Marraskuun saldo

Joulukuu alkaa jo huomenna. Yllättävän nopeasti tämä kuukausi on vierähtänyt, vaikka synkkää, mustaa ja sateistakin on ollut.

Tässä kuussa on Alva ottanut suuren askeleen ja maailmanvalloitus on alkanut. Vauvasta on tullut tutkimusmatkailija. Lattialta on heti nostettava sinne pudonneet tai sieltä löytyvät tavarat, roskat jne, jollei halua koukkia niitä Alvan suusta. Konttaus on vajaassa kahdessa viikossa kehittynyt lähes täydelliseksi, enää vain kynnykset haittaavat matkantekoa, mutta pysyypähän Alva sentään yhdessä huoneessa.

Konttauksen oppimisen myötä myös istuminen on vahvistunut. Istumaan meno ei enää ole mikään temppu, vaan se onnistuu sujuvasti ilman suurempia ponnistuksia. Uusinta uutta on nyt polviseisontaan nousu. Alva pyrkii nousemaan seinää, laatikoita, kaappeja, tuolinjalkoja, housunlahkeita jne. pitkin ylös ja keikkuu siinä sitten ylös alas. Yleensä keikkuminen ei kestä kauaa, kun sitten jo tasapaino häviää ja Alva muksahtaa nurin. Nyt joutuukin häntä seuraamaan ja suojaamaan, ettei ihan suorin vartaloin kaadu kovalle lattialle. Kaikkia muksahduksia ei voi välttää, mutta aika usein Alva hallitsee alastulon edes kohtuullisesti. Pinnasängyssä nousuharjoitukset ovat illan huvi, joten sänky on nyt vuorattu pehmeillä peitoilla isompien kolahdusten ehkäisemiseksi.

Sunnuntaina otin esiin potan ja sitä kokeiltiin pari kertaa. Toisella kertaa loroparkkiin lorahtikin jotain, mutta tänään on vähän pottatreenaus jäänyt. Loroparkki on tuossa kuitenkin hollilla, joten välillä voi Alvan sinne nostaa. Oppiipahan edes sen, miten siinä kuuluu olla, eikä pelkää sitä, vaikka tuskin sillä kuivaksi oppimiseen vielä on mitään merkitystä.

Kävelytuoliakin on viikon sisällä kokeiltu. Siinä on mukava keikutella ja painella "kojetaulun" nappuloita, tööttiä ja vaihdekeppiä. Varsinainen kävely on tois arvoista. Tiedän, ettei tuo laite ole mitenkään suositelta, mutta en usko että siitä on juurikaan haittaa Alvan kehitykselle, kun ei siinä kuitenkaan pitkiä aikoja vietä.

Syömisen suhteen en ole ollut enää kovin tarkka, vaan Alva saa jo monipuolisempaa ruokaa, eikä ole allergioita tullut. Liharuokaa uppoaa kahdesti päivässä, jotta yösyöminen vähentyisi, mutta ei taida tämä neuvolan keino toimia. Yöllä syödään vielä ja useampia kertoja. Päivällä syöttötuoli on syrjäyttänyt sitterin jo lähes kokonaan.

Tällä hetkellä parhaita leikkikaluja ovat paperit ja muovit, jotka rapisevat. Ehkä parasta on kuitenkin talouspaperi, jota on kiva natustaa. Mistähän Alva aina sitä löytääkin, kun ei meillä sitä ihan lattialle kylvetä. Lelutkin ovat mielenkiintoisia ja erityisesti Hello Kitty on pop ja sitä on mukava halita (ja syödä samalla Hello Kittyn hiuskoristetta). Tutti ei vieläkään maistu ja voi olla, että sen opettamisessa ei pian ole mitään järkeä, kun kohta siitä pitäisi sitten taas vierottaa.

Tässä taas tämän kuukaudet uudet taidot ja nyt kohti joulukuuta.

Kirje joulupukille

Hyvä joulupukki!

Kirjoitan nyt sinulle ensimmäistä kertaa, koska synnyin vasta viime joulun jälkeen. Äiti kertoi, että tulet meille kylään jouluaattona, joten näemme siellä sitten ensimmäistä kertaa. Toivottavasti tunnistat minut tonttujen kertomusten perusteella.

