Touhua ja tohinaa

Alva on ottanut yllättävän hyvin vauvan tulon. Vielä hän jaksaa olla innostunut vauvasta ja vauva taitaa ollakin yleisin sana, jonka hän sanoo. Alva mielellään tulee tutkimaan vauvaa, kun tämä on mun sylissä tai sitterissä. Nenää pitää päästä koskemaan ja korvaakin. Silmiäkin mielellään koskettelisi, mutta siihen joutuu vetämään rajan. Kädestä on kiva pitää kiinni, vähän silittää päätä tai vatsaa jne. Mutta kokoajan itse saa olla kärppänä vartioimassa, koska otteet muuttuvat liian lujiksi. Välillä Alva ei huomaa vauvaa ja ottaa tukea ylös noustessaan esim. vauvan vatsasta tai jostakin muusta. Sitteriin olisi itsekin kiva istua ja sitähän Alva meinaa tehdäkin siitä huolimatta, että vauva on jo sitterissä istumassa. Eli päälle vaan jos vain mahdollista. Myös sängyssä ja sohvalla hyppiminen on verissä, eikä siinäkään ole väliä vaikka vauva makoilisi ihan vieressä. Yhdeksi sekunniksikaan Alvaa ei siis voi jättää vauvan kanssa kahden.

Alvan sanavarasto tuntuu lisääntyvän lähes päivittäin. Vauvan hokemisen lomassa hän ehtii matkimaan meidän sanoja lähes koko ajan. Tietenkin niiden sisältö on varmaan osittain hämärän peitossa, mutta harjoitus tehnee mestarin. Sanat ovat vielä kaikki kaksi tavuisia, mutta nyt hän on alkanut laulamaan Jänis istui maassa -laulun loppusanoja "hyppääpois" tajuamatta varmaan, että siinä on kaksi sanaa yhdessä.

Alvalle tuli taas tänään yksi kuukausi täyteen. Enää pari kuukautta ja meidän pieni vauva on puolitoista vuotias. Jotenkin jännää, että Alvan kohdalla on aina odottanut ja toivonut kehityksen olevan ripeää ja on ollut hienoa nähdä, miten Alva kasvaa ja kehittyy. Nyt Ainon kohdalla tilanne on toisin. Ajatuksissa on koko ajan, että älä nyt vain kasva liian nopeasti. Pysy nyt jonkin aikaa kuitenkin vielä ihan vauvana. Eilen sain viimeiset Pampers 1 vaipat käytettyä ja nyt siirryttiin lopullisesti 2 vaippoihin. Meillä ei siis ehkä enää ikinä käytettä Pampersin ihan pienintä vaippaa, vaan vauvakin on jo siirtynyt seuraavaan kokoon. Yhyy....