Ensilumi

Tänään näki Alva ensimmäisen kerran lunta tai paremminkin lumisateen. Hän oli ensimmäisillä päikkäreillä ulkona vaunuissa, kun alkoi taivaalta leijailla lumihiutaleita. Nopeasti sade lisääntyi siten, että jo ihan kunnolla alkoi lunta tulla ja suuria hiutaleita. Maassa lumi ei juurikaan pysynyt, vaikka lunta tuli enemmän kuin vain pienen kuuron verran.

Eilen meillä oli aika hulina päivä, kun oli vieraita koko päivän. Alvan toiset päikkärit jäivät vähän lyhyeksi ja hän heräsi jo neljältä. Sitten hän kukkuikin ylhäällä vaihtelevalla mielialalla yhdeksään asti, jolloin vieraat lähtivät ja mä vein Alvan nukkumaan. Eihän uni ihan heti tullut vaan hulabaloo jatkui vielä sängyssä lähes tunnin. Yölläkin herättiin kolme kertaa tankkaamaan tai paremminkin kaksi ja kolmas kerta oli jo aamulla (7.30), mutta Alva nukahti heti sen jälkeen.

Ehkä nyt vasta vähitellen on tuollainen hulinapäivä alkanut vaikuttamaan enemmän Alvan uniin ja rytmiin. Vähän nuorempana hän ehkä vähän häiriintyi tuollaisista päivistä, mutta ei paljoa. Nyt tuntuu, että rytmi ja nukkuminen menee helpommin sekaisin. Ehkä se suvun sanonta, että vauva mene vierailusta kahdeksi viikoksi sekaisin, voikin pitää paikkaansa, vaikka vielä ei sentään niin kauaa tarvitse toipua.

Tänään tilanne vaikutti jo normaalimmalta. Alva meni nukkumaan siinä yhdentoista aikaan ja heräsi yhden aikaan. Ihan siis hyvät kahden tunnin päikkärit. Toiset päikkärit hän nukkui sisällä ja tällöinkin kaksi tuntia tuli juuri ja juuri täyteen. (16-18)

Iskällä on kova flunssa ja hän oli tänään poissa töistä. Tämä on sikäli erikoista, ettei hän ole jäänyt varmaan koskaan ennen pois töistä. Tuskin on possua, kun kuumetta ei juuri ole, tai ei ainakaan mitään hurjia lukemia. Mahtaakohan tauti kiertää koko perheen...

Massakausi

Alvalla taitaa olla menossa massakausi, sillä niin hyvin ruoka taas maistuu. Tosin viime viikolla oli vähän huonomman ruokahalun päiviä, joten voihan olla että nyt otetaan taas kiinni sitä viime viikolla säästelytyä.

Eilen aamulla maistatin Alvalla riisipuuroa. Olin ostanut Muksun riisihiutaleita ja laitoin ne vain kuumaan veteen. Eihän se tietenkään miltään maistunut, joten vain pari lusikallista sain menemään. Pitäisi varmaan tehdä se maitoon, jotta olisi vähän enemmän makua. Kun puuron joukkoon lisäsi vähän kuningatarsosetta, niin avot. Kaikki meni, ja lisääkin olisi vielä ottanut. En sitten kuitenkaan enää lisää antanut, joten maidollekin jäi tilaa ja puolitoista desin pullollinen humahti alas.

Lounaaksi oli peruna-porkkana-parsaa, kuten lähes aina. Keitin yhden ihan kookkaan perunan, muussasin sen haarukalla pieneksi ja porkkana- ja parsasosetta pakkasesta sekaan. Keitinvettä vähän notkistamaan soseen ja taas meni alas reilun pilttipurkin verran ja maitoa päälliskauppaan.

Seuraava ruokailu oli siinä viiden aikaan ja ajattelin antaa tällä kertaa vähän tuhdimpaa ruokaa. Aloitettiin siis nyt broilerin kokeilu. Mulla oli kaapissa ostettua kasvis-broilerisosetta, joten sitä lämmitin puolen purkkia. Sen Alva söi hyvällä halulla ja alkoi huudella äänekkäästi, että ei kai äiti vaan kuvittele, että hän tuollaisella linnun annoksella pärjää iltapuuroon asti. Annoin sitten puoli purkkia kuningatarsosetta jälkkäriksi. Maito maistui vähän ajan päästä ja taas meni lähes pullollinen.