Olen ollut hyvin kiltti tyttö. Ruoka maistuu ja hymy on aina herkässä. En ole koskaan pahalla tuulella tai tottelematon. Pidän polvella keikkumisesta, vedestä niin juotuna kuin pulikoitunakin sekä syöttötuolissa istumisesta ja pöydän taputtamisesta. Näitä toivon ensi vuodeksi paljon lisää. Toivon ensi vuodeksi myös lisää liikkumistaitoja. Olisi mukavaa osata nousta seisomaan pöytää tai sohvaa vasten. Myös pinnasängyn reunoja vasten seisominen kiinnostaa. Kynnyksiä voisit myös alentaa, jotta niiden ylittäminen olisi vähän helpompaa.

Lelukuvastoja on posti kantanut meille kotiin ja äiti on antanut minun tutustua niihin. Olen lukenut nämä kuvastot hyvin perinpohjin. Maistanut jokaista sivua ja pehmittänyt niitä suussa. Joitakin palojakin olen niistä onnistunut natustamaan. Lelukuvastoja toivoisinkin lahjaksi lisää. Ehkä myös pakettien käärepaperi on minun mieleeni. Saisikohan niitä vielä eri makuina...

Nähdään sitten aattona.

Alva

Kaupunkilomalla

Alva oli ensimmäisen kerran kaupunkilomalla Helsingissä. Lähdimme Turkuun tiistaina ja sieltä suuntasimme keskiviikkona kohti Helsinkiä. Takaisin kotiin tultiin tänään, perjantaina. Matka meni enemmän kuin hyvin.

Keskiviikkona lähdimme ennen puolta päivää ajamaan omalla autolla kohti pääkaupunkia. Minä ajoin ja Mummi piti takapenkillä seuraa Alvalle. Alva nukkui matkalla lähdes tunnin, joten hereillä hän oli vähän yli puolet matkasta. Matka oli kuitenkin juuri sopivan pituinen, joten kyllästymistä ei ollut havaittavissa.

Kotiuduimme hotelliin Mummin avustuksella. Alva söi hyvällä ruokahalulla lounaan huoneessa ja sitten suuntasimme aikuisten lounaalle Stokkalle. Siellä oli todella lapsiystävälliset lounastilat, hyvät syöttötuolit, mikro lasten ruokien lämmitykseen jne. Oikea vaunukansan mekka. Mummi lähti iltasella takaisin kotiin ja Iskä tuli illalla meidän kanssa nauttimaan hotellielämän ihanuuksista.

Alva nukkui yöt hotellissa ihan kohtuullisesti. Olisiko ollut kolmen ruokailun öitä molemmat, mutta se annettakoon anteeksi, kun oltiin sentään ihan vieraassa paikassa. Matkalla ruoka maistui vähintään kohtuullisesti, mutta yksiäkään yli tunnin päikkäreitä ei ollut. Kaksilla päikkäreillä mentiin kaikki päivät, joten hyvin Alva sinnitteli väsymyksestä huolimatta. Kolmannet päikkärit eivät vain kuulu enää Alvan päiväohjelmaan, vaikka vanhemmat olisi ne toivottaneet tervetulleiksi matkan kunniaksi.

Hotellihuone taisi olla mitä paras konttausharjoituspaikka. Kaikki tavarat ja mielenkiintoiset kohteet olivat niin lähellä, että Alva mielellään lähti niitä tavoittamaan, eikä tyytynyt vain muutaman konttausaskeleen matkoihin. Vessan kynnys tosin jäi valloittamatta. Nyt konttaus sujuu jo todella mallikkasti ja kahden metrin matka ei enää päätä huimaa, vaan siihen lähdetään päättäväisellä rohkeudella.

