Kaksilla päikkäreillä

Kaksilla päikkäreillä siis mennään. Tai kolmena viimeisenä päivänä se on ollut trendi, tai siis eilen ei, kun oltiin kylässä kaverilla ja Alva nukkui autossa mennen tullen ja vielä perilläkin hetken.

Tänään mentiin näin:

Herätys aamulla klo 8:30. Mä olisin voinut nukkua pidempäänkin, kun sen verran huono yö oli takana. Alva heräili muutamia kertoja kontallaan heiluen ja halusi syödäkin kaksi kertaa (klo kahden aikaan ja toisen kerran siinä puoli seiskalta).

Aamupalaa en ihan heti tarjonnut, kun arvelin, ettei se maistune, kun seiskan aikaan on tankannut. Klo 10 sitten oli aamiaisen aika. Tarjosin kaura-vadelmapuuroa, mutta ei voi sanoa, että olisi juurikaan maistunut. Hiukan meni, mutta varmaan reilusti alle puoli desiä. Maitokaan ei maistunut, vaikka tarjosin sitä useammankin kerran.

Klo 10.50 pakkasin Alvan vaunuihin ja lähdettiin ulos unikävelylle. Ei taidettu ehtiä juuri edes pihasta ulos, kun Alva jo nukkui. Laitoin vaunut keittiön ikkunan alle ja siinä Alva veteli päikkäreitä klo 13.30 asti.

Päikkäreiden jälkeen tarjosin kasvissosetta. Ei antanut kovinkaan paljoa, kun ajattelin, että maitoa menisi sitten enemmän. Ei mennyt, vaikka kuinka yritin tarjota. Alva tavoitteli lelujaan ja harjoitteli konttausasennossa heilumista, vaikka sen jo musta riittävän hyvin osaa.

Klo 13.30 maito alkoi vihdoinkin maistua. Puolitoista desiä meni niin että humahti. Jatkettiin leikkimistä, laululeikkejä, tanssimista ja sylittelyä. Tarjosin kuningatarsosetta siinä neljän jälkeen, kun arvelin, ettei mikään muu kuin herkkusose tänään taida upota. Nyt sitä meni kolmasosa pilttipurkillista.

Alva oli poikkeuksellisen pitkään hereillä ja vielä hyväntuulisena. Vaunuttelemaan lähdettiin vasta kaksikymmentä yli neljä. Taas Alva nukahti heti ja vein hänet tuttuun paikkaan nukkumaan.

Näiltä toisilta unilta hän heräsi klo 18. Iskä yritti tarjota Alvalle maitoa, mutta koska päivän trendi on ollut, ettei ruoka kelpaa, niin helppoa on arvella, miten siinä kävi. Seiskan aikaan Alva yllättäen joi koko pullollisen.

Klo 20.10 keitin taas puuroa. Se maistui kohtuullisesti. Ei niin kuin normaalisti, mutta ottaen huomioon, että vatsassa oli vielä aikatavalla maitoa, niin aika hyvin meni. Suu ei tosin juurikaan auennut, vaan sain työntää lusikkaa suuhun lähes "väkisin". Huulet aukesi niin vähän, että lusikka juuri ja juuri meni suuhun, mutta lusikassa ollut puuro jäi huulien ulkopuolelle. Ei siis mikään helppo syötettävä.

Klo 20.50 alkoi väsymys painaa ja iltamaito maistui sentään melko hyvin, jos yhden desin juomista nyt voi kehua. Ysiltä hän olikin jo valmis nukkumaan. Sängyssä hän joi vielä puolisen desiä, sen mitä pulloon oli jäänyt. Uni tuli vartin sisään.

Tällä hetkellä päikkärit maistuu Alvalle todella hyvin. Aikaisemmin päikkäreitä on ollut kolme, mutta niistä ainakin kahdet ovat olleet melko lyhyet. Nyt Alva nukkuu päivällä vähintään yhtä paljon kuin ennenkin, jollei jopa enemmän, mutta siis vain kahdessa erässä. Tosin tätä uutta vaihetta on kestänyt vasta kaksi päivää, joten ehkä nyt ei parane tehdä suuria johtopäätöksiä.