Tunnustus

Sain Pojan vaatteita -blogin Helmiltä tunnustuksen. Kiitos siitä. Helmiltä ei ole tuo linkkien laittaminen onnistunut, joten tässä hänelle ohje, miten mä sen tein. Kirjoitin ensin blogin nimen, niin kuin haluan sen tässä tekstissä olevan. Sitten tummennan sen osan (tai siis valitsen sen hiirellä), johon haluan linkin, klikkaan tuossa tekstin yläpuolella olevaa vihertävää kuviota, jossa lukee linkki ja syötän siitä aukeavaan ikkunaan kyseisen sivun osoitteen. Aika helppo juttu.

Itse haluan lähettää sen eteenpäin Pikkujäppisen kasvatusta -blogiin ja Eevikselle Sisuuntumisia -blogiin. Niissä seikkailee vähän Alvaa nuoremmat pojat ja heidän elämää on mukava seurata blogin välityksellä.

Edit: Ohje jäi vallan välistä. Tässä se tulee vähän jälkikäteen.

Anna tämä tunnustus blogeille, jotka tuovat sinulle iloa ja innostusta syksyn harmauteen.
1. Tunnustuksen saaneet saavat laittaa kuvan blogeihinsa.
2. Linkitä blogiin jonka pitäjältä sait tunnustuksen.
3. Nimeä haluamasi blogit (määrä vapaa) joille haluat tunnustuksen antaa ja linkitä heidän bloginsa.
4. Jätä viesti heidän blogeihinsa, jotta he tietävät nimeämisestä

Kohti marraskuuta

Taas on kuukausi vierähtänyt ja tuttuun tyyliin kuukauden viimeisenä päivänä on tarkoitus kirjoittaa uusista taidoista. Vaikka kuinka tarkasti yrittää niitä kirjata, niin tuntuu, että se jokin jää huomaamatta ja kirjaamatta. Kun meillä lauantaina vieraili kahden kuukauden ikäinen vauva mietin, että onko meidänkin Alva ollut joskus noin pieni. Ero näiden neitien välillä oli huomattava, mutta mikä se ero oli.

Tämä pikku neiti oli tietenkin paljon Alvaa lyhempi, mutta taisi olla pidempi kuin mitä Alva oli tuon ikäisenä. Vauvan liikkeet olivat erilaisia kuin Alvan, mutta ei hänkään liikkumatta ollut. Hän ei ollut enää täysin omassa vauvan maailmassaan, vaan havainnoi selvästi ympärillä tapahtuvaa, mutta jollakin tavalla erilailla. Mikä se ero sitten näiden kahden vauvan välillä oli? Jotain sellaista mitä on kirjallisesti vaikea kuvata, jotain jota minä ainakaan en ole osannut teksteissäni kirjoittaa. Se on jotain syvällisempää kuin vain liikkumista, syömistä ja kasvamista. Jotakin jonka voisi onnistua kuvaamaan maalaamalla, jos osaisi maalata. Jotain jonka voi ehkä saada talteen vain videokuvaamalla, kun ottaa pitkää kuvasarjaa.

Eroa taitaa olla siinä, miten vauva ottaa kontaktia, havainnoi ympärillä olevaa ja osallistuu siihen. Alva on selvästi nykyään kiinnostunut siitä, mitä me vanhemmat teemme. Kun istumme sohvalla ja katsomme telkkaria ja Alva on lattialla leikkimaton päällä, huomaan miten Alva vähän väliä katsoo meihin päin ja seuraa mitä me teemme. Huomaammeko hänet siinä lattialla ja saako hän meidän huomion vaikka jollakin tekemistä äänistään. Äänivalikoimaan hänellä kuuluu napsutus, täh-täh-täh (olenkin yrittänyt Alvalta kysyä, että eikö hän kuule vai ymmärrä, kun aina kaiken joutuu toistamaan moneen kertaan, kun hän aina kysyy, että täh. Vai onko katsonut salaa jopetshowta), erilaiset huutelut, päristelyt, kurlutukset ja muut äänähdykset.

