Äidin apulainen

Alvasta on vähitellen alkanut kehittyä äidin pieni apulainen. Hän haluaa tuoda ja viedä tavaroita, antaa niitä muille, laittaa roskiin jne. Nyt vaipan vaihdon yhteydessä Alva kiikuttaa oman vaippansa iloisesti roskiin. Tosin vaipan roskikseen pudottaminen voi kestää hyvän tovin, kun ensin täytyy roskista kurkkailla ja olla laittavinaan vaippaa roskiin, mutta vetää se sitten sieltä kuitenkin pois. Tähän kun vielä saisi pyytää terästystä ja nopeutta.

Viime viikolla Pappa söi olohuoneen sohvalla herneitä. Itse istuin olohuoneen toisella laidalla olevassa nojatuolissa ja Alva kiikutti minulle herneitä Pappalta. Ja vei vielä tyhjät palot takaisin kävelessään Pappalle. Eilen Alva kerjäsi Iskältä omenan palaa, kun tämä söi omenaa. Iskä tietenkin antoi ja niin Alva haukkasi palasta pienen haukun ja toi loput minulle suoraan suuhun. Ja sitten takaisin Iskälle pyytämään lisää omenaa ja taas se kiikutettiin äidin suuhun. Miten hyvä palvelu mulla onkaan!

Alva on myös selvästi innostunut laittamaan tavaroita laatikkoon ja ottamaan niitä sieltä pois. Erityisen mielenkiinnon kohteena ovat topsitikut tai pumpulipuikot, millä nimellä niitä kutsutaankin. Sen laatikon Alva aina hakee kaapista ja kippaa sen lattialle ja laittaa puikkoja takaisin laatikkoon, vähän ehkä lelulaatikkoonkin, äidille muutama jne. Leikin lopuksi puikkoja on sitten joka paikassa ja äiti ne lopulta kerää, kunnes Alva ne taas levittää, useamman kerran päivässä tottakai.

Kenkiä tuodaan ja kannetaan eteisestä myös monta kertaa päivässä. Kun Alvasta on uloslähdön aika, tuo hän äidille kengät valmiiksi ja komentaa laittamaan ne jalkaan. Omat kenkänsä hän on jo tuonut aikaisemmin ja tepsuttelee usein sisälläkin kengät jalassa. (Kävin muuten ihastelemassa Turussa KipinKapin lasten kenkäkaupassa kenkiä, mutta vielä en ostanut. Toivottavasti syksyllä löytyy sieltä jotkin täydelliset Alvalle.)