Tammikuu pian takana

Kylläpä tämä  viimeinen kotiäitikuukausi sujahti nopeasti. Nyt on sitten isoja muutoksia luvassa, kun mä siirryn työelämään ja Iskä ottaa ohjat käsiin täällä kotosalla. Iskä ei taida olla innostunut kirjaamaan päivien tapahtumia tänne blogiin, joten mä taidan itse yrittää jatkossakin tänne kirjoittaa, mutta päivitystahti voi entisestään hidastua. Töiden jälkeen on varmaan ainakin aluksi aika tavalla muutakin tekemistä.

Mutta viime kuun tapahtumiin ja uusiin taitoihin.

Aino onnistuu kääntymään vatsalleen jo kumman tahansa kyljen kautta ja selällään ei juuri olla ollenkaan. Vatsallaan hän viihtyy hyvin ja siinä hän punnertaa itsensä käsivarret suorana. Vatsallaan ollessa pää on siten terhakkaasti pystyssä ja kääntyilee innokkaasti etsien jotakin kiinnostavaa. Ja kun jotain kiinnostavaa löytyy, alkaa aikamoinen ähinä ja huitominen ja punnerrus, jotta Aino pääsisi kiinnostavan asian (lue pesuohjelappu, palikka, tai jokin Alvan leikkikalu) luokse ja saisi sen suuhunsa. Tämä liikkuminen on vielä kyllä aika haasteellista ja yleensä tilanne muuttuu vain huonommaksi, kun Aino huomaamattaan päätyykin matkaamaan muutaman sentin taakse päin ja pesuohjelappu jää tavoittamatta.  Liikkuminen on siten vielä varsin tahdotonta tai ainakin suunta on tahdonvastainen, eikä varsinaisesta liikkumisesta ehkä vielä voi puhuakaan. Kellon viisarin tavoin liikkuminen jo sentään onnistuu. Tänään näin Ainon myös yrittävän konttausasentoon, peppua nostamalla.

Vielä Aino on nukkunut kolmea päikkäriä päivässä, mutta pian varmaan nämä ajat alkavat olla ohi ja siirtyminen kaksiin päikkäreihin on lähellä. Voisin kuvitella, että tämä onnistuisi jo nyt, jos kyseessä olisi ideaali päivä. Eli ensimmäiset päikkärit olisivat vähintään kolmisen tuntia ja niiden voimalla Aino voisi olla hereillä lähes kolme tuntia. Tällöin toisille päikkäreille suunnattaisiin siinä neljän aikaan ja jos nämäkin olisivat sen muutaman tunnin, niin hyvin menisi päivä. Mutta tämä on siis vielä täysin jossittelua, johon ei olla vielä päästy.

Alvan päikkärit sitä vastoin on taas ollut useita päiviä kadoksissa. Hän ei tunnu millään rauhoittuvan nukkumaan, vaikka selvästi on väsynyt päivällä. Jos Alva päikkäreille nukahtaa, niin silloin hän nukkuu helposti pari kolmekin tuntia. Joten päikkärit olisivat vielä selvästi paikallaan. Mutta kun se nukahtaminen on niin vaikeata.

Sanavarasto Alvalla kasvaa kovaa vauhtia ja varmaan lähes kaikki sanat hän jo osaa toistaa. R-äännettä ei vielä juurikaan tule, mutta esim. S-kirjain tulee jo sanan alussakin. Lauseet ovat myös pidentyneet ja taivutusmuodotkin alkavat hahmottua. "Äiti osti kaupasta tilliä", kertoi Alva Mummille äidin ja Alvan yhteisesta kauppareissusta. Laulaminen on vieläkin mieluista ja nyt Alva jo lauleskelee itse lauluja ja tapailee niiden sanoja. Lauluvarastosta löytyy jo Tuiki, tuiki tähtösen ja Porsaita äidin oomme kaikki lisäksi Atsipoppaa, Täti Monika, Iha-haa, Vaarilla on saari, Paljon onnea vaan jne.

