Alva yökylässä

Lähdettiin tänään Alvan kanssa yhdessä Turkuun. Menimme kaupan kautta katsomaan, että asunnolla on kaikki hyvin. Annoin Alvalle vähän ruokaa (olisin antanut enemmänkin, mutta ei oikein maistunut) ja sitten hän meni päikkäreille. Ihan hyvin hän tuntui muistavan paikan, sillä kun sanoin, että nyt nukkumaan päikkäreille, hän kipitti kiltisti oman sänkynsä viereen ja roikkui pinnoissa. Nostin hänet sänkyyn ja annoin pullon maitoa seuraksi.

Alva nukkui vain tunnin ja sitten vähitellen aloimme tehdä lähtöä Mummin ja Pappan luokse. Haimme matkalla Mummin töistä ja menimme sitten heille. Olin siinä paikalla reilun tunnin verran ja lähdin sitten ajamaan takaisin kotiin. Alva tuntui jäävän hoitoon ihan hyvillä mielillä ja vilkutti mulle olohuoneen ikkunasta ja naureskeli lentosuukoilleni. Vähän haiku oli jättää häntä, kun tietää hän päivänsä elämämme keskipisteenä alkaa olla ohi. Kohta hänellä on kilpailija. Emme myöskään Alvan kanssa näe kunnolla kuin vasta su tai ma. Hänen on tarkoitus tulla mua sairaalaan katsomaan, mutta ei se ihan sama ole. Toisaalta mulla on kyllä ihan luottavainen mieli, että hyvin hänellä hoidossa menee. Ja hän tulee huomenna jo kotiinkin ja on sitten Iskän kanssa viikonlopun.