Kausia ja kausia. Niistähän aina pienten lasten kohdalla puhutaan. Milloin on mikäkin kausi. Meillä taitaa olla nyt kiipeilykausi ja sen jo toivoisin päättyvän hyvin pian. Mun tuurilla tilalle tulee tietenkin jokin vielä vaarallisempi kausi, mutta pääsisi tästä kuitenkin. Sohvalle kiipäminen on ollut kuvioissa jo useita viikkoja ja sieltä osataan tulla jo nätisti alaskin. Nyt uutena versiona on sohvalla pomppiminen, käsinojalla seisominen ja mahdollisesti vielä pomppiminen ja ainakin sieltä alas hyppääminen. Vielä sohvalla ei ole tapahtunut mitään suurempaa putoamista, mutta se vain antaa odottaa itseään ja on ajan kysymys, milloin se sattuu kohdalle.
Entispäivänä Alva pomppi meidän sängyllä. Hän seisoo sängyllä ja hyppää siitä takapuolelleen istumaan. Ihan metkan näköistä ja kohtuu ok, niin kauan kun joku on valppaana valvomassa. Mutta eikö vaan heti kun silmä eilen vähän lipesi eri suuntaan (lue kiinni), niin tyttö tupsahti suoraan lattiaan. Meillä on vielä sellainen korkea jenkkisänky, joten pudotusta on melkoisesti. (Välipatja poistettiin, niin sängystä tuli vähän matalampi) Ensin tuli melkoinen itku, mutta pian hyppelyt taas jatkuivat melkoisesta mustelmasta huolimatta.
Kunnan uimarannalla on suuri trampoliini ja siinä hyppiminen on Alvan mielestä ihanaa. Sinne kun pääsee, niin pois ei tultaisi millään. Tuossa trampoliinissa ei ole mitään turvaverkkoja, joten siinä saa vanhemmat olla koko ajan juoksemassa ympäri tramppista, jotta Alva ei tule sieltä yli. Taitaa olla vain Alvasta hauskaa, kun vanhemmat juoksevat hiki hatussa.
Lämpimiä neuleita
9 vuotta sitten
*click*
*click*
Meillä tuo kiipeilyvaihe on kestänyt jo iät ja ajat ja se on ärsyttävää ! Sohvalle ja sängylle tyttö kiipesi jo vajaa kymmenkuisena ja ei sieltä pariin kuukauteen osannut alas tulla, vasta vuoden iässä oppi alas tulon. Meillä tuo pomppiminen on myös suosikkipuuhaa ja muutama pikku vahinko on tullutkin, kun aina ei kerkeä kiinni ottamaan ja heti kun silmä välttää on tyttö sohvalla tai sängyllä pomppimassa ja sohvan selkänojalle kiipeäminnen ja sieltä naama edellä alas tulo on ehkä hauskinta ikinä. Onneksi tuo itse alas tuleminen on vähän helpottanut tätä vahtimista onneksi.
VastaaPoistaTyttö myös kiipeä alituiseen vaunuihinsa ja rattaisiinsa ja jos rattaat/naunut ovat joskus epähuomiossa jääneet jarrutta, on silloin meinannut käydä hassusti mutta olen juuri kerennyt tytön nappaamaan kiinni. Joten silmäkovana saa kyllä koko ajan olla. Keittön tuolille tytöllä on ONNEKSI vielä vähän hankaluuksia päästä, meillä kun on aika korkeat ja kapeat tuolit, mutta pariin otteeseen on onnistunut kapuamaan tuolin kautta opöydällekin, joten tässä nyt kauhulla odotetaan sitä vaihetta että tyttö kunnolla oppii tuon tuolille kiipeämisen :| Tyttö on myös varsin nokkela ja osaa kyllä siirtää esim paksun kirjan tms alle, että yltää kiipeämään esim sohvapöydälle, joten koko ajan joutuu kyllä vahtimaan.
Meillä siis tämä kiipeilyvaihe on jo kestänyt kolme, kohta neljä kuukautta ja loppua ei näy, pahenee vaan.. suurempia vahinkoja ei onneksi ole sattunut, mutta aina ei tilanteisiin ennätä eikä itseään voi tyttöä voi itseensä kiinni sitoa ja varsin nopeahan tuo tyttö jaloistaan on..
Että kovasti onnea sinne tähän vaiheeseen, tiedän että on tavallaan raskasta ja saa ihan koko ajan olla vahtimassa, hetkeksikään ei voi jättää yksin. Toivotaan että tämä vaihe pian menettää kiinnostuksensa !
Joko tuleva synnytys jännittää ? Alkaako kaikki olla jo tulevaa vauvaa varten valmiina ? :)
Miten luulet näin etukäteen, että Alva uuteen tulokkaaseen suhtautuu ? Oletteko esim olleet tekemisissä muiden lasten kanssa ja oletko huomannut Alvan olevan mustasukkainen jos toisen lapsen otat syliisi ? Meillä Lumia on tosi mustasukkainen jos otan syliini toisen lapsen ja selvästi huomaa usein että muiden lasten läsnäollessa pistää kyllä kaikkensa peliin saadakseen huomion itselleen.
