Neuvolassa taas kerran

Tänään vuorossa oli taas neuvola. Onhan se hyvä, että seurataan tarkasti tätä loppuraskautta, mutta jotenkin se turhauttaa. Verenpaine, sf ja hb mitattiin, sydänääniä kuunneltiin jne. Ei mitään erityistä. Kilpirauhasarvot olivat aika alhaiset. Neuvolan täti konsultoi lääkäriä, mutta samalla lääkityksellä jatketaan. Ongelmana mulla taitaa olla se, että en millään muista/jaksa ottaas sitä lääkettä, joten itseä tässä voi syyttää.

Sitten juteltiin tuosta synnytystapa-arviosta. Kysyin, että mitä kantaa mun kannattaisi tuolloin seuraavalla käynnillä olla. Lääkärihän sen päättää, että miten jatketaan, mutta kaipa mulla joku sananen on siihen sanottavana. Sanoin kannattavani tuota sektiota, jos synnytys ei ole tuohon 2.8 mennessä käynnistynyt. Neuvolan täti puolsi tätä kantaani. Hän totesi, että pelkkä isokokoinen lapsi ei olisi vielä sektion peruste, mutta hän uskoo, että mun "historiani" painaa vaakakupissa sen verran, että sektioon olisi perusteita. Jos kyseessä olisi ensimmäinen lapsi, niin sitten varmaankin odoteltaisiin kauemmin. Jos ja kun käynnistys ei ole oikein hyvästä ja jos tuosta La:sta vielä pitkäänkin odotellaan, niin vauva voi olla jo melko kookas, jolloin synnytys ei välttämättä etene yhtä nopeasti kuin normaalisti ja kun mun kohdalla on epäilyksiä jo muutenkin siitä, että synnytys ei varmaankaan mitenkään nopeasti etene, vaikka se itsellään lähtisikin syntymään. Eli sektiota kannatetaan parin viikon päästä.

Tänään oltiin jo toisen kerran Porin Jatseilla. Käytiin ensin katsomassa mulle uutta kameraa ja sitten suuntasimme Jazzkadulle. Käppäilimme sitä edes takaisin ja moikkailimme tutuille. Sitten suuntasimme Pelle Hermannin puistoon kuuntelemaan vähän musiikkia ja keinumaan. Alva kuunteli mielellään rokkiritaria ja jammaili rattaissa istuen.

Sää oli ihan hirmu lämmin taas kerran ja aurinko porotti täydeltä taivaalta. Siirryimme puun varjoon nauttimaan eväitä ja bongasimme lähistöltä myös Alvan siskon tyttärensä kanssa. Yhdessä sitten nautimme kauniista säästä, lapsista, keinumisesta ja hyvästä musiikista. Paluumatkalla pysähdyimme vielä heille kylään ja näin olimme kotosalla vasta kuuden jälkeen. Alvan päikkärit jäivät aika vähäiseen, joten nyt yhdeksän aikaan hän on jo sängyssä unta hakemassa. Kolinasta päätellen ei ole vielä tullut, mutta ehkä pian vauva on jo syvässä unessa... Dream on...

Pienen pieni veturi aamulla kerran...

Alva pääsi viikolla kokemaan junamatkailun riemun. Lähdettiin tiistaina Helsinkiin ja matka taitettiin junalla. Otin meille perhehytin ja se oli hyvä valinta. Alva sai kävellä hytissä vapaasti ja tutkia paikkoja. Koska hytissä ei ollut muita ihmisiä, ei tarvinnut niin tarkasti vahtia Alvaa. Myös leikkivaunussa käytiin kokeilemassa liukumäkeä, mutta sitten uni alkoi painaa silmää ja viimeinen reilu puolituntia kului unikuvia katsellen.

Helsingissä nähtiin ennen kaikkea kavereita, kierreltiin kaupoissa ja erityisesti Kampissa ja muutama leikkipuistokin tuli testattua. Päikkärit Alva nukkui hotellilla, joten äitikin sai hieman hengähtää. Matka meni mukavasti ja vailla suuria ongelmia. Perjantaina suuntasimme takaisin kotiin.

