Vielä on kesää jäljellä

Ollaan tyttöjen kanssa lomailtu koko kesäkuu ja vielä heinäkuu on loma-aikaa. Elokuussa alkaa sitten taas arki. Mulla työt ja tytöillä tuttu hoitopaikka odottaa. Alva aloittaa syyskuussa seurakunnan kerhon kahtena aamupäivänä viikossa ja sitä hän on odottanut jo joulusta asti. Ostin hänelle hienon smurffiina aiheisen eväsrasian ja juomapullon jo valmiiksi. Hoitotäti on luvannut kuskata Alvan noina kahtena päivänä tuonne kerhoon.

Aino taas kasvaa ja kehittyy koko ajan huimasti. Erityisesti puhe on ottanut pitkiä askeleita tässä kesän aikana. Ennen kesää hän sanoi vain jotakin yksittäisiä sanoja, mutta nyt on sanavarasta laajentunut ja sanoja tulee jo pari tai jopa kolmekin peräkkäin. Nyt hän siis saa jo asiansa kuin asiansa kerrottua ja pystyy kertomaan mistä kenkä milloinkin puristaa.

Myös pottailu on tuottanut tuloksia. Ainolla on vaippa enää vain päikkäreillä ja yöunilla sekä välillä päivällä. Pienempi hätä tulee aina pottaan tai pöntölle, mutta isompi hätä on tähän viikkoon asti käyty nurkantakana väätämässä housuun ja sitä varten välillä laitan vaipan, jos arvelen, että kohta hetki on käsillä. Nyt tällä viikolla hän on huomannut, että tuo tapa ei ole ehkä kovinkaan hyvä. Toivottavasti tässä nyt kehitytään vielä heinäkuun aikana, jolloin Aino on varmaan ainakin lähes vaipaton. Yö- ja päikkärivaipatkin on enemmän äidin varmistelua, kun päikkärivaippa on ollut jo yli viikon kuiva ja yövaippakin jo useamman yön. Ehkä niistäkin voisi vähitellen luopua.

Yöt on meillä alkaneet luistaa jo ihan hyvin. Nyt Aino ei enää heräile edes joka yö, vaan ehkä parina yönä viikossa saamme kaikki nukkua aamuun asti. Toisinaan Aino heräilee yöllä, mutta harvoin enää yli kahta kertaa. Tämä on siis jo ihan sitä tavallista vauvanukkumista, ja tähän olen tosi tyytyväinen. Näin kun mennään, niin hienosti menee ja univelat alkaa kaikilta olla nukuttu pois.

Kesätekemistä

Koulunpäättäjäispäivänä olimme koko perheen voimin ja Ainon kummiperheen kanssa Korkeasaaressa. Menimme ensin autolla Turkuun ja sieltä hyppäsimme junaan. Olimme ajoissa liikkeellä, joten päätimme Turussa käydä vielä vähän kahvilassa istuskelemassa ennen junaan hyppäämistä ja siinä sitten vahingossa vierähti aikaa, ja pääsimme hyppäämään viimeisinä junaan. Ihan hilkulla oli, ettei myöhästytty. Koska mukana oli kaksostenrattaiden lisäksi matkalaukkua ja muuta pussukkaa oli junassa liikkuminen vähän haasteellista. Onneksi olin varannut meille perhehuoneen, joten kun oma paikka löytyi, niin sitten matka sujuikin mukavasti.

Perhehuoneessa oli meille jokaiselle neljälle oma istumapaikka, pyöreä pöytä, lapsille oma taso ja hienot kärpässieni jakkarat. Aino kiipeili enimmäkseen meidän vanhempien sylissä, mutta Alva jaksoi huonetta jonkin aikaa tutkia. Kunnes sitten oli päästävä leikkivaunuun leikkimään muiden lasten kanssa ja liukumaan liukumäessä. Aino otti sillä väliin pienet tirsat äidin sylissä. Perhehuone oli mitä mainioin valinta, eikä tainnut olla edes kovin varattu, koska sunnuntain paluulipun sain varattua vielä perjantaina ja tuolloin olisi lähes kaikissa junissa olleen perhehuone vapaana.

Perillä suuntasimme heti hotellille. Olimme varanneet hotellihuoneen Sokos hotelli Aleksanterista ja sitäkin voin suositella. Rattaiden kanssa joutui vähän kiertämään, jotta pääsi sisälle ja rattaat oli paras jättää hotellin matkalaukkusäilytykseen, koska huoneeseen niiden raijaaminen oli vähän turhan kova juttu. Meidän huone ei ollut mitenkään helposti saatavissa, vaan rattaita joutui kantamaan rappusissa. Ei mikään mahdottomuus, mutta ei mikään houkuttelevakaan vaihtoehtoa. Varmaan jos olisi tajunnut asiasta mainita, olisi saanut toisen huoneen, mutta meni se hyvin näinkin. Upea aamiainen korvasi tämän vaivan.