Jos Alva kuulee jotakin rapinaa, kääntyy pää salaman nopeasti kohti rapinaa. Ongelmallista Alvan mielestä on se, jos rapina tai oven kolahdus kuuluu selän takaa juuri silloin kun hän on sitterissä syömässä, eikä hän millään näe sinne. Silloin koko tyttö heiluu ja huojuu ja yrittää kaikin tavoin päästä näkemään, mitä selän takana tapahtuu. Kun usein olemme kahden, on Alva tottunut todella hiljaiseen olemiseen. Alvasta on ehkä siksi tullut aika säikky ja hän säpsähtää helposti kun kuulee yllättävän äänen tai paukahduksen. Mitään itkua ne eivät saa Alvassa aikaiseksi, mutta säpsähdys on melkoinen.

Tämän kuun aikana Alvalle hankittiin syöttötuoli. Olemme sitä vähitellen alkaneet jo käyttämään, mutta siinä on varsinaisesti syöty vasta muutaman kerran. Hyvin Alva siinä jo istuu, enkä ole enää laittanut fylliä reunoille häntä tukemaan kuten alussa, vaan hän istuu siinä jo ihan itsenäisesti. Syöttäminen on siinä vain jotenkin vaikeampaa kuin sitterissä. Ehkä siksi, että tuoli on uusi juttu ja siinä heiluminen ja sen tutkiminen on vielä niin tärkeää, että syöminen meinaa unohtua. Suu on jotenkin aina jonnekin muuhun suuntaan kuin pitäisi tai pää kääntyy viimeistään siinä vaiheessa, kun lusikka on juuri lähestymässä, jolloin ruoka päätyy poskelle, sukkahousuille, ruokalappuun jne.

Ensimmäiset broilerimaistelut on takana. Vähitellen siis liharuoat tulevat täydentämään Alvan ruokavaliota. Pilttilehden mukaan nämä ovat tärkeitä raudan lähteitä ja liharuokaa tulisi antaa yli puolivuotiaalle päivittäin. Ehkä me ei ihan päivittäin vielä tuota lihaa anneta, mutta useita kertoja viikossa kuitenkin. Nyt näin aluksi olen antanut liharuokaa vain noin puoli pilttipurkillista, mutta vähitellen tätäkin annosta varmaan jo uskaltaa kasvattaa, kun tuntuu maistuvan.

Konttausasennossa heiluminen on vieläkin ihan pop. Siinä vierähtää helposti tovi jos toinenkin. Alva on myös oppinut kääntymään vatsaltaan selälleen, eikä se enää aiheuta kovaa kolinaa kuten aiemmin. Hän on myös innostunut välillä laskemaan poskeaan lattiaan ja siinä hän näyttää kuin hakisi unta, mutta se on väärä päätelmä ja kohta taas mennään. Karhukävelyasento on vielä vähän hakusessa, mutta päivittäin sitä treenataan useaan otteeseen.

Eteenpäin Alva ei vielä pääse, mutta pyöriminen onnistuu kumpaankin suuntaan. Taakse päin mennään jonkin verran, mutta kierimisen etuja ei ole vielä hoksattu, vaikka siihen tarvittavat taidot on nyt hallussa. Onneksi. Näin Alvan löytää yleensä metrin säteeltä siitä, mihin hänet on laskenut. Aika turvallista vielä, mutta pian tarvinee hankkia suoja-aita takkaan ja portaisiin.

Alva on innostunut teknisistä laitteista. Kännykkää, kaukosäädintä ja kannettavaa on pakko päästä räpeltämään siinä missä muutkin. Kaukosäätimen ja kännykän näppäimiä on jännä päästä vähän painelemaan ja kannettavankin näytön Alva onnistuu kääntämään 90 astetta siten, että yläpalkki löytyy sivusta. (Samalla tosin mäkin olen oppinut näistä laitteista uutta, kun yritän niitä palauttaa normaalisäätöihin.)

