt ole vielä kunnolla olleet terveitä sitten ennen joulua alkaneen flunssailun. Nenät vuotaa ja välillä yskittää. Toisinaan enemmän, toisinaan vähemmän. Ja samaa on meillä vanhemmillakin. Toivottavasti vähitellen alkaa sairaudet olla takana. Ainakin ennen kuin joka vuotinen vatsatauti huhtikuussa alkaa.

Kiireiset lapsiperheen vuodet on meilläkin alkaneet. Aamulla lapset hoitoon, sitten kiireesti töihin, jossa töitä riittää enemmän kuin tarpeeksi. Sitten lasten haku hoidosta, kotiin ruuan laittoon ja syömisen jälkeen keittiön siivousta ja sitten kello onkin jo kuuden paikkeilla. Vähän pyykin pesua, puulämmityksen hoitamista, kodin järjestelyä jne. Jossakin välissä lasten kanssa leikkimistä, vaipan vaihtoa, riitojen selvittelyä, telkkarin katselua ja sitten iltatoimet ja yhdeksältä nukkumaan. Ei siinä illassa paljoakaan ehdi.

Maalla kun asutaan, niin iltaisin ei juurikaan ehdi lähtemään minnekään. Kauppaan puolen tunnin matka, joten kauppareissutkin on lähes mahdottomia. Kyläpaikat myös lähes kaikki vähintään tunnin ajomatkan päässä. Viikolla siis lähes mahdoton lähteä minnekään. Paikkakunnalla harrastusmahdollisuudet on vähissä. Olemme kuitenkin Alvan kanssa yrittäneet osallistua kaikkiin mahdollisiin tilaisuuksiin, joita kylällä on tarjolla. Kuukauden välein on satujumppa. Tästä ensimmäinen kerta jäi valitettavasti välistä, mutta helmikuun jumppaan päästiin. Maaliskuun jumppa on muistaakseni ensiviikolla. Parin viikon välein on hiihtokilpailut. Sinne olemme päässeet kaksi kertaa ja taitaa toiset kaksi kertaa olla vielä edessä, jos säät sallivat. Siinä ne harrastusmahdollisuudet sitten ovatkin. Vähän tämä vaihtoehtojen vähyys harmittaa, olisi mukava touhuta tyttöjen kanssa enemmänkin, mutta kotosalla yleensä ollaan. Onhan se niin tietty niinkin, että hyvä olla illat kotona, kun lapset ovat päivän hoidossa, mutta ainakin Alva tuntuu nauttivat todella paljon, kun on jotakin ohjattua tekemistä ja menemistä. Ainakin jumppa voisi hyvin olla useammin, mutta minkäs teet.

Kuumetta

Perjantaina kun tulin töistä kotiin, oli Alva aika väsyneen oloinen. Tein hänelle pehmoisen ja mukavan sängyn keittiön penkille ja siinä hän seuraili, kun minä laitoin ruokaa. Alva jopa tapojensa vastaisesti nukahti ja heräsi sitten, kun ruoka oli valmis ja tuli osallistumaan ruokailuun. Ruokailun jälkeen kun kokeilin hänen otsaansa oli aika selvää, että nyt on Alva elämänsä ensimmäisessä kuumeessa. Mittari näytti 38,5 astetta ja ei muuta kuin lääkevarastoja penkomaan, jospa jostakin löytyisi kuume lääkettä.

Olen aina joskus ostanut meille apteekista varastoon joitakin lääkkeitä, joista sitten voi valita, jos tilanne niin vaatii. Apteekkiin kun on matkaa vähintään 15 km ja viikonloppunakin auki olevaan n. 35 km. Kaapin kätököistä löytyi Pamolia, mutta siinä oli jo päivät menneet vanhaksi. Panadolia löytyi nestemäisenä, joten sitä annoin Alvalle. (Maku taisi olla järkyttävä, kun hän ei enää yöllä meinannut millään ottaa sitä.)

Viikonloppu menikin sitten hoitaessa ensin Alvaa ja sitten lauantaina jo Ainoakin. Tänään olin tyttöjen kanssa tk-lääkärissä ja Aino sai lääkekuurin, kun keuhkoissa taisi krohista lääkekuuria vaativasti. Hoitoon meno siirtyi taas viikolla eteenpäin.