Hotellilla treffattiin kaveriperhe ja sitten pienten tankkausten ja huoltotoimien jälkeen lähdettiin kohti kauppatoria. Testattiin siellä ruokatarjontaa ja sitten lautalle Korkeasaareen. Iskä ja Alva kävivät vähän tutkimassa lautan kanttakin ja katselemassa vettä, mutta me Ainon kanssa tyydyimme seuraamaan tilannetta lautan sisätiloista. Kaksostenrattaiden kanssa pääsi lautalle ihan mukavasti.

Korkeasaaressa pääsikin sitten kaksi juoksijaa karkuun, kun Alva ja kummiperheen poika juoksivat kuin "päättömät kanat" vai paremminkin kuin kaksi 2 vuotiasta lasta. Korkeasaaressa katseltiin eläimiä - tietenkin. Kun Alvalta myöhemmin kysyi, mitä eläimiä hän oli Korkeasaaressa nähnyt, muisti hän muurahaisen, lokin ja etanan, eli ihan turhaa ei reissua tehty :)

Iltasella palattiin hotellille ja vaunuissa nukkui kolme väsynyttä matkailijaa. Syötiin hotellin alakerrassa olevassa Fransmannissa ja sitten huoneseen nukkumaan. Miehet lähtivät vielä vähän aulabaariin istuskelemaan, mutta aika pian sieltäkin palattiin nukkumaan.

Alvalle oli hotellihuoneessa oma matkasänky, jossa hän nukkui heräämättä koko yön. Aino nukkui äidin ja iskän välissä. Alva on ihan innoissaan hotelleista ja haluaisi nytkin mennä hotelliin yöksi. Tosin tässä yhteydessä hän yleensä muistaa mainita, että Alva ei pidä autopesusta. Yhtenä hotellikertana kun käytiin samalla autopesussa ja Alva yhdistää nämä kokemukset samaan. Ja autopesu ei tosiaankaan ollut hänen suosikkinsa.

Aamiaisen jälkeen lähdettiin hotellin lähellä sijaitsevaan leikkipuistoon leikkimään. Alva oli ihan innoissaan, mutta Aino nukkui siitä herkusta suurimman osan aikaa. Vähän hän ehti kokeilemaan keinua, mutta sitten oli palattava hotelliin hakemaan tavaroita ja sen jälkeen suuntasimme keskustaan ja rautatieasemalle. Kotimatkalla poikkesimme mökille moikkaamaan mummia ja pappaa.

Kun kotona naapuri kysyi, missä olimme olleet, muisti Alva viikonloppusta kertoa olleensa mummin ja pappan luona... 

Alva viettää hiihtolomaa

Oltiin koko perhe sunnuntaina Turussa kääntymässä ja Alva jäi sillä reissulla Mummin ja Pappan luokse yökylään. Nyt on talo sitten tosi hiljainen, kun ei ole Alvaa tässä jaloissa pyörimässä. Sitä jotenkin kuvittelee, että saisi paljonkin tehdyksi, kun kerrankin olisi aikaa, mutta mitä vielä. Nyt ei sitten viitsi senkään vertaa tehdä, kun ei ole ihan pakko.

Iskä vietti tänään kotipäivän Ainon kanssa. Aino pääsi tänään uloskin. Hän nukkui aamulla puolitoista tuntia vaunuissa, kun Iskä häntä työnteli ja teki samalla itsekin komean lenkin. Iltapäivällä unet olivat alkuun vähän katkonaisia, mutta sitten uni alkoi maistua niin hyvin, että Iskä oli jo herättää hänet, ettei hypotermia uhkaisi. Onneksi hän kuitenkin sai pidettyä itsensä kurissa ja niin äiti sai töistä tultua hakea hyväntuulivaisen tyttärensä vaunuista nukkumasta. Ja hyvin oli pysynyt vauveli lämpimänä lähes 15 asteen pakkasesta huolimatta.

Oon vähän ollut huolissani, että miten Aino saa nestettä tai paremminkin maitoa. Meillä vieläkin tankataan hyvin tiheään öisin ja alle kuuden tankkauksen yötä ei ole tainnut useampaan kuukauteen ollakaan. Aamulla ei sitten ruoka tai maito maistukaan, mutta kun lounaan ja välipalankin aikaan maitoa menee melkostas vähän. Vain joitakin kymmeniä millejä. Puoli desiä olisi jo tosi hyvä saavutus. Kun mä sitten tulen töistä siinä puoli kuuden jälkeen, otan hänet heti rinnalle ja iltaisin hän sitten juo muutaman kerran. Mahtaakohan se olla riittävästi... Nyt Iskä alkaa päivisin enemmän tuputtamaan maitoa, mutta milläs sitä väkisin tuputat, jos toinen ei vaan juo.