Alva on vähitellen aloittanut siirtymisen kaksiin päikkäreihin, mutta kolmeakin päikkäriä vielä otetaan. Tänään taitaa tulla kolmen päikkärin päivä, koska ekat päikkärit maistuivat vain alle tunnin. Sinäänsä nuo kolmen päikkärin päivät ovat harmittavia nyt, kun illat on jo pimeitä. Ei juuri houkuta lähteä vaunukävelylle, kun täällä ei ole katuvaloja tai jalkakäytäviä. Pimeä kadun reuna ei kovin turvallinen ole kenellekään.

Ensilumi

Tänään näki Alva ensimmäisen kerran lunta tai paremminkin lumisateen. Hän oli ensimmäisillä päikkäreillä ulkona vaunuissa, kun alkoi taivaalta leijailla lumihiutaleita. Nopeasti sade lisääntyi siten, että jo ihan kunnolla alkoi lunta tulla ja suuria hiutaleita. Maassa lumi ei juurikaan pysynyt, vaikka lunta tuli enemmän kuin vain pienen kuuron verran.

Eilen meillä oli aika hulina päivä, kun oli vieraita koko päivän. Alvan toiset päikkärit jäivät vähän lyhyeksi ja hän heräsi jo neljältä. Sitten hän kukkuikin ylhäällä vaihtelevalla mielialalla yhdeksään asti, jolloin vieraat lähtivät ja mä vein Alvan nukkumaan. Eihän uni ihan heti tullut vaan hulabaloo jatkui vielä sängyssä lähes tunnin. Yölläkin herättiin kolme kertaa tankkaamaan tai paremminkin kaksi ja kolmas kerta oli jo aamulla (7.30), mutta Alva nukahti heti sen jälkeen.

Ehkä nyt vasta vähitellen on tuollainen hulinapäivä alkanut vaikuttamaan enemmän Alvan uniin ja rytmiin. Vähän nuorempana hän ehkä vähän häiriintyi tuollaisista päivistä, mutta ei paljoa. Nyt tuntuu, että rytmi ja nukkuminen menee helpommin sekaisin. Ehkä se suvun sanonta, että vauva mene vierailusta kahdeksi viikoksi sekaisin, voikin pitää paikkaansa, vaikka vielä ei sentään niin kauaa tarvitse toipua.

Tänään tilanne vaikutti jo normaalimmalta. Alva meni nukkumaan siinä yhdentoista aikaan ja heräsi yhden aikaan. Ihan siis hyvät kahden tunnin päikkärit. Toiset päikkärit hän nukkui sisällä ja tällöinkin kaksi tuntia tuli juuri ja juuri täyteen. (16-18)

Iskällä on kova flunssa ja hän oli tänään poissa töistä. Tämä on sikäli erikoista, ettei hän ole jäänyt varmaan koskaan ennen pois töistä. Tuskin on possua, kun kuumetta ei juuri ole, tai ei ainakaan mitään hurjia lukemia. Mahtaakohan tauti kiertää koko perheen...

Massakausi

Alvalla taitaa olla menossa massakausi, sillä niin hyvin ruoka taas maistuu. Tosin viime viikolla oli vähän huonomman ruokahalun päiviä, joten voihan olla että nyt otetaan taas kiinni sitä viime viikolla säästelytyä.

Eilen aamulla maistatin Alvalla riisipuuroa. Olin ostanut Muksun riisihiutaleita ja laitoin ne vain kuumaan veteen. Eihän se tietenkään miltään maistunut, joten vain pari lusikallista sain menemään. Pitäisi varmaan tehdä se maitoon, jotta olisi vähän enemmän makua. Kun puuron joukkoon lisäsi vähän kuningatarsosetta, niin avot. Kaikki meni, ja lisääkin olisi vielä ottanut. En sitten kuitenkaan enää lisää antanut, joten maidollekin jäi tilaa ja puolitoista desin pullollinen humahti alas.

