Imetystä ja ulkoilua

Onkohan imetys keksitty ihan vain sitä varten, ettei äidit pääsisi nauttimaan ahdistumatta ja hyvällä omalla tunnolla vauva-ajasta? Itse en oikein pysty vain ottamaan rennosti ja luottamaan siihen, että kaikki menee hyvin vain omalla painollaan. Tosin välillä sellaisiakin hetkiä on.

Eilen päivä meni mielestäni imetyksen suhteen melko hyvin. Tuli tunne, että maitoa riittää ihan mukavasti. Vauva imi pitkään rinnalla ja ajattelin, että hyvä niin, sillä eikö sen pitäisi lisätä maidon tuloa, kun ahkerasti imee. Vauva ottikin hyviä päikkäreitä ihan vain rintamaidon voimalla, enkä antanut lainkaan lisämaitoa. Yöllä imemisvimma jatkui. Vauva imi yhteensä lähes tunnin ja sitten nukkui kaksi tuntia. Näin mentiin yöllä pari kertaa, mutta sitten tuntui, että nyt rinnat on ihan tyhjät kärpäslätkät ja niitä sattui jonkin verran. Imettäminen ei enää oikein tuntunut järkevältä ja annoin vauvalle siinä kolmen aikaan noin 50 ml vastiketta. Se juotiin ahnaasti ja sitten uni tuli. Vauva nukkui nyt reilun kolme tuntia ja sitten olikin jo aamu.

Aamusella olen taas imettänyt pitkään ja useita kertoja. Rinnan päät ovat vieläkin todella arat, mutta verta ei tule enää. Ehkä ne siitä vähitellen tottuvat imettämiseen. Rinnat ovat tuntuneet tyhjiltä vielä tänäänkin ja vauva ei ole imettämisen jälkeen nukkunut kuin hädin tuskin tunnin ja sitten on taas päästävät rinnalle syömään. Epäilykset maidon riittävyydestä ovat taas nousseet pintaan. Päivällä annoin hänelle taas pullosta sen puolidesiä, mutta oliko sitä sitten liian vähän vai eikö muuten vaan nukuttanut, kun nytkin uni päättyi aika pian. Imetystä taas ja nyt vauva vaikuttaa nukkuvan vähän paremmin.

Vähän harmittaa, että se neuvolan punnitus on vasta keskiviikkona. Voisihan se olla jo vähän aikaisemmin, niin voisi sen perusteella sitten taas tehdä johtopäätöksiä maidon riittävyydestä. Tietenkin imettäminen on tärkeää, mutta en ole valmis pitämään lasta pienessäkään nälässä, vain siksi että haluan ehdottomasti jatkaa imetystä. Ruokaa on saatava ja sitä on saatava riittävästi, vaikka sitten pullosta.

Tänään kokeiltiin ensimmäisen kerran kaksostenrattaita. Vauva nukkui vaunukopassa ja Alva istuskeli vieressä. En mitenkään pitkään kävellyt, mutta rattaiden työntäminen vaikutti helpolta ja kevyeltä. Mies sitten työnteli vaunuja vähän pidempään ja vaikutti hänkin tyytyväiseltä. Meidän huonojen matkarattaiden jälkeen tuntuu yleelliseltä työntää vaunuja, jotka liikkuvat hyvin. Ostos vaikuttaa siis aikas hyvältä, ainakin vielä.

Alva on muuten innostunut nyt ihan uudella tavalla rakentamaan palikoista tornia ja aika hyvin hän siinä on edistynytkin. Nyt jo viisikin palikkaa menee näppärästi päällekkäin ja kun torni kaatuu huudahtaa Alva: "Aatuu".