Ainon flunssa jatkuu

Alva sai reilu viikko sitten jostakin flunssan ja hänen nenäänsä sai olla tämän tästä pyyhkimässä. Yskää tai kuumetta en tytössä havainnut. Kuten ennenkin Alva toipuu nuhasta melko nopeasti ja nyt jo useana päivänä on nenää niistetty enää vain muutamia kertoja. Toisin on Ainon kanssa.

Aino tietenkin sai nuhan myös ja nyt nuhaa on ollut jo useita päiviä. Nenä vuotaa ja hengitys rohisee, nukkuminen ja imeminen on hankalaa ja nenää syhyttää vallan valtavasti. Onhan se nuha varmaan jo paremmalla puolella, mutta selvästi sitä jatkunee vielä joitakin päiviä, ennen kuin se paranee. Taitaa Ainolla olla huonompi vastustuskyky tai sitten kyse on vain ikäerosta.

Onneksi ainoa "ongelma" meillä on vain nenän vuotaminen, eikä mitään suurempaa...

Lenssua

Alva sai heti ristiäisten jälkeen eli viime viikon maanantaina flunssan. Nenä vuotaa koko ajan ja sitä saa olla pyyhkimässä. Nyt kun nuhalle tuli täyteen jo yksi viikko, juhlisti flunssa tätä merkkipäivää alkavalla yskällä. Ja jotta flunssalla ei olisi yksinäistä päätti se tarttua myös Ainoon. Nyt Ainon nenä valuu, hengitys krohisee, syöminen on vähän hankalaa ja olo ei taida kovin kaksinen olla. Toivottavasti tämä menisi pian ohi, vaikka merkkejä siihen ei vielä olekaan.

Arkirytmi

Tällä viikolla ollaan oltu vain kotosalla ja olen tässä vähitellen alkanut havaita rytmiä vauvalla. En oikein ole ehkä koskaan ollut kovin hyvä noudattamaan rytmiä, vaan tuntuu että päivät vaihtelevat vähän liikaakin. Tällä hetkellä rytmiin vaikuttaa Alvan osalta se, että hänellä on flunssa. Päikkäreitä nukutaan siis tavallista enemmän ja yöt ovat rikkinäisempiä.

Aamulla vauva heräilee siinä seitsemän aikaan. Yritän aktiivisella imetyksellä saada itselleni vähän jatkoaikaa nukkumiseen, mutta huonolla menestyksellä. Viimeistään kahdeksalta on pakko nousta, kun vauva alkaa ääntelemään kova äänisemmin ja pelkona on, että Alva herää siihen, jos hän vielä tuolloin nukkuu. Pääsääntöisesti nukkuu, mutta kyllä hän tällä viikolla heräsi kerran jo seitsemän aikaan.

Aamutoimet suoritetaan ja sitten tarkoituksena on suunnata pihalle. Ongelmia tuottaa se, jos vauva on ehtinyt nukahtamaan ja viimeisestä syötöstä on jo jokunen tunti aikaa. Jos vauva onnistuu jatkamaan ulkona nukkumistaan, niin herääkö hän heti vaatimaan ruokaa ja joudutaan palaamaan samoin tein sisälle. Pitäisikö vauva herättää syömään, vai odottaa että hän herää pian itsekin. No käytännössä olen joutunut kerran herättämään, mutta muuten hän on ollut hereillä.

Ulkovaatteet päälle ja ei kun pihalle. Pihalle on kerran päästy jo ysin aikaan, mutta usein se on lähempänä kymmentä. Vauva vaunuihin ja sitten lehteä hakemaan noin 400 metrin päässä sijaitsevalta postilaatikolta. Alva kävelee osan matkaa, mutta osan aikaa hän haluaa istumaan vaunuihin. Vauva nukkuu aika hyvin, kun häntä työntää ja kun pääsemme pihalle, käyn häntä aina tarvittaessa heiluttamassa uudelleen uneen.

Noin puolentoista tunnin ulkoilun jälkeen tulemme Alvan kanssa syömään sisälle ja vauva jää vielä vaunuihin ulos nukkumaan. Mä yritän järjestellä kämpää, samalla kun Alva leikkii ja seuraa mun tekemisiä. Sitten vähän yhdessä leikkimistä.

