Vauvasta huolta

Ensimmäiset viikot vauvan kanssa ovat aika stressaavia, ennen kuin kaikki lähtee rullaamaan ongelmitta ja huolehtimatta.

Vauvan huomattiin lähtötarkastuksessa olevan vähän keltainen. Keltaisuus ei kuitenkaan ollut niin selvää, että sitä olisi erityisesti lähdetty tutkimaan ja hoitamaan. Bilirubiiniarvoja ei siis sairaalassa mitattu. Kotona ensimmäisellä viikolla yritin syöttää vauvaa mahdollisimman usein ja nukuttaa kohtuu valoisassa paikassa, jotta keltaisuus alkaisi hävitä. Vauva kuitenkin nukkui mielellään pitkiä aikoja ja keltaisuus ei tuntunut mitenkään hälvenevän. Viime perjantaina käytiin varmuuden vuoksi mittauttamassa bilirubiiniarvot ja ihan kohdallaan ne olivat. Vauva oli vielä keltainen, mutta mitään erityistä ei tarvinnut tämän johdosta tehdä. Saimme siis huokaista helpotuksesta.

Eilen olimme neuvolassa punnituksella ja neuvolan tätikin arvioi, että keltaisuutta on vielä jonkin verran. Paino ei kuitenkaan ollut lähtenyt nousemaan vieläkään vaan vauvan paino oli viikossa laskenut 30 g, kun suositus olisi varmaan, että nousisi sen 200 g. Pituutta oli kuitenkin tullut 3 cm, joten nyt pituudeksi saatiin 53,5 cm. Toki tuo mittaus on aina vähän niin ja näin, riippuen mittaajasta ja vauvan yhteistyöhalukkuudesta. Nyt sitten aloitetaan imetyksen lisäksi lisämaidon antaminen, jotta saadaan paino nousuun. Seuraava kontrolli onkin sitten jo huomenna torstaina.

Tuo painon tippuminen tai paremminkin lähes paikallaan pysyminen, tuli ihan puskista. Mä oon imettänyt paljon ja maitoa on tuntunut tulevan. Vauva on ollut tyytyväinen ja nukkunut hyvän mittaisia päikkäreitä, eli 2-3 tuntia putkeen. Yölläkin meillä on nukuttu vähintään se kolmen tunnin pätkä kerralla ja jatkettu unia heti imetyksen jälkeen. En osannut epäillä, ettei maito riittäisi.

Nyt olen sitten jatkanut imetystä ja antanut sen päälle lisämaitoa. Tosin ensimmäiset kokeilut olivat turhia, koska vauva ei vaan suostunut ottamaan yhtään enää lisää. Illalla annoin sitten ensin pullosta, jolloin sainkin hänet juomaan 60 milliä ja sitten imetin päälle. Ihan hyvin pullo tuolloin maistui. Yöllä imetyksen jälkeen annon myös toisen kerran maitoa ja silloin hän suostui juomaan n. 40 ml. Aamusta imetyksen jälkeen maistui myös tuo n. 40 ml, tosin ei mitenkään kovin halukkaasti vaan tuputtamalla. Toivottavasti nuo määrät saavat nyt painon nousuun ja tuputus tuottaa tuloksen.

helmikuun taidot

Ainon liikkumisesta on tullut enemmän ja enemmän tahdonmukaista, sujuvaa ja päämäärätietoista. Aino ryömii lattialla innoissaan, kääntyy näppärästi kellon viisarin tavoin ja kurkottelee tavaroita käsiinsä. Vielä suoraan eteenpäin ryömiminen ei juuri onnistu, mutta peruuttaminen luonnistuu ihan hyvin. Kun tähän vielä lisää tuon kääntymisen, niiin lähes huomaamatta päädytään eteenpäin.