Iltapuurona oli tuttua kaurapuuroa, mutta tällä kertaa persikkasoseella. Desin annos kuumaa vettä, siihen sopivasti hiutaleita ja sitten puoli purkkia persikkasosetta joukkoon. Kaikki meni, eikä tehnyt edes tiukkaa. Tunnin päästä teki kauppaansa myös pullollinen maitoa.

Vatsa täynnä oli sitten hyvä mennä nukkumaan. Poikkeuksellisesti Alva söi yöllä vain kerran. Tosin silloin menikin ennätykselliset kaksi desiä kerralla. Toista ruokailua ei kaivattu, joten taisi päiväruokaa olla tällä kerralla riittävästi.

Tänään päivä on mennyt aika samalla tavalla. Tosin aamupäivän päikkärit oli vähän lyhyemmät ja ylhäällä kökittiin ennen toisia päikkäreitä yli kolme tuntia, joten annoin lounaan jälkeen vielä välipalaksi hedelmäsosetta puoli purkkia ja maitoa maistui reilu desi päälle. Nyt on toivottavasti nälkä loitolla ja uni maistuu.

Aikataulussa hiomista sittenkin

Vähän taisi kellojen siirto sittenkin rassata Alvaa. Iltasella oltiin täysin sippi ja nukahti omaan sänkyynsä sillä hetkellä, kun pää osui pieluseen. Kello oli silloin aika tarkkaan puoli ysi. Yhdeksän aikaan hän kuitenkin heräsi ja katseli pinnasängystään, että mitä sängyn ulkopuolella tapahtuu. Makoiltiin vain Iskän kanssa sängyssä, eikä juuri menty häntä sinne nukuttamaan. Alva sitten nukahti puolen tunnin sisään sänkyynsä ja heräsi vasta vähän ennen kahta maitoa juomaan.

Toinen syöttö oli siinä puoli kuuden maissa (en nyt oo ihan varma, että oliko se tuohon aikaan) ja Alva heräsi taas puoli kasilta. Sinäänsä tuossa puoli kasin heräämisessä ei ole mitään uutta, mutta aikaisemmin se ei ole ollut mitenkään pääsääntönä, vaan melko harvinaista. Alva touhuili hyväntuulisena sängyssään puolisen tuntia ja sitten vasta noustiin kunnolla. Puuro maistui aamulla mukavasti ja kymmeneltä Alva alkoi olla jo aika väsynyt, joten ei kun nukkumaan.

Kastejuhlat

Eilinen päivä meni Alvan siskon tytön nimijuhlassa. Olin Alvalle hankkinut Lindexistä mielestäni ihanat juhlavaatteet. Vähän mietin sitä, että juhlapaikka voi olla aika kylmä ja vetoista, joten mekon alle hankin sukkikset, sukat, legginssit ja bodyn ja mekon päälle boleron. Vaihtovaatteitakin otin mukaan, mutta niitä ei tällä kerralla tarvittu. Alva oli juhlissa koko ajan sylissä tai nukkumassa vaunuissa, joten jos laittia tasossa olikin vetoisaa, niin siitä ei ollut Alvalle haittaa.

Juhlat olivat melko isot. Olisiko vieraita ollut lähes neljäkymmentä, vaikka vain lähisuku oli kutsuttu. Juhlan sankari ei juuri itsestään meteliä pitänyt. Hän oli vuoroin unessa ja vuoroin hereillä, mutta ei juurikaan itkeskellyt. Taitaa olla aika hyvin tuulinen typykkä. Vauvan äiti oli tehnyt päivänsankarille ihanan mekon ja koko perhe oli sonnustautunut violettiin.