Päikkäriaika Alvalla on siinä yhden-puoli kahden aikaan. Tänään hän nukahti vasta kahdelta, mutta nukkuikin sitten ennätykselliset kolme ja puoli tuntia. Taitaa nuha vaikuttaa unen tarpeeseen. Vauva puolestaan heräsi kahdelta, nukuttuaan neljä tuntia. Tällä viikolla hän on joka päivä nukkunut vähintään sen neljä tuntia ja joskus jopa viisi.

Kun Iskä tulee töistä, lähdemme kaikki ulos. Minä menen vauvan kanssa vaunulenkille ja Iskä ja Alva puuhailevat jotain pihassa. Sitten sisälle syömään tai kuten tänään ruoka syödään jo ennen ulosmenoa ylipitkien päikkäreiden vuoksi.

Iltapuuhat aloitetaan siinä kahdeksan jälkeen ja yleensä Alva menee nukkumaan siinä ysin aikaan. Tosin aika kauan hän unta välillä hakee ja nukahtaa vasta joskus kymmenen aikaan tai sen jälkeen. Vauvan nukahtaminen on siinä 22-23 aikaan ja viime päivinä se on mennyt lähemmäs tuota klo 23.

Näin meillä. Pitäisi varmaan kirjoittaa jotain viime viikonlopun ristiäisistä ja vauvastakin enemmän, mutta ei oikein jaksa. Tuntuu flunssa ja rikkonaiset yöt vievän voimat äidistä.

Huh hellettä ja voihan räkä!

Jotta olo ei olisi liian helppoa raskaana olevalle näin vuosisadan kuumimpana hellejaksona, olen jostakin onkinut itselleni kunnon flunssan. Ääni on poissa, yskä ei vielä kunnolla lohkea, nenä on tukossa ja niistopaperia kuluu. Eikä siitä Panadolista kyllä ole sen suurempaa apua. Huomisen synnytystapa-arvion siirsin hamaan tulevaisuuteen. Katsotaan sitten, kunhan tästä flunssasta selvitään.

Lääkärissä

Soitin aamulla terveyskeskukseen ja saatiin heti yhdeksältä aika lääkäriin. Alva on ollut nyt reilu kaksi viikkoa kipeä ja ajattelin jo illalla, että ehkä olisi aika käydä näyttämässä häntä lääkärille. Nenä on tosin vain tuhissut ja vuotanut, välillä reilusti ja välillä hillitymmin. Kun nyt yöllä alkoi yskä ja aamulla silmä oli tulehtunut, niin päätös oli selvä. Lääkäriin...

Aamutoimet suoritettiin nopeasti ja puolessa tunnissa oltiin jo matkalla lääkäriin. Istuskeltiin odotustilaan, tosin Alva ei juuri halunnut sylissä istua vaan käytävän ravaaminen oli paljon hauskempaa. Ei siis miltään kipeältä juurikaan vaikuttanut. Lääkäri oli nuorimies (Iskä kysyi heti multa puhelimessa, että oliko valelääkäri. Tiedä sitä sitten...), joka jaksoi paneutua meihin, vaikkei Alva siis kovin kipeältä vaikuttanutkaan. Alva ei olisi halunnut päästää lääkäriä ihan iholle asti, vaan itkuskeli vastalausetta. Keuhkoissa kuulemma vähän rahisi, ja oikea korva punoitti vain aavistuksen, joten tarvetta lääkekuuriin ei ollut. Silmään toki saatiin tippoja, jotta tulehdus menisi nopeammin ohi. Ja äiti sai reseptin thyroxinia.

Apteekin kautta suunnattiin kotiin ja matkalla Alva nukahti. Nostin hänet kotona vaunuihin nukkumaan ja siellä hän on nyt reilun puoli tuntia nukkunut. Toivottavasti uni maistuu ja parantaa pienen.

Vaputusta

Vappu meni nuhaisin tunnelmin. Alvalla alkoi nuha jo reilu viikko sitten, mutta perjantaina se oli jo lähes ohi. Ainoastaan me vanhemmat oltiin tuolloin vielä kipeitä. Iskä pahemmin, mutta mulla se alkoi olemaan ohi. Tai niin luulin. Lauantaina oltiin taas kaikki aika kipeitä. Iskä lähes puoli kuollut. Tänään mulla on ollut pahin olo ja Alvan nenä juoksee solkenaan. Ei niin helpolla päästy kuin ajattelin, mutta onneksi koko vappu ei tämän takia mennyt pilalle.