Lähes koko helmikuun Aino on mennyt kaksilla päikkäreillä. Vain silloin kolmannet ovat olleet paikallaan, jos molemmat päikkärit ovat jääneet kovin lyhyiksi. Pari tuntia kun nukkuu kerralla, niin sitten riittää virtaa ilta ysiin asti. Äidillä tosin virta ei meinaa sinne asti riittää, mutta onneksi Aino nukahtaa aika nopeasti, kun hänet nukkumaan vie. Nukahtaminen onnistuu meillä vieläkin iltaisin vain suun saadessa imeä. Ihan on äiti itse pahaksi opettanut, mutta nyt ei vielä jaksaminen riitä tuosta eroon opettamiseen. Vaikka toisaalta yöt voisivat siitä rauhoittua. Vieläkin kun Aino herää n+x kertaa yössä.

Alvan päikkärit ovat vielä onneksi olleet aika säännöllisesti kuvioissa. Ja vain muutamana päivänä viikossa päikkärit ovat jääneet välistä, mutta kyllä sen sitten íllalla huomaa, että meno muuttuu aika villiksi. Tosin nukahtamiseen tarvitaan hänelläkin vielä maitoa ja sitä hän juokin ainakin iltaisin ihan pullotolkulla. Päikkäreille, jos Alva nukahtaa, niin kyllä hän yleensä nukkuu parisen tuntia. Enemmänkin joskus, mutta harvemmin vähemmän.

Yökyläily Mummin ja Pappan luona oli Alvan mieleen. Mummi toi Alvan tänne maalle takaisin yhdessä Alvan kummitädin ja serkkupojan kanssa. Autossa serkukset olivat pelleilleet ja naureskelleen toisiaan lähes koko matkan ja vielä täällä kotonakin leikki maistui. Alva tosin ei olisi millään antanut Mummin lähteä kotiin, vaan hän olisi halunnut lähteä mukaan. Itku oli sydäntä särkevä. Onneksi se kuitenkin loppui melko nopeasti, kun Mummi oli lähtenyt, mutta muutaman kerran Alva kuitenkin vielä itkeskeli Mummin perään. Taitaa tyttö jo nyt odottaa, koska Mummi tulee häntä taas hakemaan.

Yösyömingit

Meillä on yöt muodostuneet aikamoisiksi tankkauksiksi. Voisi sanoa, että Aino aloitti yösyömisen tuossa vähän ennen kahden ikäkuukauden täyttymistä. Ensin oli flunssaa, sitten vatsatautia ja lopuksi äidillä rintatulehdus. Näiden johdosta Aino heräili syömään normaalia enemmän, ehkä noin 6-8 kertaa yössä. Nyt tilanne on vain "pahentunut", ja yöunet ovat kovin rikkonaiset.

Illalla Aino nukahtaa tissille siinä kymmenen maissa tai viimeistään puoli yhdeltätoista. Yleensä aloitttelen tissittelyn siinä ysin aikaan, kun Alvakin menee nukkumaan. Aino torkkuu siinä aluksi, mutta nukahtaa sitten yön pisimmille unille, edellä mainitsemaani aikaan. Mäkin nukahdan lähes heti kun Ainokin ja nautin pisimmistä unipätkästä koko yönä. Aino nukkuu tuolloin sellaiset puolitoista tuntia ja joskus äitiä hemmotellaan kahden tunninkin unella. Näin hyvä tuuri käy muutaman kerran viikossa. Sitten siinä kahdentoista aikaan alkaa varsinainen pätkäuni. Syömään herätään puolisen tunnin välein. Yleensä imetän toisesta rinnasta joku kolmisen kertaa yhteen menoon ja vasta sitten vaihdan rintaa. Tässä pätkäuni vaiheessa vaihdan ehkä kahdesti rintaa. Sitten siinä neljän maissa Aino nukahtaa toisille "pitkille" unille, jotka kestävät myös sen puolitoista tuntia, mutta eipä juuri koskaan kahta tuntia.

Puoli kuuden jälkeen sitten taas syödään puolentunnin tai vartin välein, kunnes kahdeksalta herää Alva ja siihen Ainokin sitten herää. Äiti ei varsinaisesti herää, vaan yrittää sinnitellä päivän puolinukuksissa. Eipä sitä pahemmin tule odotettua iltaa ja yötä, kun arvaa, ettei se yö juuri väsymystä poista.