Juhlapaikka oli paikallisen metsästysseuran mökki. Mökki oli todella iso ja kolmekin kertaa suurempi joukko olisi paikalle mahtunut. Tarjolla oli hyvää ruokaa. Useat vieraat olivat osallistuneet tarjottavien hankintaan ja valmistamiseen. Alvan Iskä hankki ruokana tarjotun hirvenlihan kastikkeen lihat. Hyvää hirveä olikin. Jälkkäriksi oli mm. kolmea todella hyvää (maistoin niitä kaikkia) kakkua, niin karpalo-kinuskia kuin moussekakkuakin.

Varsinainen nimenantojuhlallisuudet alkoivat lipun nostolla. Siniristilippu-laulukin kuultiin tai ainakin sen alkuosa, kun sitten tahtoi joko sanat unohtua tai rohkeus rakoilla. Tämän jälkeen päivänsankarin äiti kertoi siitä, miten Suomeen on periytynyt yleinen tapa antaa lapselle kaksi nimeä ja siitä vaikeudesta, joka nimenvalintaan oli heillä liittynyt. Vähemmän yleistä taisi kuitenkin olla se, että tällä kertaa vauva sai äitinsä sukunimen.

Varsinaisen juhlan jälkeen oli ohjelmassa saunominen, mutta me katsoimme parhaaksi väistyä siinä vaiheessa syrjään, jotta Alva ei täysin viiraantuisi. Hauskat juhlat oli, joten kiitos niistä.

Väärään aikaan

Yöllä sitten tunnetusti siirrettiin kelloa tunnilla. Mä jo illalla mietin, että mitenhän tämä päivä menee ja mahtaakohan Alva häiriintyä kellon siirrosta. Eilen Alva heräsi tavallista aikaisemmin noin puoli kasilta ja jos hän tänäänkin olisi niin aikaisin heräännyt, niin sehän olisikin ollut vasta puoli seiska.

Yö meni taas kahden syötön merkeissä, josta viimeisin viideltä. Heräämisen merkkejä Alva osoitti siinä puoli kasin aikaan, joten ihan kohtuullista, vaikka lähes tunteroinen meni vielä sängyssä köllötellessä. Aamupuuro syötiin totuttuun tapaan klo 9 ja se maistuikin ihan hyvin. Samoin kuin päälliruuaksi tarjottu maito.


Iskä lähti Alvan kanssa vaunuttelemaan klo 10.20 ja Alva nukkui reilun tunnin. Sitten vähän bataatti-parsa-sosetta ja maitoa. Uni tuli uudelleen klo 13.55 ja niitä päikkäreillä Alva vieläkin nukkuu.


Vielä ei tietenkään voi arvata, miten ilta menee, mutta vaikuttaisi siltä, että kohtuullisin vahingoin tästä ajan vääristämisestä tällä kerralla päästään. Koputtaa puuta.

Kaksilla päikkäreillä

Kaksilla päikkäreillä siis mennään. Tai kolmena viimeisenä päivänä se on ollut trendi, tai siis eilen ei, kun oltiin kylässä kaverilla ja Alva nukkui autossa mennen tullen ja vielä perilläkin hetken.

Tänään mentiin näin:

Herätys aamulla klo 8:30. Mä olisin voinut nukkua pidempäänkin, kun sen verran huono yö oli takana. Alva heräili muutamia kertoja kontallaan heiluen ja halusi syödäkin kaksi kertaa (klo kahden aikaan ja toisen kerran siinä puoli seiskalta).

Aamupalaa en ihan heti tarjonnut, kun arvelin, ettei se maistune, kun seiskan aikaan on tankannut. Klo 10 sitten oli aamiaisen aika. Tarjosin kaura-vadelmapuuroa, mutta ei voi sanoa, että olisi juurikaan maistunut. Hiukan meni, mutta varmaan reilusti alle puoli desiä. Maitokaan ei maistunut, vaikka tarjosin sitä useammankin kerran.

Klo 10.50 pakkasin Alvan vaunuihin ja lähdettiin ulos unikävelylle. Ei taidettu ehtiä juuri edes pihasta ulos, kun Alva jo nukkui. Laitoin vaunut keittiön ikkunan alle ja siinä Alva veteli päikkäreitä klo 13.30 asti.

