Aamulla suuntasimme taas neuvolaan. Saavuimme neuvolaan vähän etuajassa, mutta pääsimme heti sisään, kun ketään muuta ei ollut mailla halmeilla. Alva hymyili mun sylistä iloisesti sekä lääkärille että neuvolatädille. Neuvolatäti riisui Alvan ja sitten lääkäri alkoi katsella korvia ja tutkia vauvaa. Alku meni ihan hyvin, mutta sitten Alva alkoi vierastamaan ja itkuhan siinä pääsi. Onneksi tutkimukset olivat pian ohi ja Alva pääsi takaisin äidin. Siinä se vähitellen rauhoittui.
Alkuviikosta olimme Mummin ja Papan luona Turussa ja siellä sai Pappa saman kohtalon kuin lääkärikin. Itku pääsi sielläkin, kun Pappan näki. Alva on siis "oppinut" kunnolla vierastamaan. Jo aikaisemminkin Alva on vierastanut, mutta nyt se on jotenkin selvempää. Vieraat ihmiset eivät enää saa tulla heti iholle, vaan Alva haluaa tutustua heihin ensin turvallisen välimatkan päästä. Toisaalta Mummia ja Kummitätiä Alva ei vierastanut yhtään, joten voi olla, että miehiä Alva vierastaa enemmän. (Tosin neuvolassa oli naislääkäri.)
Alvalla on vieläkin vähän flunssaa jäljellä ja nenässä ainakin näin aamupäivisin vähän rahisee. Lääkäri kurkkasi rutiinisti korvat ja niissä ei ollut kuulemma mitään tulehdusta havaittavisssa, joten ei ainakaan vielä ensimmäistä korvatulehdusta meille ole tullut.
Viime viikolla ruoka ei flunssan takia oikein ole maistunut, mutta painoa oli silti tullut ihan mukavasti. Sitä oli nyt 8040 g ja pituutta 67 cm. Kuulemma on vähän keskiarvoa pidempi, mutta en tiedä millä "käyrillä" mennään, koska meidän neuvolassa on tehty Alvalle oma käyrä meidän vanhempien pituuksien perusteella ja Alvan kasvua verrataan siihen. Tätä käyrää Alva ei kai ole ihan saavuttanut, mutta tasaisesti kuulemma kasvaa. Viiva menee ihan vaakasuoraan, mikä on kai tarkoituskin.
Tällä viikolla ruoka on maistunut ihan eri tavalla kuin ennen. Nyt jo Alva ihan aukaisee suutaan, kun lusikka lähestyy. Peruna-porkkana linjalla ollaan vieläkin, mutta tällä viikolla voisi lisätä taas yhden uuden maun. Olisikohan se parsa, jota itse tosin inhoan, mutta pitänee opettaa vauva vähän kaikki ruokaisemmaksi kuin äitinsä. Välipalana olen tarjonnut luumua ja eilen Kodin Anttilan kahviossa Alva sai maistaa myös serkun omena-päärynäsosetta ja hyvin upposi. Omenistä voisi keittää pakkaseen vähän omaa sosetta, nyt kun kotimaiset omenat taitaa olla parhaimmillaan.
Lämpimiä neuleita
9 vuotta sitten
*click*
*click*

Juu, kaikkiruokaisuus kunniaan!
VastaaPoista