Nyt olen antanut Ainolle peruna-porkkana sosetta kolmena päivänä. Oma keittämä perunasose ei juurikaan maistunut, kun siihen taisi vähän jäädä sattumia. Purkkisose menee nyt mitä suuremmalla innolla. Tänään annoin siis kolmannen kerran pe-po sosetta ja hyvin maistui. Lämmitin ensin 1/3 purkillista, mutta lisää tuntui mieli tekevän. Annoin sitten vähän vielä, joten puolisen purkkia Aino sitä painoi menemään. Ja itku tuli, kun ruokailu loppui. Enemmänkin olisi tainnut maistua. Ehkäpä otetaan toinen ruokailu vielä illalla ohjelmaan.

Edit. Annoin sitten vielä kuuden aikaan Ainolle lisää pe-po -sosetta, loppu purkki meni ja nyt on sitten annettu vauvalle koko purkki sosetta. Aika annos.

Vauva-arkea

Aino täyttää parin päivän päästä 3 kki. Hän on varmaan juuri nyt ihanimmassa vaiheessa. Hän hymyilee, kurluttelee iloisesti, yrittää tarttua lähellä oleviin tavaroihin, on hyväntuulinen, ei masuvaivoja ja ruoka maistuu. Ainon elämä tuntuu hymyilevän. Tosin välillä taivaalle kerääntyy tummia pilviä, kun tulee nälkä, uni, vilu tai hän peljästyy isosiskon kirkaisuja tai pomppimista. Silloin hymy hyytyy ja alahuuli menee mutruun. Sitten tulee itku, johon onneksi vanhempien syli auttaa.

Vauvaelämä tosin on harvoin mitään vaaleanpunaista harsohörhöä ja niin meilläkin on melko väsynyt äiti. Alva heräilee vieläkin muutaman kerran yössä ja nyt kellon siirtämisen jälkeen aamut ovat aikaistuneet jopa enemmän kuin vain tunnin. Tänään meillä herättiin jo klo 6 eli kolmisen tuntia tavallista aikaisemmin. Aino ei onneksi aina herää yli viittä kertaa syömään yön aikana (tosin niitäkin öitä on parisen kertaa viikossa), vaan usein hän syö vain kolmisen kertaa. Parhaina öinä yösyömiset ajoittuvat klo 03 ja 05 aikaan. Aino ei enää unissaan pidä niin suurta meteliä kuin ihan ensimmäisinä viikkoina, mutta vieläkin metelöinti alkaa aina toisen yösyötön jälkeen ja jatkuu lähes aamuun asti. Niinä öinä, jolloin toinen yösyöttö on jo siinä 01 aikaan tietää jo, että aika vähillä unilla mennään.

Vauvojen päikkärit eivät juurikaan osu samaan aikaan, joten äiti ei pääse nauttimaan mistään ihanasta päivälevosta. Alva on vieläkin pääsääntöisesti nukkunut päikkärinsä, vaikkakin viikonloppuna oli taas pari päivää, jolloin unelle ei kuulemma ollut tarvetta. Ainon päikkäriajat jatkuvat yhtä epäsäännöillisinä kuin ennenkin. Aikaisemmin hän nukkui ensimmäiset päikkärinsä pitkinä, mutta nyt ne eivät enää ole välttämätt pitkät ja pisimmätkin päikkärit jäävät siihen kahteen tuntiin. Aino nukkuu päikkäreitä aika rauhattomasti ja vaatii aina välillä heiluttamista, joten siksi parhaat unet nukutaan joko vaunuissa tai BabyBjörn-sitterissä. On muuten paras sitteri ikinä. (Tosin toista ei meillä ole koskaan ollutkaan kokeilussa, mutta uskallan silti liputtaa tämän puolesta.)

