Ikkän tyttö

Alvasta on tullut todellinen Iskän tyttö. Aikaisemmin hän aina ilahtui, kun Iskä tuli töistä tai muuten tuli jostakin, mutta Alva ei mitenkään jäänyt ikävöimään Iskän lähdön perään. Nyt tilanne on kuitenkin muuttunut. Jos Alva epäilee, että Iskä on nyt lähdössä jonnekin ilman häntä, alkaa kasvot vääntyä pahasti ja sydäntä särkevä itku alkaa. Iskä ei siis välttämättä ole juuri silloin lähdössä minnekään, mutta riittää, että hän esim. siirtää autoa tai muuten katoaa näköpiiristä.

Mökillä (keskiviikosta alkaen oltiin siellä koko perheen voimin) kun Iskä lähti uimaan ja laittoi oven kiinni, jotta Alva ei juokse laiturille hänen perässään, oli itku väistämätön. Kun Iskä lähti perjantaina käymään pariksi tunniksi kaupungille, ei Alva meinannut päästää häntä ollenkaan lähtemään. Lähdimme sitten koko perhe pienelle ajelulle Iskän seuraksi, mutta eron hetkellä itku alkoi heti. Otan Alvan aina silloin syliini ja yritän houkutella johonkin muuhun toimintaan, mutta kyllä Alvan mieli on hetken aikaa ihan maassa. Tuolloin auttoi se, että Pappa sattui juuri silloin tulemaan tiellä vastaan skootterillaan ja me pääsimme Alvan kanssa kyytiin. (Alvan ensimmäinen mopoilu. Samana päivänä hän pääsi myös ensimmäisen kerran veneen kyytiin, kun käytiin kiertelemässä Naantalin rantaa ja nähtiin Kailon saaren muumitalokin.)

Ehkä Iskä on kuitenkin ollut Alvan mielestä melko paljon poissa. Onhan hän yleensä, kesälomaa lukuunottamatta, päivät töissä. Olemme myös viettäneet jonkin verran aikaa Turussa Alvan kanssa kaksin ilman Iskää, joten ehkä poissaoloja on ollut liikaa. Toisaalta Iskällä ei kovin usein ole työmatkoja ja niilläkin olemme olleet usein mukana, joten mielestäni eroja ei ole tullut liiaksi. Mutta olisikohan Alva eri mieltä? Nyt tilanne varmaan tästä muuttuu, kun tulee toinen vauva, eikä kotoa lähteminen enää olekaan niin helppoa ja onhan Iskällä taas uudet isyyslomat ja -kuukaudet.

Viime päivinä Alva on myös alkanut yhä enenevässä määrin kutsua Iskää Ikkäksi, eikä enää äidiksi kuten aikaisemmin. Äidiksi kun kutsuttiin lähes kaikkia ihmisiä. Nyt miehiä kutsutaan aika yleisesti Pappaksi tai Okkuksi, mökkinaapuri Oskun mukaan. Naiset ovat usein vielä äitejä. "Tärkeiden" ihmisten nimistä puuttuu siten enää Mummi, mutta eiköhän se sieltä ala pian tulemaan.

Ps. Tänään tuli kuluneeksi vuosi siitä, kun aloitin blogin pitämisen. Sen verran olen jäänyt kiinni tähän blogimaailmaan, että jatkoa seuraa, joskin syksyllä voi päivitystahti hieman hiljentyä, jos vauva on kovin vaativa.