Perjantaina lähdin Alvan kanssa kaksin katsomaan lakitusta Taidemuseonmäelle. Ihan ei ehditty ajoissa, vaan myöhästyttiin parilla minuutilla. Eihän se onneksi juuri mitään haitannut, vaan valkoinen lakkimeri velloin mäellä ja torilla vielä pitkään lakituksen jälkeenkin. Iskä saapui paikalle suoraan torille ja siellä sitten hetken kiertelimme. Ostettiin Alvalle sellainen "vappupropeli", tai siis mikä sen nimi nyt mahtaa olla. Olin jo edellisenä päivänä ostanut Alvalle Ihaa-pallon, joten tällä kertaa ei palloa ostettu. Aika pian suuntasimmekin jo kotia kohti, kun tuuli oli aika kovaa ja ilma muutenkin koleaa.

Yksi jännä juttu mulle sattui torilla. Näin yhden tutun. Tai siis tämä tuttu tunnisti mut, muisti nimen, entisen asunnon, opiskelupaikan jne. Mulla ei vaan ollut aavistustakaan, kuka tämä tyyppi oli. Oli vähän vaikea jutella, kun ei tiennyt, että mistä me tunnetaan ja ketä yhteisiä tuttuja mellä mahdollisesti on. Hän lupasi etsiä mut naamakirjasta, joten ehkä tämä mysteeri vielä selviää.

Lauantaina käytiin tivolissa serkkupoikien ja kummien kanssa. Ilma oli taas tosi kylmä ja tuuli navakasti. Onneksi ainakin Alvalla oli riittävästi vaatetta päällä. Alva pääsi Iskän kanssa yhteen tivolilaitteeseenkin. Taisi olla mukavaa, joskin ehkä liian vauvamainen Alvan mielestä, kun hän ei viitsinyt edes pitää mistään kiinni. Iskä sai siten huolehtia yksin turvallisuudesta.

Tänä aamuna käytiin kenumassa ja laskemassa liukumäkeä läheisessä puistossa. Liukumäki taisi olla jopa kivampaa kuin keinuminen tai tiedä siitä sitten. Tasavertaisia taisivat olla. Hiekkalaatikko on vielä jäänyt vähän kokematta ja kaikki hiekkiskamat jäivät maalle. Täytynee ensikerralla muistaa viedä niitä vähän kaupunkiinkin. Iltapäivällä ajeltiin takaisin maalle ja kaupunkivappu on siten nyt takana.

1-vuotisneuvola

Eilen Alvalla oli 1-vuotisneuvola. Taidettiin olla taas vähän myöhässä, tosin luulen, että neuvolan kello on etuajassa, koska luulin olevani ihan aikataulussa. No ketään muita ei ollut odotushuoneessa ja päästiin sitten heti vastaanotolle. Alva otti odotustilasta mukaansa nallen. Mahtoiko siitäkin saada vähän turvaa...

Istuskeltiin ja keskusteltiin hetken neuvolatädin kanssa. Kerroin, että hyvin on mennyt, joskin noro on nyt koettu ja flunssaa pukkaa. Neuvolantäti kyseli päivärytmistä, nukkumisista, syömisistä ja sen sellaisista. Kerroin, että ruokahalu on vieläkin häviksissä, eikä oikein mikään maistu. Maito kylläkin, mutta ei kiinteät. Ei ole lempiruokia, ei, eikä herkkusoseetkaan kovin suurin määrin maistu. Nyt tätä "syömättömyyttä" on kestänyt jo vähintään 3 kuukautta, joten ihan mikään parin viikon vaihe ei kyseessä enää ole. Punninta sitten taas kertoi totuuden. Painoa oli tullut lisää noin 400 g ja nyt ollaan yli 10 kilon. Mutta kun pituuttakin oli tullut lisää 3 senttiä, niin painokäyrä jatkaa laskuaan. Ei nyt vielä mitenkään hälyyttävästi, mutta ei sen enempääkään tarvitsisi laskea. Kerroin, että Alvan isäkin on hyvin laiha, joten voihan olla, että Alva on saanut isänsä laihuusgeenit eikä äidin rehevyyttä :) Neuvolan neuvo oli kokeilla maidon vähentämistä ja vähitellen luopumista vastikkeesta. Tää ei hirveästi mua innosta, mutta ehkä tähän suuntaan kesällä yritetään mennä.