Päikkäreiden jälkeen tarjosin kasvissosetta. Ei antanut kovinkaan paljoa, kun ajattelin, että maitoa menisi sitten enemmän. Ei mennyt, vaikka kuinka yritin tarjota. Alva tavoitteli lelujaan ja harjoitteli konttausasennossa heilumista, vaikka sen jo musta riittävän hyvin osaa.

Klo 13.30 maito alkoi vihdoinkin maistua. Puolitoista desiä meni niin että humahti. Jatkettiin leikkimistä, laululeikkejä, tanssimista ja sylittelyä. Tarjosin kuningatarsosetta siinä neljän jälkeen, kun arvelin, ettei mikään muu kuin herkkusose tänään taida upota. Nyt sitä meni kolmasosa pilttipurkillista.

Alva oli poikkeuksellisen pitkään hereillä ja vielä hyväntuulisena. Vaunuttelemaan lähdettiin vasta kaksikymmentä yli neljä. Taas Alva nukahti heti ja vein hänet tuttuun paikkaan nukkumaan.

Näiltä toisilta unilta hän heräsi klo 18. Iskä yritti tarjota Alvalle maitoa, mutta koska päivän trendi on ollut, ettei ruoka kelpaa, niin helppoa on arvella, miten siinä kävi. Seiskan aikaan Alva yllättäen joi koko pullollisen.

Klo 20.10 keitin taas puuroa. Se maistui kohtuullisesti. Ei niin kuin normaalisti, mutta ottaen huomioon, että vatsassa oli vielä aikatavalla maitoa, niin aika hyvin meni. Suu ei tosin juurikaan auennut, vaan sain työntää lusikkaa suuhun lähes "väkisin". Huulet aukesi niin vähän, että lusikka juuri ja juuri meni suuhun, mutta lusikassa ollut puuro jäi huulien ulkopuolelle. Ei siis mikään helppo syötettävä.

Klo 20.50 alkoi väsymys painaa ja iltamaito maistui sentään melko hyvin, jos yhden desin juomista nyt voi kehua. Ysiltä hän olikin jo valmis nukkumaan. Sängyssä hän joi vielä puolisen desiä, sen mitä pulloon oli jäänyt. Uni tuli vartin sisään.

Tällä hetkellä päikkärit maistuu Alvalle todella hyvin. Aikaisemmin päikkäreitä on ollut kolme, mutta niistä ainakin kahdet ovat olleet melko lyhyet. Nyt Alva nukkuu päivällä vähintään yhtä paljon kuin ennenkin, jollei jopa enemmän, mutta siis vain kahdessa erässä. Tosin tätä uutta vaihetta on kestänyt vasta kaksi päivää, joten ehkä nyt ei parane tehdä suuria johtopäätöksiä.

Puolivuotta täynnä

Tänään kello 22.01 täyttyy Alvan elämän ensimmäinen puolivuotiskausi. Synttäreitä on siis tänään vietetty.

Puolivuotta sitten näin Alvan ensimmäisen kerran. Olin silloin leikkaussalissa ja Alva tuotiin siihen minun kasvojen lähelle. Olimme siinä muutaman hetken poski poskea vasten. Miten ihanalta se Alvan poski tuntuikaan. Hän katseli maailmaa tummilla silmillään ja selvästi kuunteli, mitä mä hänelle söpötin. Söpötin siitä, miten ihana hän on ja miten olen häntä odottanut. Sitten Alva vietiin Iskän hoiviin.

Iskä lähetti tiedon Alvan syntymästä yöllä isovanhemmille, jotka laittoivat tietoa eteenpäin Alvan tädille. Minä olin heräämössä lähes kahteen asti ja näin Alvan seuraavan kerran vasta sieltä päästyäni. Näin silloinkin Alvaa vain muutaman hetken, koska sairaanhoitajat halusivat pitää Alvan vielä yön yli, että saisin unta ja palautuisin leikkauksesta. Seitsemän aikaan aamulla Alva sitten tuli minun viereeni ja sen jälkeen ei montaa hetkeä olla erossa oltu.