Meillä tämä kiipeäminen ja hyppiminen on nyt vielä melko uutta ja vasta noin pari viikkoa siihen on saanut kiinnittää huomiota. Sohvallekin Alva onnistui kiipeämään vasta melko myöhään. Meillä oli nimittäin samanikäisiä kavereita kylässä ja vaikka ne eivät osanneet kävellä, niin sohvalle kyllä noustiin. Alva silloin jo käveli, mutta sohvalle kiipeäminen ei kyllä onnistunut ollenkaan. Nyt tuo keittiön tuoleille kiipeäminen on helppo temppu ja siitä pöydälle. Onneksi tämän yleensä estää, kun muistaa laittaa tuolit pöydän alle siististi, niin ei Alva niitä siirrä, vaikka voimia riittävästi olisikin. Eikä meillä ole vielä hoksattu noiden kirjojen tai muiden päälle kiipeämisen etua. Rattaat tai vaunutkaan eivät kiinnosta. Taidetaan siis olla vasta alkuvaiheessa ja tilanne ei varmaan vielä ole kääntymässä helpompaan suuntaan....
VastaaPoistaSynnytys ei oikeastaan jännitä vielä. Jotenkin olen 99% varma, että se ei ala itsestään enkä siten oikein osaa varautua siihen, että tästä nyt jonakin yönä hilpaistaisi sairaalaan. Sairaalalaukku on vieläkin pakkaamatta.
Vauvaa varten on lähes kaikki jo hankittu. Jotakin viilausta voisi tietty vielä tehdä, mutta jäänee odottamaan aikaa parempaa. Sänky tai paremminkin äp-laatikko on vielä laittamatta, mutta siinä ne sitten ovatkin. Oikeastaan en viitsi sitäkään laittaa, kun meillä näin sivuhuomautuksena todettakoon taitaa olla muutto remonttia pakoon ensi viikolla. Varmaan asustellaan muualla pari-kolme viikkoa, joten kaikki vauvan tavarat pitänee roudata mukaan.
Samaa mustasukkaisuutta on meilläkin havaittavissa. Ajattelin ennen, että Alva on vielä niin pieni, että ei tuota mustasukkaisuutta olisi, mutta mitä vielä. Kun mä tai Alvan iskä ottaa jonkun vieraan lapsen syliin tai siis jonkun tutunkin, niin sitä kyllä katsotaan tosi pahalla ja itku ja huuto alkaa lähes heti. Toivottavasti kohtuu nopeasti tämä mustasukkaisuus menisi ohitse, mutta sen näkee sitten. Alva on kyllä niin tottunut olemaan kaiken keskipiste ja tykkää esiintyä, että saa muiden huomion puoleensa, joten jonkinnäkinen kolaus on varmasti tulossa, kun vieraat tulevatkin katsastamaan vauvaa.
Meillä tyttö myös oppi kiipeämisen jalon taidon paljon ennen kuin lähti kävelemään. Kahdeksankuisena aloitti kiipeilemisen harjoittamisen matalammista kohteista kuten kaappeihin, sohvapöydän väliin, rappuset ja Hop lop oli silloin ihan huippu mesta kun oli niin paljon missä kiipeillä. Ja siitä se iän karttuessa on kiipeilytaito karttunut ja loppua ei tälle lystille näy..
VastaaPoistaMeillä tyttö on myös tottunut olemaan huomion keskipiste, molempien, minun ja mieheni suvun puolelta on ensimmäinen lapsenlapsi, ensimmäinen lapsenlapsen lapsi ja vielä lapsen lapsen lapsen lapsikin ! Joten tyttö kuten arvata saattaa on aika hmm lellitty :D Hän rakastaa olla huomion keskipisteenä, kaikki murheet häviää kun vieraita tulee tai mennään käymään jossain, esittää kaikki maailman temppunsa ja jos ei jostain syytä huomiota saa, vaatii sitä kyllä osakseen. Jossain vaiheessa oli sellainen vaihe, että minä ja mieheni emme hänen mielestään olisi saaneet yhtään puhua keskenään. Heti jos jompikumpi sanoi toiselle jotain alkoi kamala möykkä joka loppui kun seinään kun puhuja vaikeni..
Ajattelin myös itse vielä joku 4,5kk sitten, että nyt olisi hyvä aika tehdä se toinen, ei vielä ymmärtäisi olla mustasukkainen, mutta mitä vielä ! Toisaalta jos odottaa että tyttö on 4-5v niin voi olla vielä mustasukkaisempikin.
Puhun nimittäin kokemuksen syvällä rintaäänellä, olin itse suvun ensimmäinen lapsenlapsi, lapsenlapsen lapsi ja lapsen lapsen lapsen lapsi, eli samassa tilanteessa kuin Lumia ja olin 4n vanha kun siskoni syntyi. Se oli tosi kova isku mulle ja olin tosi mustasukkainen. Nipistelin ja purin heti kun vanhempien silmä vältti. Ja meillä on siskoni kanssa aina ollu huonot välit, nyt kotoa muuttoni jälkeen vähän parantuneet mutta silti vieläkin aika paljon riitelemme..
Joten mikä se sitten on paras ikäero, tiedä sitä.
Kaikkeenhan sitä kai tottuu lapsikin :) Paljon sulla siis vielä onkaan laskettuun aikaan ?
Onnea ja voimia tulevaa synnytystä varten ! :)
Mä itse olen kuopus, josta isosisko on ollut mustasukkainen. Olen saanut helistimestä päähän heti laitokselta kotiuduttua, mutta siihen se on kuulemma äidin muistojen mukaan jäänyt. Ikäeroa meillä on 2,5 v ja aika hyvältä ikäerolta se on aina musta vaikuttanut. Toisaalta tappeluita on meilläkin ollut enemmän kuin riittävästi. Helpotti varmaan joskus niihin aikoihin, kun sisko sai ensimmäisen lapsensa ja mäkin olin tuolloin jo yli 25 ja sisko lähestymässä kolmeakymppiä.
VastaaPoistaLA on näillä näkyminen ma 2.8, joten reilu viikko vielä edessä.