Vauvan elämää: Tyttö tuli, tyttö tuli ja mun sydämeni suli...

sunnuntai 8. elokuuta 2010

Tyttö tuli, tyttö tuli ja mun sydämeni suli...

5.8.2010 syntyi meidän perheen toinen tyttö. Synnytys meni sovitusti sektiolla ja epäily suuresta vauvasta ei täysin toteutunut. Pituus 52 cm ja paino 3995 g. Kotiuduttiin tänään.

17 kommenttia:

Neitoinen8. elokuuta 2010 klo 18.42
Onnittelut vauvasta :)
VastaaPoista
Vastaukset
T8. elokuuta 2010 klo 20.26
Paljon onnea koko perhelle pienokaisesta <3 :)
VastaaPoista
Vastaukset
miitu8. elokuuta 2010 klo 21.15
Paljon onnea prinsessan johdosta! Mukava kuulla, että kaikki meni hyvin :)
VastaaPoista
Vastaukset
joponen8. elokuuta 2010 klo 21.35
Voi, onnea, onnea koko perheelle :)
VastaaPoista
Vastaukset
Anni8. elokuuta 2010 klo 22.16
Kiitos onnitteluista!
VastaaPoista
Vastaukset
Eevis8. elokuuta 2010 klo 22.17
Ihana kuulla, että pääsitte jo kotiin! Ilmeisesti toipuminen on sujunut hyvin ja vauveli voi mainiosti. Mäkin pääsen huomenna naapuriin katsomaan samana päivänä syntynyttä tytteliä. :)
VastaaPoista
Vastaukset
Hanna8. elokuuta 2010 klo 22.45
paljon onnea!! :)
VastaaPoista
Vastaukset
Riia-ruu8. elokuuta 2010 klo 23.56
Ihanaa! Onnea!!!!!
VastaaPoista
Vastaukset
Katja9. elokuuta 2010 klo 0.03
Onneksi olkoon!!!
VastaaPoista
Vastaukset
lallatilaa9. elokuuta 2010 klo 7.13
Paljon onnea koko perheelle... Kävin jo eilen tänne kommentoimassa, mutta nyt huomasin ettei se ollutkaan tullut perille... :) Olen seuraillut blogiasi jo pitkään, oma lapseni on sunnilleen saman ikäinen esikoisenne kanssa.
VastaaPoista
Vastaukset
Anni9. elokuuta 2010 klo 18.47
Kiitoksia!

Toipuminen on lähtenyt ihan mukavasti. Mitä nyt Alva välillä onnistuu hyppäämään haavalle tai potkaisemaan sitä...
VastaaPoista
Vastaukset
Maiju9. elokuuta 2010 klo 20.59
Hirmuisen paljon onnea koko perheelle! Täällä tultiin kaksi päivää perässä ja tyttömme sai pikkuveljen :) Eikö ookin jännää, kun saa sanoa, että "meidän lapset"? :D
VastaaPoista
Vastaukset
Anni9. elokuuta 2010 klo 21.17
En olekaan kokeillut tuota meidän lapsia vielä. Oikeastaan vieläkin tuntuu erikoiselta kutsua itseään äidiksi :)

Muistan, että seurasin teidän blogia silloin, kun se oli vielä kaikkien luettavissa. Nyt varsinkin harmittaa, etten enää päässyt seuraamaan teidän elämää, kun teillekin syntyi toinen näin pienellä ikäerolla. Oltiin sitten samaan aikaan osastollakin. Mahdettiinkohan törmätä vaikka vain ruokajonossa?
VastaaPoista
Vastaukset
Maiju9. elokuuta 2010 klo 21.34
Blogia pääset kyllä seuraamaan vieläkin, jos haluat, laitat vaan sähköpostiosoitetta tulemaan :)

Enkä tullut edes ajatelleeksi, et oltiin ihan samassa sairaalassa ja samalla osastolla :D Me oltiin huoneessa 3, mihis teidän mahdutettiin? Kovin oli koko osastolla ahdasta koko viikonlopun ajan, kamala ruuhka kuulemma päällänsä.
VastaaPoista
Vastaukset
Sanelma9. elokuuta 2010 klo 22.25
Ihanaa ja paljon onnea! Yhden pienen lapsen äitinä mietin välillä, miltä tuntuisi kokea se kaikki uudelleen. Ja miten täynnä sitä olisikaan rakkautta kun se toisen lapsen myötä tuplaantuisi♥

Ihania hetkiä koko perheelle. Toivottavasti jaksat kirjoitella miten teidän arki lähtee sujumaan:)
VastaaPoista
Vastaukset
Helmi10. elokuuta 2010 klo 18.38
Oikein paljon onnea koko perheelle! Miten Alva on suhtautunut uuteen tilanteeseen? Meillä on neidillä jatkuvaa huomionkerjäystä ja kamalia raivareita, huoh.
VastaaPoista
Vastaukset
Anni10. elokuuta 2010 klo 21.02
Kun me mentiin osastolle, niin silloin siellä oli vielä aika rauhallista samoin kuin ensimmäinen yökin. Ainon kanssa samana päivänä syntyi vain kaksi muuta lasta ja kotiutuneita oli ollut aika paljon. Leikkauspotilaat pyritään sijoittamaan pieniin huoneisiin, ehkäpä tulehdusriskin tai jonkin muun syyn vuoksi, joten mulla oli onni päästä kahden hengen huoneeseen (nro 8, edellisellä kerralla oli ihan viereisessä huoneessa eli nro 7). Mulla oli kaveri samaan aikaan laitoksella ja huoneessa nro 4. Se oli kolmen hengen huone, mutta siellä oli lopulta 4 äitiä. Yksi joutui olemaan keskellä huonetta ilman minkäänlaista omaa reviiriä.

Tavoitteena on kyllä jatkaa tätä blogia vieläkin, jotta Ainonkin kehityksestä jää merkintöjä. Tavoitteena mulla nimittäin tässä kirjoittamisessa onkin se, että itse muistaisi vauva-ajasta vähän enemmän ja olisi sitten ainakin mahdollista muistella, että miten kaikki meni. Siksi tämä blgi vähän "tylsästi" keskittyy vain pelkästään lapsiin ja lähes kaikki muu elämä (jos sitä enää jatkossa edes on) on rajattu sen ulkopuolelle.

Alva ei ainakaan vielä ole osoittanut juurikaan harmistumisen/mustasukkaisuuden/vihan tms merkkejä. Tosin tilanne on vielä niin uusi, että muutosta voi olla luvassa. Tänään kävi paljon vieraita, joten päivätkin ovat aika vaihtelevia, eikä hän vielä joudu kökkimään pelkästään mun ja vauvan seurassa.

Ja kiitoksia vielä kerran kaikille onnitteluista! Ja Elinalle piposta, joka tuli jo ennen mun sairaalaan menoa. Hyvää kokoa on ja vielä tarpeen, kun helteet näemmä viikonloppuna palaavat.
VastaaPoista
Vastaukset