Aika haipakkaa

Viime päivät ovat olleet niin täynnä ohjelmaa, että ei ole juuri ollut aikaa tai mahdollisuuksia netin päivittämiseen. Viime viikon keskiviikkona Iskä lähti työmatkalle Leville ja me Alvan kanssa suuntasimme Mummin ja Papan luo täysihoitoon lauantaihin asti. Lauantaina sitten mekin suuntasimme Leville ja palasimme sieltä eilen. Vajaa viikko siis lomailtiin hankien keskellä.

Ennen matkaa veivasin moneen kertaan, että ostaako matkarattaat vai mennäänkö meidän hyvillä Brioilla. Matkarattaat olisi paikan päällä vähän huonot, kun lunta on kuitenkin vaikka miten, vaikka oletettavasti lumityötkin on hyvin tehty. Briot menisi kyllä kevyesti lumessa, mutta kestäisivätkö ne lentomatkan rasitusta... Keskiviikkona sitten kävin Vauvamaailmassa ja mukaan lähti alla Basson babyn -matkarattaat. (Ei ollut kuvaa ainakaan enää kaupan nettisivuilla.) Hintaa oli 89 euroa ja vaikutti ihan hyviltä. Kun päästiin perille Leville, en voinut kuin onnitella itseäni hyvästä valinnasta. Matkarattaat olivat rikkoutuneet ja meillä on kotona odottamassa ihanat ja ehjät Briot. Tein ilmoituksen rikkoutumisesta, joskin voi olla, että en niitä jaksa viedä huoltoon kun lopulta pelittivät ihan mainiosti.

Lentomatka Turusta Kittilään meni ihan hyvin. Alva nukkui aamupäivällä hyvät päikkärit ja heräili siinä ennen kahtatoista. Isovanhemmat heittivät meidät kentälle. Matkarattaita ei saanut ottaa portille asti, mutta lentokentällä oli lainavaunut, joissa Alva istuskeli. Lento lähti vartin vaille kolmen ja Alva jaksoi olla hyvällä päällä melkein koko lennon. Lopussa alkoi uni vähän painaa ja hän nukahtikin juuri laskun ajaksi syliini. Onneksi koneessa oli muutama tyhjä paikka ja meidän vieressä oli juuri yksi ja Alvan sai välillä laskettua siihen istuskelemaan ja tutkimaan lelujaan. Lennon kohokohta taisi kuitenkin olla se, että Alva käveli käytävää edes takaisin monta monituista kertaa ja flirttaili kanssamatkustajille. Perillä odotteli Iskä ja sitten suunnattiin kohti majapaikkaa.

Ihan parhaat ilmat ei meidän lomalle siunaantuneet. Sunnuntaina oli pahin myräkkäpäivä, joskaan se ei nyt vallan mahdoton ollut ja siitä ilma vähitellen lämpeni ja tuuli tyyntyi kohti torstaita, jolloin olikin jo lähes suojakeli, satoi vettä ja oli kova sumu. Onneksi lentsikat silti lensivät, joskin hieman viiveellä.

Viikonaikana Iskä hiihti ja lasketteli lähes joka päivä. Ainoastaan sunnuntaina hän piti välipäivän ja silloin suunnattiin uiskentelemaan kylpylään. Ei ollut mikään ihmeellinen allasvalikoima, vaikka 13 euron hintaan / henkilö olisi jo voinut kuvitella saavansa vähän parempaa. Alvalle kokemus oli kuitenkin ensimmäinen ja onnistunut. Alva seuraili ensin tilannetta Äidin sylistä, mutta rentoutui vähitellen. Höyrysauna oli valllan mainio ja käytännöllisiä olivat sellaiset seinään kiinnitetyt vauvan istuimet. Siihen oli Alva helppo laittaa hetkeksi, eikä tarvinnut laskea maahan.

Myös pulkkamäki tuli koettua. Alva laski ensin äidin kanssa vähän pienemmästä mäestä, mutta Iskän kanssa mentiin jo isoon mäkeen. Taisi äiti olla turhan pelkuri, koska kyllä se isompi mäki taisi olla enemmän Alvan mieleen. Muuten lomailu olikin melko tavallista yhdessä oloa, rattaissa nukkumista, huoneistossa tonkimista, ruokailua jne. Vauvaperheen arkea. Tosin äiti hemmotteli itseään elämänsä ensimmäisellä jalkahoidolla ja kyllä kannatti. Pitänee kokeilla sitä joskus uudestaankin.

Paluumatka meni ihan yhtä hienosti kuin menomatkakin. Iskällä oli lento Helsinkiin, mutta me lennettiin Alvan kanssa suoraan Turkuun. Lento oli hieman myöhässä, mutta hyvin Alva jaksoi sen ja Pappa oli sovitusti vastassa. Yövyttiin vielä yksi yö Turussa ja sitten aamupäiväpäikkärien aikaan hurautimme tänne kotiin.

Pääsiäisohjelmassa meillä on vieraita meille, kylään Maskuun ja sitten yövieraita meille. Ohjelmaa siis riittää jatkossakin.