Kuukausiraporttia

Huhtikuussa taisin viimeksi kirjoittaa meidän kuukauden kehitysaskelista ja lupasin silloin palata asiaan vauvan syntymän myötä. Ehkä nyt olisi aika aloittaa uudelleen noi kuukausiraportit. Niistä on itse niin mukava seurata, miten vauva kehittyy ja myöhemmin muistella näitä aikoja. Useinhan ne ovat olleet aika toistoa siitä, mitä jo aiemmin olen kirjoittanut.

Nyt siis vauva on jo lähes kahden kuukauden ja uusia taitoja on kertynyt rutkasti. Tai siis paremminkin kaikki taidot ovat uusia. Niin syöminen, liikkuminen, nukkuminen, nukahtaminen jne. Viime päivinä on vauva alkanut enemmän hymyilemään ja selvästi tahdonmukaisesti. Enää niitä ei voi kuvitellla vain tahdottomiksi kasvojen ilmeiksi, vaan kyseessä on selvästi tietoinen teko. Näistä äiti pitää. Hymyjä ei tosin jaeta liiaksi, eikä montaa kertaa peräkkäin, mutta hyvän olon tullen niitä sentään päivittäin näkee useampia. Ensimmäinen naurun kikatus sentään on vielä kokematta. Katsekaan ei enää harhaile mahdottomasti vaan sitä osataan jo suunnata.

Vatsallaan olo on vauvasta ihan ok. Tosin sitä ei ole meillä juurikaan harrastettu, koska pelkään, että Alva vahingossa tallaa vauvan. Meillä siis turvallisuus syistä kiikutellaan aika tavalla sitterissä, tosin sitäkin Alva meinaa välillä heiluttaa vähän liian kovaa. Pää nousee jo melko hyvin lattiasta, mutta pää ei taida vielä kääntyä puolelta toiselle vatsallaan ollessa. Selällään ollessa vauva kiemurtelee melkoisesti, joten kyseessä on varmaan kierähdysharjoittelua, kuka tie.

Alva on täysin innostunut vauvasta ja nuken hoito käy vauvan hoidon korvikkeesta. Vauvalle tosin annetaan usein haleja ja pusuja, mutta saa niitä myös vanhemmat ja nukkekin. Nuken rattaissa työntäminen on täysin pop.

Puhe on Alvalla jatkanut kehittymistään. Nyt hän tekee jo muutamia kahden sanan lauseitakin, kuten vauva itkee, peppu pestään, vauva pestään, ei saa, tutti pois jne. Pieniä ja käytännönläheisiä asioita siis, mutta niin tärkeitä. Sanavarasto Alvalla on jo melkoinen, eikä sitä ole enää mitenkään mahdollista luetella. Kova hän on toistamaan meidän muiden sanomisia, mutta aika auki jää, kuinka paljon hän niistä ymmärtää. Päivittäin varmaan yhä enemmän ja enemmän.

Kävely, juoksu ja tasajalka hypyt ovat Alvalla jo hyvin hallussa. Fyysisesti Alva onkin ollut todella nopea kehittymään, mutta erityisen taitava hän ei taida sorminäppäryydeltään olla. Tosin ei siinäkään mitään vikaa ole, mutta verrattuna muihin saman ikäisiin, ei hän ainakaan edellä siinä ole. Sai hän kuitenkin juuri unta hakiessaan taikanokkapullon auki ja kaatoi kaiken veden sänkyynsä. Eli siis ihan riittävästi osannee.

Hyppiminen on vieläkin todella hauskaa Alvan mielestä. Sohvalla ja sängyllä hyppimistä ei voi näemmä millään vastustaa. Myös tramppiksen näkeminen saa suun hymyyn. Toinen mieleinen liikkumismuoto Alvalle on tanssiminen. Ristiäisissä hän tanssi sujuvasti Paapan soittaman huuliharppumusiikin tahdissa ja Dance-ohjelmasta etsitään uusia liikkeitä. Lantio keinuu sujuvasti ja sehän se tärkeintä onkin.

Arkirytmi

Tällä viikolla ollaan oltu vain kotosalla ja olen tässä vähitellen alkanut havaita rytmiä vauvalla. En oikein ole ehkä koskaan ollut kovin hyvä noudattamaan rytmiä, vaan tuntuu että päivät vaihtelevat vähän liikaakin. Tällä hetkellä rytmiin vaikuttaa Alvan osalta se, että hänellä on flunssa. Päikkäreitä nukutaan siis tavallista enemmän ja yöt ovat rikkinäisempiä.

