Lääkärineuvola

Aamulla suuntasimme taas neuvolaan. Saavuimme neuvolaan vähän etuajassa, mutta pääsimme heti sisään, kun ketään muuta ei ollut mailla halmeilla. Alva hymyili mun sylistä iloisesti sekä lääkärille että neuvolatädille. Neuvolatäti riisui Alvan ja sitten lääkäri alkoi katsella korvia ja tutkia vauvaa. Alku meni ihan hyvin, mutta sitten Alva alkoi vierastamaan ja itkuhan siinä pääsi. Onneksi tutkimukset olivat pian ohi ja Alva pääsi takaisin äidin. Siinä se vähitellen rauhoittui.

Alkuviikosta olimme Mummin ja Papan luona Turussa ja siellä sai Pappa saman kohtalon kuin lääkärikin. Itku pääsi sielläkin, kun Pappan näki. Alva on siis "oppinut" kunnolla vierastamaan. Jo aikaisemminkin Alva on vierastanut, mutta nyt se on jotenkin selvempää. Vieraat ihmiset eivät enää saa tulla heti iholle, vaan Alva haluaa tutustua heihin ensin turvallisen välimatkan päästä. Toisaalta Mummia ja Kummitätiä Alva ei vierastanut yhtään, joten voi olla, että miehiä Alva vierastaa enemmän. (Tosin neuvolassa oli naislääkäri.)

Alvalla on vieläkin vähän flunssaa jäljellä ja nenässä ainakin näin aamupäivisin vähän rahisee. Lääkäri kurkkasi rutiinisti korvat ja niissä ei ollut kuulemma mitään tulehdusta havaittavisssa, joten ei ainakaan vielä ensimmäistä korvatulehdusta meille ole tullut.

Viime viikolla ruoka ei flunssan takia oikein ole maistunut, mutta painoa oli silti tullut ihan mukavasti. Sitä oli nyt 8040 g ja pituutta 67 cm. Kuulemma on vähän keskiarvoa pidempi, mutta en tiedä millä "käyrillä" mennään, koska meidän neuvolassa on tehty Alvalle oma käyrä meidän vanhempien pituuksien perusteella ja Alvan kasvua verrataan siihen. Tätä käyrää Alva ei kai ole ihan saavuttanut, mutta tasaisesti kuulemma kasvaa. Viiva menee ihan vaakasuoraan, mikä on kai tarkoituskin.

Tällä viikolla ruoka on maistunut ihan eri tavalla kuin ennen. Nyt jo Alva ihan aukaisee suutaan, kun lusikka lähestyy. Peruna-porkkana linjalla ollaan vieläkin, mutta tällä viikolla voisi lisätä taas yhden uuden maun. Olisikohan se parsa, jota itse tosin inhoan, mutta pitänee opettaa vauva vähän kaikki ruokaisemmaksi kuin äitinsä. Välipalana olen tarjonnut luumua ja eilen Kodin Anttilan kahviossa Alva sai maistaa myös serkun omena-päärynäsosetta ja hyvin upposi. Omenistä voisi keittää pakkaseen vähän omaa sosetta, nyt kun kotimaiset omenat taitaa olla parhaimmillaan.

Vieras paikka

Perjantaina käytiin mummia ja pappaa moikkaamassa mökillä. Nyt ekaa kertaa Alva tuntui vähän oudoksuvan vierasta paikkaa. Ei tietenkään tunnistanut paikkaa, vaikka onkin siellä aikaisemmin ollut ja joskus jopa yötä. Ruoka ei maistunut, kun oli niin paljon katsottavaa. Ruokailupaikkana ei ollut oma tuttu sohva, vaan ihan vieras sohva ja se vähän arvellutti. Päikkäreille sentään Alva nukahti helposti, mutta meillä olikin omat vaunut mukana. Päikkäreiden pituudesta meillä ei ole ihan selvyyttä, koska Alva oli herännyt omia aikojaan ja heilutteli vaunuissa tyytyväisenä käsiään ja jalkojaan. Yleensä Alvan heräämisen kyllä huomaa, mutta nyt vauva viihtyi hereilläkin ollessa vaunuissaan.

Kaupunkiasuntokin vaikutti vieraalta. Viimeksi siellä oltiin yötä noin kaksi viikkoa sitten, joten Alvan muisti ei taida vielä riittää niin kaukaisiin asioihin. Ruoka ei nytkään oikein vieraassa paikassa maistunut ja vähän yöunen hakemisessa oli hämmentynyttä tunnelmaa. Toinen päivä menikin jo paremmin ja Alva vaikutti jo kokeneemmalta matkailijalta. Kierreltiin paljon kauppoja ja Alva istuskeli välillä autokaukalossa ja lepäili vaunuissa.

Aikaisemmin en ole huomannut, että Alva jotenkin vierastaisi mitään paikkaa tai ketään henkilöä. Ehkä vielä ei vieras syli juurikaan arvelluttanut, mutta paikanvaihdoksen hän selvästi havaitsi. Kotia ei taida tällä hetkellä voittaa mikään ja varmaan nyt pitänee taas useampi päivä viettää kotosalla, jotta elämä palautuu arkisiin uomiinsa.