Kastejuhlat

Eilinen päivä meni Alvan siskon tytön nimijuhlassa. Olin Alvalle hankkinut Lindexistä mielestäni ihanat juhlavaatteet. Vähän mietin sitä, että juhlapaikka voi olla aika kylmä ja vetoista, joten mekon alle hankin sukkikset, sukat, legginssit ja bodyn ja mekon päälle boleron. Vaihtovaatteitakin otin mukaan, mutta niitä ei tällä kerralla tarvittu. Alva oli juhlissa koko ajan sylissä tai nukkumassa vaunuissa, joten jos laittia tasossa olikin vetoisaa, niin siitä ei ollut Alvalle haittaa.

Juhlat olivat melko isot. Olisiko vieraita ollut lähes neljäkymmentä, vaikka vain lähisuku oli kutsuttu. Juhlan sankari ei juuri itsestään meteliä pitänyt. Hän oli vuoroin unessa ja vuoroin hereillä, mutta ei juurikaan itkeskellyt. Taitaa olla aika hyvin tuulinen typykkä. Vauvan äiti oli tehnyt päivänsankarille ihanan mekon ja koko perhe oli sonnustautunut violettiin.

Juhlapaikka oli paikallisen metsästysseuran mökki. Mökki oli todella iso ja kolmekin kertaa suurempi joukko olisi paikalle mahtunut. Tarjolla oli hyvää ruokaa. Useat vieraat olivat osallistuneet tarjottavien hankintaan ja valmistamiseen. Alvan Iskä hankki ruokana tarjotun hirvenlihan kastikkeen lihat. Hyvää hirveä olikin. Jälkkäriksi oli mm. kolmea todella hyvää (maistoin niitä kaikkia) kakkua, niin karpalo-kinuskia kuin moussekakkuakin.

Varsinainen nimenantojuhlallisuudet alkoivat lipun nostolla. Siniristilippu-laulukin kuultiin tai ainakin sen alkuosa, kun sitten tahtoi joko sanat unohtua tai rohkeus rakoilla. Tämän jälkeen päivänsankarin äiti kertoi siitä, miten Suomeen on periytynyt yleinen tapa antaa lapselle kaksi nimeä ja siitä vaikeudesta, joka nimenvalintaan oli heillä liittynyt. Vähemmän yleistä taisi kuitenkin olla se, että tällä kertaa vauva sai äitinsä sukunimen.

Varsinaisen juhlan jälkeen oli ohjelmassa saunominen, mutta me katsoimme parhaaksi väistyä siinä vaiheessa syrjään, jotta Alva ei täysin viiraantuisi. Hauskat juhlat oli, joten kiitos niistä.