Alva syö jo ihan itse ruokansa, mutta Ainolla riittää vielä opeteltavaa. Nyt hän osaa jo hyvin juoda nokkamukista, mutta tuttipullon käytössä on vielä oppimista. Muutaman kymmenen milliä hän on tuttipullosta juonut, joko maitoa tai velliä, mutta vatsaa ei sillä vielä täytä. Toisaalta ehkä se siitä sitten lähtee käyntiin, kun taito kuitenkin on jo hyppysissä ja kun muuta ei ole tarjolla. Kiinteiden syöminen sitä vastoin on Ainosta hyvinkin hauskaa, joskin ruoka vieläkin imaistaa lusikasta. Erityisen hauskaa on päristää ruoka sitten pois suusta, mutta onneksi vatsaan päätyy vielä sentään suurin osa. Liharuokiin tutustuminenkin on aloitettu.

Ainon flunssa jatkuu

Alva sai reilu viikko sitten jostakin flunssan ja hänen nenäänsä sai olla tämän tästä pyyhkimässä. Yskää tai kuumetta en tytössä havainnut. Kuten ennenkin Alva toipuu nuhasta melko nopeasti ja nyt jo useana päivänä on nenää niistetty enää vain muutamia kertoja. Toisin on Ainon kanssa.

Aino tietenkin sai nuhan myös ja nyt nuhaa on ollut jo useita päiviä. Nenä vuotaa ja hengitys rohisee, nukkuminen ja imeminen on hankalaa ja nenää syhyttää vallan valtavasti. Onhan se nuha varmaan jo paremmalla puolella, mutta selvästi sitä jatkunee vielä joitakin päiviä, ennen kuin se paranee. Taitaa Ainolla olla huonompi vastustuskyky tai sitten kyse on vain ikäerosta.

Onneksi ainoa "ongelma" meillä on vain nenän vuotaminen, eikä mitään suurempaa...

Väärään suuntaan

Olin tänään tyttöjen kanssa tuossa lähellä asuvan entisen naapurin luona kylässä. Aino makoili siellä tyytyväisenä lattialla, kääntyili vatsalleen ja katseli leluja sekä seuraili muiden lasten leikkimistä. Sitten yhtäkkiä huomaisin, että Ainohan kääntyi vatsalleen "väärän" kyljen kautta ja vielä toistikin tämän tempun uudelleen. Nyt siis vatsalleen päästään jo kummalta puolelta tahansa.

Enää ei sitten uskalla jättää Ainoa sohvalle makoilemaan ja luottaa siihen, että ei se "väärän" kyljen kautta osaa vatsalleen kääntyä. Taas yksi "huolenaihe" enemmän.

Pappa kalastaa

Pappalla on uusi harrastus, kalastus. Hän kalastaa olohuoneen sohvalla istuen. Pappa ottaa käteensä pehmolelujokerin, johon on sidottu nauha. Tätä pehmolelua hän heiluttelee nauhasta ja toivoo saavansa hyvän saaliin. Ja saahan hän. Aino yrittää innokkaasti tarttua tähän pehmoleluun käsillään, suullaan ja vaikka jalallaankin; ja aina välillä siinä onnistuu. Pappalla nappaa kala ihan hienosti ja saaliskin on komea.

Tyttömäisyyksiä

Meidän perheessä asuu yksi erittäin tyttömäinen tyttö. Alva pukee innolla päälleen erilaisia vaatteita ja asusteita. Erityisen suosion onvat saaneet Mummin baskeri ja kimalteinen kaulahuivi sekä Alvan omat vaaleanpunaiset talvikengät. Niitä Alva pukee päälleen naurun säestyksellä, tulee sitten näyttämään muille onnistunutta pukeutumistaan ja välillä käy tarkistamassa peilistä, että kaikki on hyvin. Samalla Alva kehuu itseään ja kertoo olevansa kaunis. Mitä hän tietenkin onkin.

Alva on hyvä muutenkin keikistelemään peilin edessä, tanssimaan lanteet notkuen, voimistelemaan Pappan kanssa olohuoneen lattialla vatsalihasliikkeitä tehden. Alva on mielellään huomion keskipisteenä ja kyläilemässä hän usein jaksaa näyttää taitojaan, jotta hän saisi ansaittua ihailua osakseen.