Kotimatka olikin sitten vähän pidempi. Matkaa vei lähes neljä tuntia, koska pysähdyimme kauppaan. Alva nukkui tällä kertaa vain reilun puoli tuntia, mutta vasta viimeisen tunnin aikana alkoi kuulua kyllästymisen ääniä, jotka johtuivat varmaan osittain myös väsymyksestä. Kotona Alva nukahtikin syliini kolmansille päikkäreille, mutta vain kymmeneksi minuutiksi. Nyt pinnasängystä kuuluu väsynyttä vauvan ääntelyä, kun Iskä on häntä nukuttamassa.

Matkailu avartaa, mutta myös väsyttää. Taitaa koko perhe kaivata kunnon unta tänä yönä.

Kontataan

Alva oppi tänään konttamaan. Keittiön oven pielessä oli ruokakassi houkuttelevasti esillä. Alva kohdisti siihen tiukan katseen ja lähti päättäväisesti sitä kohden. Alkuasento oli hyvin hallussa, mutta sitten käsien ja jalkojen työskentely oli varsin hatarannäköistä, mutta konttauksen alkeet oli hallussa. Vaappuvasti Alva sitten eteni sen puoli metriä, joka hänellä oli kassiin matkaa ja pienessä hetkessä hän oli päässyt niin lähelle kassia, että käsi ulottui siihen. Taisi olla todella hyvä tunne, kun oli itse päässyt eteenpäin.

Myöhemmin sitten konttausta treenattiin vielä olohuoneen matolla ja siinä edettiin useampia kertoja noin puolen metrin matka. Horjuvasti ehkä, mutta selvästi kuitenkin kontaten. Ei ollut sitten ryömiminen meidän Alvan juttu, kun heti piti alkaa vain konttaamaan.

Nyt onkin sitten meidän vanhempien aika alkaa inventoimaan meidän kodin vaara paikkoja. Käsityökori ylös, kuuman uunin ympärille jokin este, portaisiin portti ja varmaan useita pienempiä vaaran paikkoja tulee eteen. Eipä parane enää mitään jättää Alvan hollille.

Ja Elämä Avartuu...

Hipp, hipp, hurraa!

Vihdoinkin vauvapöperöä mun makuun. Ostin jo jokin aika sitten muutaman purkin Hipp-merkkistä lastenruokaa, mutta jotenkin niiden kokeilu vain jäi ja jäi. Nyt ostin niitä taas lisää (joku on lastenvaatefriikki, mutta muhun iskee kaikki ihanat purkit ja lastenruokapurkkeja on kaksi keittiön laatikkoa täynnä. Varaa siis on mistä valita, vaikka kaupat menisi kuukausiksi lakkoon) ja muutamia makuja on nyt kokeilu. Ja hyvällä menestyksellä.

Ensin, ehkä noin viikko sitten, kokeiltiin Penne pastaa, tomaattia ja kesäkurpitsaa. Se oli jopa sen makuista, että mäkin voisin sitä melkein syödä. Ei siis tehnyt yhtään pahaa maistaa tuota sosetta ja tarkistaa sen lämpötilaa. Tänään kokeiltiin Riisi-vihannessosetta ja kanaa ja se oli ihan huippu juttu. Kaikki aikaisemmat lihasosevalmisteet on haisseet suoraan sanottuna siltä itseltään. En oo itse niitä voinut maistaa ollenkaan, kun niistä leviävä haju on niin järkyttävä. Eipä ole siten tehnyt juurikaan mieli antaa sellaista mönjää vauvalle. Mutta tämä Hipp-herkku ei haissut mitenkään pahalle, ei ehkä kovinkaan hyvällekään, mutta ei siis mitenkään vastenmieliselle. Makukin oli ihan ok. Ehkä en itse pystyisi koko purkkia syömään, mutta voisi sitä jonkun lusikallisen sentään syödä.

Ekstraa näissä tuotteissa on tietenkin vielä tuo luomu. Oonkin ollut vähän yllättynyt, miten vähän vauvoille on noita luomuja. Erityisesti vastike voisi hyvin olla luomua ja siitä voisi pyytää vielä aika kovaa hintaakin, koska ne äidit, jotka ostavat vastiketta kokevat siitä varmaan sen verran huonoa omaa tuntoa, että olisivat varmaankin valmiita maksamaan aika maltaita, jos vastike olisi luomua ja siten vähän parempaa lapselle. Mä ainakin olisin ollut.