Lounaaksi oli peruna-porkkana-parsaa, kuten lähes aina. Keitin yhden ihan kookkaan perunan, muussasin sen haarukalla pieneksi ja porkkana- ja parsasosetta pakkasesta sekaan. Keitinvettä vähän notkistamaan soseen ja taas meni alas reilun pilttipurkin verran ja maitoa päälliskauppaan.

Seuraava ruokailu oli siinä viiden aikaan ja ajattelin antaa tällä kertaa vähän tuhdimpaa ruokaa. Aloitettiin siis nyt broilerin kokeilu. Mulla oli kaapissa ostettua kasvis-broilerisosetta, joten sitä lämmitin puolen purkkia. Sen Alva söi hyvällä halulla ja alkoi huudella äänekkäästi, että ei kai äiti vaan kuvittele, että hän tuollaisella linnun annoksella pärjää iltapuuroon asti. Annoin sitten puoli purkkia kuningatarsosetta jälkkäriksi. Maito maistui vähän ajan päästä ja taas meni lähes pullollinen.

Iltapuurona oli tuttua kaurapuuroa, mutta tällä kertaa persikkasoseella. Desin annos kuumaa vettä, siihen sopivasti hiutaleita ja sitten puoli purkkia persikkasosetta joukkoon. Kaikki meni, eikä tehnyt edes tiukkaa. Tunnin päästä teki kauppaansa myös pullollinen maitoa.

Vatsa täynnä oli sitten hyvä mennä nukkumaan. Poikkeuksellisesti Alva söi yöllä vain kerran. Tosin silloin menikin ennätykselliset kaksi desiä kerralla. Toista ruokailua ei kaivattu, joten taisi päiväruokaa olla tällä kerralla riittävästi.

Tänään päivä on mennyt aika samalla tavalla. Tosin aamupäivän päikkärit oli vähän lyhyemmät ja ylhäällä kökittiin ennen toisia päikkäreitä yli kolme tuntia, joten annoin lounaan jälkeen vielä välipalaksi hedelmäsosetta puoli purkkia ja maitoa maistui reilu desi päälle. Nyt on toivottavasti nälkä loitolla ja uni maistuu.

Aikataulussa hiomista sittenkin

Vähän taisi kellojen siirto sittenkin rassata Alvaa. Iltasella oltiin täysin sippi ja nukahti omaan sänkyynsä sillä hetkellä, kun pää osui pieluseen. Kello oli silloin aika tarkkaan puoli ysi. Yhdeksän aikaan hän kuitenkin heräsi ja katseli pinnasängystään, että mitä sängyn ulkopuolella tapahtuu. Makoiltiin vain Iskän kanssa sängyssä, eikä juuri menty häntä sinne nukuttamaan. Alva sitten nukahti puolen tunnin sisään sänkyynsä ja heräsi vasta vähän ennen kahta maitoa juomaan.

Toinen syöttö oli siinä puoli kuuden maissa (en nyt oo ihan varma, että oliko se tuohon aikaan) ja Alva heräsi taas puoli kasilta. Sinäänsä tuossa puoli kasin heräämisessä ei ole mitään uutta, mutta aikaisemmin se ei ole ollut mitenkään pääsääntönä, vaan melko harvinaista. Alva touhuili hyväntuulisena sängyssään puolisen tuntia ja sitten vasta noustiin kunnolla. Puuro maistui aamulla mukavasti ja kymmeneltä Alva alkoi olla jo aika väsynyt, joten ei kun nukkumaan.