Hyvin nukkuu yönsä

Yleisin kysymys, mitä mulle tehdään on, että nukkuuko vauva hyvin yöt. Se onkin varmaan tämän vauvavaiheen kompastuskivi. Muuten menisi ihan hyvin, mutta jos koko perhe tai ainakin äiti valvoo lähes kaiket yöt, tulee jossakin vaiheessa takapakkia.

Vauva on nukkunut ihan kohtuullisesti yönsä. Nyt kun ollaan menty pelkällä rintamaidolla kolme yötä, on yöt muodostuneet siten, että ensin nukutaan ihan hyvä noin 3 tunnin pätkä ja sitten loppuyö tissutellaan noin puolentoista tai kahden tunnin välein. Iltaisin vauva syö molemmat rinnat muutamaan kertaan, mutta öisin hän syö vain toisen rinnan ja nukahtaa sitten. Ensimmäisen unipätkän hän nukkuu omassa sängyssä, mutta sitten hän jää minun viereeni nukkumaan. Viime yönä muutin vähän rutiineja ja imetin vauvan sohvalla istuen. Röyhtäytin syönnin päätteeksi ja vauva tietenkin heräsi tähän. Sitten hän söi vielä toisen rinnan ja vasta sen jälkeen laitoin hänet nukkumaan omaan sänkyynsä. Tällä tavalla hän nukkui lähes kolme tuntia ennen uuden nälän iskemistä. Herätysten määrä laski siten noin viidestä vain kahteen, joten näin tilanne vaikuttaisi aika kohtuulliselta.

Vauvan sänky oli tällä kerralla myös eri huoneessa, kuin missä me muut nukuttiin. Vaikka vauva nukkuu pitää hän ihan ihmeellistä ääntä koko yön. Valittaako  vatsaansa vai mitä, mutta sellaista meteliä hän pitää, että muiden on lähes mahdotonta siinä melussa nukkua. Onneksi se ei Alvaa juurikaan häiritse. Itsellä tosin alkaa unirästiä olemaan jonkin verran, vaikkakaan viime vuoteen verrattuna se ei tunnu niin mahdottomalta. Jotenkin sitä on reilussa vuodessa oppinut, ettei enää odota saavansa nukkua koko yötä ilman herätyksiä.

Olo kuin taivaassa

Viime yö menikin sitten paremmin kuin voisi ikinä pyytääkään. Vauva nukahti siinä kahdeksan aikaan ja sain katsoa rauhassa Suuren pudottajan finaalin :) Itse menin nukkumaan heti kymmeneltä ja simahdin ihan heti. Alva oli nukahtanut vain hetkeä aiemmin.

Puoli kolmen aikaan heräsin ja ihmettelin, kun vauva ei ollut vielä herännyt. Aika pian se kuitenkin alkoi tuhisemaan, joten nostin sen omasta sängystä viereeni syöpöttelemään. Ajatuksena oli, että jos vauva söisi vaikka vartin kummastakin rinnasta, niin eiköhän se olisi siinä. No sitten kun tuli rinnan vaihto ajankohtaiseksi, oli vauva sipannut jo ihan täydellisesti, enkä saanut vauvaa enää innostumaan ruokailusta.

Muutamia kertoja yritin tuputtaa, mutta vasta puoli seiskan aikaan vauvaa alkoi ruokailu taas kiinnostamaan. Sitten pientä tirsaa vielä ja ruokailu jatkui taas. Ylös noustiin siinä puoli ysin aikaan. Että näin tänä yönä. Eeviksen ehdotus maitopullosta jäi kokeilematta, kun vauva ehti nukahtaa normaalia aikaisemmin.

Massakausi

Alvalla taitaa olla menossa massakausi, sillä niin hyvin ruoka taas maistuu. Tosin viime viikolla oli vähän huonomman ruokahalun päiviä, joten voihan olla että nyt otetaan taas kiinni sitä viime viikolla säästelytyä.