Tarkoituksena ei tosin jatkossakaan ole antaa Alvalle vain kaupallisia ruokia, vaan oma tekoiset ovat kuitenkin musta parhaita ja ne uppoaa Alvallekin parhaiten. Viikonloppuna tein pakastimeen jauheliha-kasvissosetta ja broileririsottoa Kalsarilaatikosta löytämäni ohjeen mukaan. Jauhelihasose meni ihan mukisematta, mutta broileririsotto taisi olla enemmän Alvan mieleen. Täytynee piakkoin tehdä lisää ruokia pakkaseen, jotta ei ruokavaliosta tulisi liian yksipuolinen. Pakastin on tosin aivan täynnä, joten sitä pitää koko perheen vähitellen tyhjentää. Monipuolistaminen hoidettaneen jatkossa jonkin aikaa noilla Hipp-tuotteilla.

Tänä aamuna alkoi Elovena-puurokin vihdoinkin maistua. Tein melko pienen annoksen, mutta kerrankin se meni kaikki, eikä tarvinnut heittää mitään roskiin. Hyvä, että vähitellen päästään noista vauvapuuroista eroon ja Alva alkaa syömään "kunnon" puuroa.

Istua nököttää

Tänään aamupäivällä Alva oppi istumaan menemisen jalon taidon. Se näytää niin isolta tytöltä, kun se istua nököttää leikkimatollaan ja katsoo maailmaa ihan uudesta perspektiivistä. Pois pääsy olikin vähän kinkkistä, mutta sekin onnistui ja vielä ilman, että tarvitsi heittäytyä selälleen. Voi miten mä rakastankaan tuota meidän vauvaa.

Alvalla on vielä aika vähän kokemusta istumisesta. En ole juurikaan istuttanut häntä lattialla, koska hän viihtyy niin hyvin siellä muutenkin ja sitä syöttötuolia ei siis olla myöskään paljoa käytetty. Nyt tilanne sitten muuttuu. Pitänee aloittaa vakituisesti syöttää tuossa tuolissa, kun istuminen on nyt hyvin hallussa. En tiedä, onko se kuitenkaan vielä niin hyvin hallussa, ettei lattialle tarvitse laittaa tyynyjä tueksi. Toisaalta nyt hän ei ole oppinut siihen, että istualtaan voisi heittäytyä tyynyn päälle. Ehkä jätettään nuo tyynyjen laitot tai toisaalta ehkä niitä nyt voidaan tarvita, mutta ei ehkä enää viikon päästä, jos taidot kehittyvät yhtä nopeasti. Eli siis suomeksi: laittanko tyynyjä vai en, kas siinä pulma...

Huono kokki

Tänään tein Alvalle aamupuuron tavallisesta Elovenasta. Sauvasekottajalla surautin hiutaleet pieneksi. Puoli desiä tätä Elovena-jauhoa lautaselle, desi vettä perään ja ei kun mikroon. Pari kertaa sekoitusta kuumennuksen välissä. Valmiiseen puuroon vähän kylmää maitoa joukkoon ja puolisen purkkia Muksun omenasosetta ja ei kun syömään.

Alva ei oikein erityisemmin pitänyt tästä kokeilusta. Katse oli tiukka ja se kertoi heti, että nyt on äiti sun puurosta tullut klönttistä. Ei ole tänään tainnut onnistua yhtä hyvin kuin aiemmin. Puurosta meni alas ehkä puolet, mutta sitten suu meni tiukaksi viivaksi, eikä enää auennut. No maistuipahan sitten maito paremmin.

Viime yönä tapahtui sellainen ihme, että Alva heräsi uniltaan vasta puoli yhdeltätoista aamulla ja vain kaksi yöherätystä. Jos mä vain olisin nukkunut normaalisti, niin nyt olisi tosi levännyt olo, mutta miksi juuri tänä yönä pyörin sängyssä hereillä lähes kolme tuntia. Onneksi sitten aamulla sai levätä vähän kauemmin.