Tällä kertaa testattiin myös pinsettiotetta pienen helmen avulla ja sitä, että Alva näkee tämän helmen. Kuuloa testattiin pienellä piippauksella. Testit läpäistiin hyvin. Muuten Alva ei sitten juuri äidin sylissä viihtynyt, vaan tutki huonetta ja viereisiä huoneita todella reipasotteisesti. Sain vähän väliä käydä hakemassa häntä takaisin. Neuvolakorttiin tulikin tämän johdosta teksti, että "Vilkas tyttö, koko ajan menossa." Sekä myös, että "Kasvaa tasaisesti, paino laskussa. Ei vielä selviä sanoja - koko ajan kuitenkin "höpöttää" omiaan."

Loppuun sitten saatiin piikki ja siitä Alva vähän pahastui. Onneksi itku loppui aika lyhyeen ja piikitys tuntui unohtuneen siihen. Ensi kerralla taisi taas olla piikityksen vuoro. Toivottavasti tästä ei kehity mitään traumoja kummallekaan meistä.

Omasta voinnistani kerroin, ettei olo ole niin kovin freessi verrattuna edelliseen raskauteen. Tuolloin oli flunssa vähän pukkaamassa päälle ja nyt se on sitten kehittynyt vähitellen kunnon flunssaksi. Harmina on myös iskiaskivut, unettomuutta ja lähes päivittäistä päänsärkyä. Kerroin seuranneeni verenpainetta kotosalla, eikä siinä ole mitään muutoksia juuri ollut. Toivottavasti vaivat eivät tästä lisäänny eikä kesästä tule mitään ennätyshellekesää.

Seuraava neuvola kerta onkin jo 1 vuoden 2 kk:den iässä. Mä jotenkin luulin, että puolitoistavuotisneuvola olisi seuraava, mutta näitä onkin vielä aika tiheään. Aikaa ei vielä varattu, vaan sijoitetaan se mun omien neuvola-aikojen yhteytteen, kunhan mieskin pääsee mukaan katsomaan Alvaa. Tosin voi olla, että Alva on kuitenkin mun neuvoloissa jatkossakin usein mukana, kun lastenvahtia en helpostikaan saa.

Ylähammas ilmoittautuu

Alvalla on nyt kolmas flunssa menossa. Joulun jälkeen oli viimeisin ja nyt viime viikolla (perjantaina) alkoi nenä vuotamaan. Aikaisemmat flunssat ovat olleet vähän kuin harjoittelua, kun nenä on kyllä krohissut, mutta ei se ennen ole vuotanut. Nyt vuotoa on. Tosin toivottavasti ollaan jo voiton puolella. Itsellä on tosin myös flunssa ja olo aika vetelä.

Kun pakkasin aamupäivällä Alvaa vaunuihin nukkumaan tarkistin taas, että onkohan se ylähammas sieltä jo puhjennut, kun niin näyttää olevan jo ihan pinnassa. Ja läpi oli hammas tullut. Aikaisemmin olen vain kokeillut hammasta siten, että olen antanut Alvan purra sormeani ja vain alahampaat ovat tuntuneet. Nytkään purutesti ei olisi ylähammasta paljastanut, joten voipi olla jo aiemmin puhjennut, kun nyt on kaksi yötä mennyt kohtuullisesti.