Nukkeleikit ovat olleet jo pidemmän aikaan in. Nukelle laitetaan vaippaa, nukkea laitetaan nukkumaan, mitä erilaisimpiin paikkoihin, eikä enää vain vaunuihin tai sänkyyn. Nukkea kannetaan sylissä, sitä röyhytetään ja halitaan. Nuken lisäksi myös pehmolelut saavat hellää hoivaa. Ainokin on hellyyden kohteena. Alva haluaa Ainoa syliin, antaa tälle tuttipullolla vettä ja osallistuu vaipanvaihtoon mm. kiinnittämällä vaipan tarroja. Alva heiluttelee Ainoa sitterissä tai autokaukalossa, jos Aino itkee. Yleensä meillä on kuitenkin "hyväntuulivainen" vauva.

Alva koristelee itseään muutenkin kuin vain vaatteilla. Helmikaulakoru on jo kesästä asti ollut lähes päivittäin käytössä. Mummin ostama hiuspanta laitetaan kaulaan tai päähän. Mummin luona haetaan Mummin korut ja hiuspanta ja niitä sovitetaan päälle pitkän aikaan. Myös heijastinlaatikko on kiintoisa ja sieltäkin parhaimmat killuttimet laitetaan kaulaan ja ranteisiin roikkumaan. Mummilassa Alva on päässyt laittamaan hiuksiin myös "pipalotteja", joita Mummikin välillä hiuksiinsa kiertää.

Meikkaaminen se sitten hauskaa onkin. Kun äiti meikkaa itseään, on Alva touhussa mukana. Huulikiiltoa pitää saada omiin huuliin ja meikkauksen jälkeen hän haluaa tutkia meikkejä. Olenkin antanut hänen niitä tutkia, mutta eilen hän onnistui ensimmäisen kerran avaamaan ripsivärin ja laittoi sitä omiin silmiinsä. Ihan ripsiin sitä ei tainnut mennä, mutta lähes kaikkialle muualle kylläkin. Rasvalla onneksi lähti, mutta nyt ripsiväri on siirretty turvallisempaan paikkaan.

Alva huomaa heti, jos äiti on meikannut. Yhteänä iltapäivänä laitoin vähän meikkiä, sillä aikaa kun Alva nukkui päikkäreitään. Kun Alva heräsi, niin hänen ensimmiset sanansa olivat, että Äiti meikkaa. Ei taida paljoa jäädä Alvalta huomaamatta.

Meijän Omppa

Ostin Alvalle joskus keväällä tai kesällä Kristiina Louhen kirjan "Ainon kanssa". Se on ollut jo pitkään Alvan suosikki ja sitä on luettu kannesta kanteen monen monta kertaa. Joulupukki toi Alvalle saman kirjailijan kirjan "Meidän Tomppa" ja myös siitä on tullut ihan todella suosittu. Jos Alva tuo mulle Meijän Ompan luettavaksi, tietää se pidempää lukusessiota. Kerta lukemisella kun siitä kirjasta ei eroon pääse. Suuret kiitokset Joulupukille.

Keväällä alkaa meillä synttärirumba, kun kahdeksan Alvan kaveria täyttää kaksi vuotta. Näitä Kristiina Louhen kirjoja taitaa meidän paketeista löytyä jokunen ja näemmä niissä on pieni alennuskin ainakin Akateemisessa kirjakaupassa.

Luovutin

Nyt on unikoulu meidän perheessä ohi ja nukkumisjärjestelyt jatkunevat alkuperäisenkaltaisena. Nukutus otti taas sen verran voimille, että kun yöllä olisi pitänyt jaksaa heilutella ja pysyä vahvana, Aino selätti äidin 10-0. Palattiin makuuhuoneeseen sänkyyn nukkumaan molemmat ja tissiteltiin tiheästi loppuyö. Ehkä kokeillaan parin kuukauden päästä uudelleen, kun nyt ei vielä mitään lopullista syntynyt.