Eilen aamulla maistatin Alvalla riisipuuroa. Olin ostanut Muksun riisihiutaleita ja laitoin ne vain kuumaan veteen. Eihän se tietenkään miltään maistunut, joten vain pari lusikallista sain menemään. Pitäisi varmaan tehdä se maitoon, jotta olisi vähän enemmän makua. Kun puuron joukkoon lisäsi vähän kuningatarsosetta, niin avot. Kaikki meni, ja lisääkin olisi vielä ottanut. En sitten kuitenkaan enää lisää antanut, joten maidollekin jäi tilaa ja puolitoista desin pullollinen humahti alas.

Lounaaksi oli peruna-porkkana-parsaa, kuten lähes aina. Keitin yhden ihan kookkaan perunan, muussasin sen haarukalla pieneksi ja porkkana- ja parsasosetta pakkasesta sekaan. Keitinvettä vähän notkistamaan soseen ja taas meni alas reilun pilttipurkin verran ja maitoa päälliskauppaan.

Seuraava ruokailu oli siinä viiden aikaan ja ajattelin antaa tällä kertaa vähän tuhdimpaa ruokaa. Aloitettiin siis nyt broilerin kokeilu. Mulla oli kaapissa ostettua kasvis-broilerisosetta, joten sitä lämmitin puolen purkkia. Sen Alva söi hyvällä halulla ja alkoi huudella äänekkäästi, että ei kai äiti vaan kuvittele, että hän tuollaisella linnun annoksella pärjää iltapuuroon asti. Annoin sitten puoli purkkia kuningatarsosetta jälkkäriksi. Maito maistui vähän ajan päästä ja taas meni lähes pullollinen.

Iltapuurona oli tuttua kaurapuuroa, mutta tällä kertaa persikkasoseella. Desin annos kuumaa vettä, siihen sopivasti hiutaleita ja sitten puoli purkkia persikkasosetta joukkoon. Kaikki meni, eikä tehnyt edes tiukkaa. Tunnin päästä teki kauppaansa myös pullollinen maitoa.

Vatsa täynnä oli sitten hyvä mennä nukkumaan. Poikkeuksellisesti Alva söi yöllä vain kerran. Tosin silloin menikin ennätykselliset kaksi desiä kerralla. Toista ruokailua ei kaivattu, joten taisi päiväruokaa olla tällä kerralla riittävästi.

Tänään päivä on mennyt aika samalla tavalla. Tosin aamupäivän päikkärit oli vähän lyhyemmät ja ylhäällä kökittiin ennen toisia päikkäreitä yli kolme tuntia, joten annoin lounaan jälkeen vielä välipalaksi hedelmäsosetta puoli purkkia ja maitoa maistui reilu desi päälle. Nyt on toivottavasti nälkä loitolla ja uni maistuu.

Yösyöttöt

Pitkästä aikaa meillä on nukuttu taas kokonaisia öitä ilman yösyöttöjä. Yösyöt oli poissa meiltä jo kesäkuussa, mutta sitten heinäkuun alussa ne palasivat kuvioihin. Tavallista oli, että Alva heräsi siinä 3-5 aikaan syömään ja nukahti sitten saman tien omaan sänkyynsä. Nyt kolmena yönä Alva ei ole herännyt tuohon aikaan vaan vasta myöhemmin.

Maanantain vastaisena yönä Alva heräsi vasta puoli kasin aikaan syömään, tiistain vastaisena yönä "jo" puoli seitsemältä ja viime yönä siinä seitsemän korvilla. Tänään hän ei sitten suostunutkaan enää nukahtamaan heti omaan sänkyynsä, joten nostimme hänet meidän väliin nukkumaan. Siihen hän hetken juttelun jälkeen nukahtikin ja nukkui puoli yhdeksään. Kauemminkin olisi tietenkin saanut nukkua, mutta hyvä näinkin.

Alva on aloittanut uudelleen myös jutustelun. Heinäkuun aikana tämäkin oli vähän poissa. Taisi tuo kääntymisen oppiminen viedä huomion keskusteluista pois. Aamuisin hän kertoilee meille pitkät pätkät omia ajatuksiaan ja muutenkin jokeltelu on selvästi lisääntynyt.