Me vaihdettiin nukkumajärjestystä, kun alkoi tuntua siltä, että kukaan ei nuku ja univelka alkoi olla täynnä. Järjesteltiin sänkyjä siten, että nyt meillä on kolmen hengen sänky. Iskä nukkuu vähän ylempänä ja mä ja Alva vähän alempana. Olen pistänyt myös yhden ylimääräisen peiton itseni ja Alvan väliin ja nyt Alva ei enää onnistu ajamaan minua pois sängystä. Tällä tavalla ollaan nyt nukuttu viikonlopusta lähtien ja ainakin vielä ratkaisu tuntuu onnistuneelta. Enää mun ei tarvi nousta laittamaan Alvalle tuttia vaan voin tehdä sen lähes unessa itsekin. Alvakin tuntuu nukkuvan rauhallisemmin, vaikka särkylääkettäkin on välillä annettu, tai sitten olen itse niin unessa, että en enää reagoi jokaiseen herätykseen, vaan saan helpommin itsekin unen päästä taas kiinni.

Eilen olin Alvan kanssa ensimmäistä kertaa pulkkailemassa. Flunssan takia en viitsinyt laittaa häntä ulos pakkaseen nukkumaan, koska edellisenä päivänä hän oli nukkunut tosi pitkään ja niin nukkui sisällä eilenkin. Pulkka oli serkun vanha vauvapulkka, johon laitoin lämpimän lampaan karvan ja vauvan siihen päälle istumaan. Istumiseen se oli vähän liian liukas, mutta mukavalta siinä näytti pötköttelykin. Haettiin lehti ja moikattiin naapuria ja Iskän sisko ja sen mieskin piipahtivat Alvaa tervehtimässä. Iltapäivällä Alvaa taas nukutti ja unta riitti jopa viidestä lähes seitsemään. Taitaa flunssa väsyttää.

Lääkärineuvola

Aamulla suuntasimme taas neuvolaan. Saavuimme neuvolaan vähän etuajassa, mutta pääsimme heti sisään, kun ketään muuta ei ollut mailla halmeilla. Alva hymyili mun sylistä iloisesti sekä lääkärille että neuvolatädille. Neuvolatäti riisui Alvan ja sitten lääkäri alkoi katsella korvia ja tutkia vauvaa. Alku meni ihan hyvin, mutta sitten Alva alkoi vierastamaan ja itkuhan siinä pääsi. Onneksi tutkimukset olivat pian ohi ja Alva pääsi takaisin äidin. Siinä se vähitellen rauhoittui.

Alkuviikosta olimme Mummin ja Papan luona Turussa ja siellä sai Pappa saman kohtalon kuin lääkärikin. Itku pääsi sielläkin, kun Pappan näki. Alva on siis "oppinut" kunnolla vierastamaan. Jo aikaisemminkin Alva on vierastanut, mutta nyt se on jotenkin selvempää. Vieraat ihmiset eivät enää saa tulla heti iholle, vaan Alva haluaa tutustua heihin ensin turvallisen välimatkan päästä. Toisaalta Mummia ja Kummitätiä Alva ei vierastanut yhtään, joten voi olla, että miehiä Alva vierastaa enemmän. (Tosin neuvolassa oli naislääkäri.)

Alvalla on vieläkin vähän flunssaa jäljellä ja nenässä ainakin näin aamupäivisin vähän rahisee. Lääkäri kurkkasi rutiinisti korvat ja niissä ei ollut kuulemma mitään tulehdusta havaittavisssa, joten ei ainakaan vielä ensimmäistä korvatulehdusta meille ole tullut.

Viime viikolla ruoka ei flunssan takia oikein ole maistunut, mutta painoa oli silti tullut ihan mukavasti. Sitä oli nyt 8040 g ja pituutta 67 cm. Kuulemma on vähän keskiarvoa pidempi, mutta en tiedä millä "käyrillä" mennään, koska meidän neuvolassa on tehty Alvalle oma käyrä meidän vanhempien pituuksien perusteella ja Alvan kasvua verrataan siihen. Tätä käyrää Alva ei kai ole ihan saavuttanut, mutta tasaisesti kuulemma kasvaa. Viiva menee ihan vaakasuoraan, mikä on kai tarkoituskin.

Tällä viikolla ruoka on maistunut ihan eri tavalla kuin ennen. Nyt jo Alva ihan aukaisee suutaan, kun lusikka lähestyy. Peruna-porkkana linjalla ollaan vieläkin, mutta tällä viikolla voisi lisätä taas yhden uuden maun. Olisikohan se parsa, jota itse tosin inhoan, mutta pitänee opettaa vauva vähän kaikki ruokaisemmaksi kuin äitinsä. Välipalana olen tarjonnut luumua ja eilen Kodin Anttilan kahviossa Alva sai maistaa myös serkun omena-päärynäsosetta ja hyvin upposi. Omenistä voisi keittää pakkaseen vähän omaa sosetta, nyt kun kotimaiset omenat taitaa olla parhaimmillaan.