Viime viikon helteistä ei ole enää mitään jäljellä. Tuntuukin tosi kaukaiselta viime viikko, jonka vietimme mökillä ja Turussa. Mökillä oli Alva nautti keinumisesta ja siitä, että sai omaan tahtiin liikkua sisään ja ulos. Siellä kun ei ole mitään pahoja portaita heti oven ulkopuolella. Alva ei vielä päässyt testaamaan meriveden kylmyyttä, mutta äiti sentään heitti talviturkin pois.

Kova meno tuntuu jatkuvan, sillä ensi viikolla on neuvolaa, äidin isovanhemman synttärit, vaunujen hakua (tilasin Easy Walkerin tuplarattaat ja ne saisi nyt noutaa.) jne. Päivitystahti ei siten ensi viikollakaan päätä huimaa.

Kevät kaupungissa

Tultiin Alvan kanssa vähän katsomaan kaupungin kevättä ja miten ihana se onkaan. Näin keväällä jaksaa taas paremmin kaikkea ja kyllä täällä kaupungissa vaan on tarjontaa ja tekemistä joka päivälle.

Vaunukävelyllä voi piipahtaa Hulluilla päivillä, kirjastossa ja jokirannassa. Leikkipuistoja on vähän joka nurkan takana tai ainakin se tuntuu siltä, kun maalla meillä ei taida ole yhtään leikkipuistoa. Eilen oltiin tutustumassa MLL:n perhekahvilaan Marakattiin ja siellä tuntui olevan järjestelttyä ohjelmaa vaikka miten paljon. Kavereita on tullut nähty ja kutsuttua kylään vähän joka päivä. Mummia ja pappaa ollaan nähty lähes päivittäin, samoin kuin kummitätiä ja -setää sekä serkkupoikia. Viikonloppuna voi valita saaristolaismarkkinoiden, tivoli Sariolan ja MLL:n kirpputorien väliltä tai osallistua vaikka kaikkiiin.

Kyllä maalla - ei kun siis kaupungissa - on mukavaa!

Vieras paikka

Perjantaina käytiin mummia ja pappaa moikkaamassa mökillä. Nyt ekaa kertaa Alva tuntui vähän oudoksuvan vierasta paikkaa. Ei tietenkään tunnistanut paikkaa, vaikka onkin siellä aikaisemmin ollut ja joskus jopa yötä. Ruoka ei maistunut, kun oli niin paljon katsottavaa. Ruokailupaikkana ei ollut oma tuttu sohva, vaan ihan vieras sohva ja se vähän arvellutti. Päikkäreille sentään Alva nukahti helposti, mutta meillä olikin omat vaunut mukana. Päikkäreiden pituudesta meillä ei ole ihan selvyyttä, koska Alva oli herännyt omia aikojaan ja heilutteli vaunuissa tyytyväisenä käsiään ja jalkojaan. Yleensä Alvan heräämisen kyllä huomaa, mutta nyt vauva viihtyi hereilläkin ollessa vaunuissaan.

Kaupunkiasuntokin vaikutti vieraalta. Viimeksi siellä oltiin yötä noin kaksi viikkoa sitten, joten Alvan muisti ei taida vielä riittää niin kaukaisiin asioihin. Ruoka ei nytkään oikein vieraassa paikassa maistunut ja vähän yöunen hakemisessa oli hämmentynyttä tunnelmaa. Toinen päivä menikin jo paremmin ja Alva vaikutti jo kokeneemmalta matkailijalta. Kierreltiin paljon kauppoja ja Alva istuskeli välillä autokaukalossa ja lepäili vaunuissa.

Aikaisemmin en ole huomannut, että Alva jotenkin vierastaisi mitään paikkaa tai ketään henkilöä. Ehkä vielä ei vieras syli juurikaan arvelluttanut, mutta paikanvaihdoksen hän selvästi havaitsi. Kotia ei taida tällä hetkellä voittaa mikään ja varmaan nyt pitänee taas useampi päivä viettää kotosalla, jotta elämä palautuu arkisiin uomiinsa.