Aamulla vauva heräilee siinä seitsemän aikaan. Yritän aktiivisella imetyksellä saada itselleni vähän jatkoaikaa nukkumiseen, mutta huonolla menestyksellä. Viimeistään kahdeksalta on pakko nousta, kun vauva alkaa ääntelemään kova äänisemmin ja pelkona on, että Alva herää siihen, jos hän vielä tuolloin nukkuu. Pääsääntöisesti nukkuu, mutta kyllä hän tällä viikolla heräsi kerran jo seitsemän aikaan.

Aamutoimet suoritetaan ja sitten tarkoituksena on suunnata pihalle. Ongelmia tuottaa se, jos vauva on ehtinyt nukahtamaan ja viimeisestä syötöstä on jo jokunen tunti aikaa. Jos vauva onnistuu jatkamaan ulkona nukkumistaan, niin herääkö hän heti vaatimaan ruokaa ja joudutaan palaamaan samoin tein sisälle. Pitäisikö vauva herättää syömään, vai odottaa että hän herää pian itsekin. No käytännössä olen joutunut kerran herättämään, mutta muuten hän on ollut hereillä.

Ulkovaatteet päälle ja ei kun pihalle. Pihalle on kerran päästy jo ysin aikaan, mutta usein se on lähempänä kymmentä. Vauva vaunuihin ja sitten lehteä hakemaan noin 400 metrin päässä sijaitsevalta postilaatikolta. Alva kävelee osan matkaa, mutta osan aikaa hän haluaa istumaan vaunuihin. Vauva nukkuu aika hyvin, kun häntä työntää ja kun pääsemme pihalle, käyn häntä aina tarvittaessa heiluttamassa uudelleen uneen.

Noin puolentoista tunnin ulkoilun jälkeen tulemme Alvan kanssa syömään sisälle ja vauva jää vielä vaunuihin ulos nukkumaan. Mä yritän järjestellä kämpää, samalla kun Alva leikkii ja seuraa mun tekemisiä. Sitten vähän yhdessä leikkimistä.

Päikkäriaika Alvalla on siinä yhden-puoli kahden aikaan. Tänään hän nukahti vasta kahdelta, mutta nukkuikin sitten ennätykselliset kolme ja puoli tuntia. Taitaa nuha vaikuttaa unen tarpeeseen. Vauva puolestaan heräsi kahdelta, nukuttuaan neljä tuntia. Tällä viikolla hän on joka päivä nukkunut vähintään sen neljä tuntia ja joskus jopa viisi.

Kun Iskä tulee töistä, lähdemme kaikki ulos. Minä menen vauvan kanssa vaunulenkille ja Iskä ja Alva puuhailevat jotain pihassa. Sitten sisälle syömään tai kuten tänään ruoka syödään jo ennen ulosmenoa ylipitkien päikkäreiden vuoksi.

Iltapuuhat aloitetaan siinä kahdeksan jälkeen ja yleensä Alva menee nukkumaan siinä ysin aikaan. Tosin aika kauan hän unta välillä hakee ja nukahtaa vasta joskus kymmenen aikaan tai sen jälkeen. Vauvan nukahtaminen on siinä 22-23 aikaan ja viime päivinä se on mennyt lähemmäs tuota klo 23.

Näin meillä. Pitäisi varmaan kirjoittaa jotain viime viikonlopun ristiäisistä ja vauvastakin enemmän, mutta ei oikein jaksa. Tuntuu flunssa ja rikkonaiset yöt vievän voimat äidistä.

Imurointia 1,5-vuotiaan kanssa

Ensin järjestetään kaikki tavarat pois lattialta ja nostetaan tuolit ja muut isommat esteet pöydän päälle. Tämän jälkeen haetaan imuri eteisen kaapista. Tällä väliin on apulainen jo ehtinyt levittää suurimman osan juuri järjestetyistä tavaroista uudelleen pitkin kämppää, joten imuroinnin edetessä joutuu tietenkin järjestämään tavarat taas uudelleen paikoilleen. Imuroinnin jälkeen voikin taas järjestää tavarat paikallaan, kun ne imuroinnin aikana on ihmeellisesti levinneet pitkin asuntoa.

Askartelua perhekerhossa

Eilen päätin, että tänään mennään pitkästä aikaa seurakunnan perhekerhoon. Aikaisemmin siellä ei olla juuri käyty, kun se alkaa jo kymmeneltä ja Alva on ennen nukkunut melko myöhään. No ehkä perhekerhon vaikutusta jo heti aamusta, koska Alva heräsi tänään vasta yhdeksän jälkeen. Ajattelin, että perutaan kerho, jos ei ehditä, mutta yritetään, jos vaikka ehdittäisiinkin. Tehtiin aamutoimet ja oltiin sitten kuitenkin valmiina autossa juuri kymmentä vaille, joten kerhoon ehdittiin.