Voihan räkä

Karhunpoika sairastaa, häntä hellikäämme.
Lääkkehillä hoidelkaa Nalleystäväämme.
Maito tuore lämpöinen hyväks olla voisi.
Vehnäkorppu valkoinen ehkä avun toisi.

Patjaksensa parahin matto levitellään,
peitteheksi toinenkin kääritähän hellään.
Laulu kaunis lauletaan univirreksensä,
itse käymme uinumaan hänen vierellensä.

Vahtikoira vartio uskollisna meitä,
kunnes koittaa aamunkoi, hän ei meitä heitä.
Uni paras lääke on, siitä nauttikaamme.
Nalle-raukan kuntohon aamuksi jo saamme.

Ei lämmin maito, ei valkoinen perunasose, ei patja, eikä huopa, ei uni eikä edes vierellä nukkuminen ole poistanut meidän tytön flunssaa. Kaikkea on nyt tällä viikolla yritetty, mutta raukka on vain vieläkin kipeä.

Maanantaina aloin kuulostelemaan, että nenässä tuntuu nyt krohisevan tavallista enemmän. Tiistaina olo näytti vähän kurjemmalta, mutta ei varsinaisesti vielä mitään suuria flunssan oireita. Ti-ke yö oli todella katkonainen. Alva heräili noin tunnin välein ja halusi aina vähän maitoa, ennen kuin nukahti uudelleen. Aamuyöstä otin hänet meidän väliin nukkumaan ja siinä uni maistui ehkä aavistuksen paremmin. Aamulla kunnon nuha olikin jo tosiasia. Annoin aamusella yhden supon oloa helpottamaan.

Nyt on muutamana päivänä nenä-Frida, keittosuolaliuos, Mesoft- ja nenäliinat olleet tarpeen. Sängynpäätyä olen nostanut vähän ylöspäin, jotta hengitys kulkisi paremmin. (Tosin olen kyllä ottanut vauvan aamuyöstä meidän väliin nukkumaan, kun tuntuu, että siinä hänellä on nyt kaikkein parasta nukkua.) Ruokailu on onnistunut jotenkuten, mutta ruokahalu taitaa olla poissa. Sosetta menee tavalliseen tapaan, juuri ja juuri ehkä pari t-lusikallista ja sen päälle maitoa. Mutta ehkä vain puolisen desiä.

Torstaina Alva söi juuri tämäntyylisen lounaan klo yksi ja nukkui sitten parisen tuntia. Annoin neljän jälkeen maitoa, mutta ei maistunut yhtään. Kuten ei myöskään vähän vaille viisi, eikä kuusi, mutta sitten pienten päikkäreiden jälkeen seitsemältä alkoi taas maitoa vähän maistua. Pienellä ruokamäärällä Alva siis sinnitteli yli kuusi tuntia. Ruokahalun puuttumisen lisäksi juuri muuta erityistä en ole Alvan käytöksessä havainnut. Hän on yhtä hyväntuulinen ja reipas kuin ennenkin. Ei siis mitenkään erityisen itkuinen, tai väsynyt. Aika sitkeä sissi siis.

Tänään nenä on jo selvästi paremman oloinen, eikä hengitys enää krohise ihan keskiviikon ja torstain tyyliin. Uskaltauduin jopa lähtemään Alvan kanssa kauppaan (Ekaa kertaa muuten keskenämme, saavutus siis sekin.) ja hyvin meni. Nyt Alva nukahti meidän sänkyyn päikkäreille ja vielä tutin avustuksella. Tuttitreeneistä alkaakin vähitellen olla hyötyä, vaikka välillä sen harjoitteleminen on ollut aika turhauttavaa, kun se aina pulpahtaa heti pois suusta. Mutta ehkä se vielä meiltä joku kerta onnistuu, että meilläkin syödään tuttia. Tosin onneksi peukun syöminen ei ole vielä ihan vallan roihahtanut suuriin liekkeihin.