Kastejuhlat

Eilinen päivä meni Alvan siskon tytön nimijuhlassa. Olin Alvalle hankkinut Lindexistä mielestäni ihanat juhlavaatteet. Vähän mietin sitä, että juhlapaikka voi olla aika kylmä ja vetoista, joten mekon alle hankin sukkikset, sukat, legginssit ja bodyn ja mekon päälle boleron. Vaihtovaatteitakin otin mukaan, mutta niitä ei tällä kerralla tarvittu. Alva oli juhlissa koko ajan sylissä tai nukkumassa vaunuissa, joten jos laittia tasossa olikin vetoisaa, niin siitä ei ollut Alvalle haittaa.

Juhlat olivat melko isot. Olisiko vieraita ollut lähes neljäkymmentä, vaikka vain lähisuku oli kutsuttu. Juhlan sankari ei juuri itsestään meteliä pitänyt. Hän oli vuoroin unessa ja vuoroin hereillä, mutta ei juurikaan itkeskellyt. Taitaa olla aika hyvin tuulinen typykkä. Vauvan äiti oli tehnyt päivänsankarille ihanan mekon ja koko perhe oli sonnustautunut violettiin.

Juhlapaikka oli paikallisen metsästysseuran mökki. Mökki oli todella iso ja kolmekin kertaa suurempi joukko olisi paikalle mahtunut. Tarjolla oli hyvää ruokaa. Useat vieraat olivat osallistuneet tarjottavien hankintaan ja valmistamiseen. Alvan Iskä hankki ruokana tarjotun hirvenlihan kastikkeen lihat. Hyvää hirveä olikin. Jälkkäriksi oli mm. kolmea todella hyvää (maistoin niitä kaikkia) kakkua, niin karpalo-kinuskia kuin moussekakkuakin.

Varsinainen nimenantojuhlallisuudet alkoivat lipun nostolla. Siniristilippu-laulukin kuultiin tai ainakin sen alkuosa, kun sitten tahtoi joko sanat unohtua tai rohkeus rakoilla. Tämän jälkeen päivänsankarin äiti kertoi siitä, miten Suomeen on periytynyt yleinen tapa antaa lapselle kaksi nimeä ja siitä vaikeudesta, joka nimenvalintaan oli heillä liittynyt. Vähemmän yleistä taisi kuitenkin olla se, että tällä kertaa vauva sai äitinsä sukunimen.

Varsinaisen juhlan jälkeen oli ohjelmassa saunominen, mutta me katsoimme parhaaksi väistyä siinä vaiheessa syrjään, jotta Alva ei täysin viiraantuisi. Hauskat juhlat oli, joten kiitos niistä.

Väärään aikaan

Yöllä sitten tunnetusti siirrettiin kelloa tunnilla. Mä jo illalla mietin, että mitenhän tämä päivä menee ja mahtaakohan Alva häiriintyä kellon siirrosta. Eilen Alva heräsi tavallista aikaisemmin noin puoli kasilta ja jos hän tänäänkin olisi niin aikaisin heräännyt, niin sehän olisikin ollut vasta puoli seiska.

Yö meni taas kahden syötön merkeissä, josta viimeisin viideltä. Heräämisen merkkejä Alva osoitti siinä puoli kasin aikaan, joten ihan kohtuullista, vaikka lähes tunteroinen meni vielä sängyssä köllötellessä. Aamupuuro syötiin totuttuun tapaan klo 9 ja se maistuikin ihan hyvin. Samoin kuin päälliruuaksi tarjottu maito.


Iskä lähti Alvan kanssa vaunuttelemaan klo 10.20 ja Alva nukkui reilun tunnin. Sitten vähän bataatti-parsa-sosetta ja maitoa. Uni tuli uudelleen klo 13.55 ja niitä päikkäreillä Alva vieläkin nukkuu.


Vielä ei tietenkään voi arvata, miten ilta menee, mutta vaikuttaisi siltä, että kohtuullisin vahingoin tästä ajan vääristämisestä tällä kerralla päästään. Koputtaa puuta.