Kerhossa oli tällä kerralla askartelua. Ja parasta oli, kun äiti maalasi Alvan kädet ja Alva sai painaa käden kuvia paperille. Sitä on nyt muisteltu kotosalla moneen kertaan. Kyllä vaan kannatti mennä, kun selvästi se oli Alvasta mukavaa. Ehkä ensi kerralla taas.

Alva hoitaa

Vauvan myötä Alva on innostunut hoitamaan nukkejaan ja tietenkin myös vauvaa.

Nukkelle puetaan päälle lakkia ja sukkia. Sitten nukke laitetaan rattaisiin nukkumaan ja häntä työnnetään pitkin asuntoa. Välillä nukelle laitetaan tuttia suuhun ja tietenkin nukella on välillä nälkä, joten tuttipulloa tarvitaan myös. Näiden perustarpeiden lisäksi Alva osaa röyhyttää nukkea olkapäätään vasten samalla kun hän taputtaa nukkea pepulle tai useimmiten ehkä kuitenkin selkään.

Viimeisin nuken hoitotapaa harjoiteltiin tällä viikolla. Olen pitänyt vauvaa jalkojen päällä istuessani sohvalla siten, että hän makoilee tyynyn päällä. Tässä sitten keinutan häntä. Alva on nyt myös alkanut istumaan sohvalla tyyny jalkojen päällä ja tyynyn päälle pitää laittaa nukke. Sitten Alva nukuttaa nukkea tyytyväisenä.

Neuvolassa

Tänään oli taas vauvan neuvola. Mentiin sinne tietenkin Alvan kanssa. Alva leikki odotushuoneessa ja välillä tuli meidän kanssa tutkimaan vauvaa. Ovi oli auki ja hän sai kulkea vapaasti odotushuoneen ja vastaanottohuoneen väliä. Ja kun muitakaan ihmisiä ei ollut paikalla, se oli helppo ratkaisu.

Vauva nukahti juuri ennen neuvolaan menoa, joten aika väsyneen vauvan nostin autokaukalosta riisuttavaksi. Moro-heijaste tarkistettiin, näkö ja kuulo tsekattiin ja vauva laitettiin myös vatsalleen. Vauva vaan taisi olla sen verran väsynyt, että ei juurikaan nostanut päätään, vaan lepäili tyynesti hoitoalustalla. Kerroin, että hyvin hän kyllä yleensä päätään nostaa ja kannattelee.

Sitten punnitukseen ja paino oli taas nousussa. Äidillä ei siis ole huolta tässä asiassa. Nyt saan sen sitten vihdoinkin uskoa ja tätä imetyksen ja maidon riittävyyttä ei enää tässä blogissa mietitä (ehkä). Paino oli siis nyt 5415 g eli keskimääräinen päivittäinen nousu viime mittauksesta on 54 g. Pituutta oli tullut lähes pari senttiä, joten nyt lukemat ovat 56,5 cm.

Neuvolassa tietenkin keskusteltiin imetyksestä. Kuulemma nyt ei ole mitään huolta ja jokaiseen äänähdykseen ei tarvitse vauvalle tarjota rintaa. Nyt olen väkisin ajatellut, että jos vauva itkee, niin sillä on nälkä. Ja onhan se osittain näin, mutta kaipa sillä joskus jotain muutakin asiaa voi olla. Pituuskäyrällä mennään +1 ja painossa ollaankin jo +12, joten kohta "ylilihavien" puolella. Yes! Tämä äiti pitää pullukoista lapsista.

Tunnustus

Kiitos Riia-ruulle tunnustuksesta. Ohjeena on kertoa seitsemän asiaa itsestään ja jakaa palkinto seitsemälle blogille. Niin kuin monessa muussakin blogissa on jo todettu, että lähes kaikki ovat saaneet tämän tunnustuksen jo, jätän eteenpäin jakamisen tällä kertaa.

Mutta siis seitsemän asiaa minusta. Eikä siis kai kelpaa seitsemän asiaa lapsista, vaikkakin heistä olen tainnut jo tulla kertoneeksi enemmän kuin seitsemän asiaa.

1. Olen ikuinen opiskelija. Musta on ihanaa oppia uutta. Oli se sitten lähes mitä tahansa. Olen opiskellut lukion jälkeen useampaa oppiainetta ja ollut myös aikuislukiossa.
2. Olen opiskellut mm. 8 vierasta kieltä, vaikka varsinaista kielipäätä mulla ei olekaan.
3. Sienestäminen on syksyssä parasta ja syksy on vuodenajoista paras.
4. Inhoan hirvikärpäsiä.
5. En pidä itselle shoppailemisesta, enkä juurikaan ole tarkkana siitä mitä mulla itsellä on päällä.
6. En jaksa kotona meikata, tai laittaa hiuksia.
7. Inhoan siivoamista ja olen ulkoistanut sen miehelle.