Ensimmäiset päivät

Tänään vauva täytti viikon. Aika vanha siis jo kun on koko viikon kiertokulun nähnyt :)

Päivät kotona on mennyt lähes yksinomaan vauvan ja Alvan kanssa touhutessa. Mies on onneksi isyyslomalla, joten mun ei ole tarvinnut juurikaan nostaa Alvaa ja kiellettyähän se olisikin vielä seuraavan viiden viikon ajan. Ihan kokonaan tuo nostamattomuus ei varmaan voikaan toteutua, mutta yritän näin alussa ainakin olla vähän varovainen (juuri raijasin kaksosten vaunut sisälle ja asensin siihen hikipäässä vaunukoppaa). Yläkerran makuuhuoneet on rempan keskellä, joten kaikki tarvittavat tavarat ja sängyt on siirretty alakerran olohuoneeseen ja keittiöön. Vielä varmaan pari viikkoa menee, ennen kuin remppa alkaa olla valmis.

Aino vaikuttaa aika ihanalta vauvalta. Syö ja nukkuu, syö ja nukkuu. Tosin yöllä hänestä olisi mukavaa vähän seurustellakin, mutta äiti ei jostakin syystä ole kauhean innostunut tähän. Yöllä ei unetkaan ole kovin pitkiä ja viime yönä oli havaittavissa pientä vatsanpurua. Tänään olenkin sitten pitänyt vauvaa vähän enemmän hereillä, mutta eipä siihen rytmiin varmaan vielä voi suuriakaan muutoksia tehdä.

Aamu meillä alkaa siinä seitsemän aikaan, kun remppamies saapuu naputtamaan. Olisikohan vauva nukkunut johonkin kahdeksaan ja Alva taisi herätä puoli kasin maissa. Aikaisemmin sitä muuten muisti päivän kulun ihan varmasti, mutta nyt tuntuu, että ei oikein ole mitään hajua ajoista. Aamupäivällä Aino nukahti vasta siinä kymmenen aikaan, joten lähes kaksi tuntia hän oli hereillä. Imettelin, vaihdoin vaippaa pariin otteeseen, kannoin vatsallaan käsivarren päällä jne. Kymmeneltä tyttö sitten simahti, mutta heräsikin syömään jo kello yhdentoista aikaan.

Myös tämän herätyksen jälkeen Aino oli hereillä useamman tunnin ja nukahti kunnolla vasta vähän ennen kahta. Annoin hänelle rintamaidon lisäksi noin 50 ml vastiketta, kun tuntui, että rinnat oli imetty jo monesti tyhjäksi eikä niistä tullut enempää. Todennäköisesti nälkä pitikin hänet näin kauan hereillä. Nyt hän onkin sitten nukkunut siitä kahdesta tähän puoli kuuteen asti ja uni senkun maistuu. Näitä useamman tunnin pätkiä kun tulisi yölläkin, niin mikäs siinä.

Mun imetys on tällä kerralla lähtenyt paremmin käyntiin. Suurimpana syynä tähän on varmaan se, että Ainolla on kunnollinen imuote, jota Alva taas ei oppinut koskaan. Nyt tunnen imettäessäni imun ja joskus jopa vähän liiankin kovan. Rinnanpäät ovat menneet rikki, joten yritän välillä käyttää rasvaa ja rintakumia sekä vaihtaa imetysasentoa. Vielä suuremmitta menestyksittä. Toivottavasti paranevat vähitellen.

Kotiutumisen jälkeen olen päivittäin antanut rintamaidon lisäksi kaksi kertaa vuorokaudessa vastiketta. Vastiketta annan silloin, kun olen jo pari kertaa imettänyt kummastakin rinnasta, mutta vauva ei vaikuta tyytyväiseltä tai ainakaan hän ei nukahda, enkä keksi muutakaan syytä valvomiseen. Alva ainakin valvoi silloin aluksi lähes kellon ympäri, kun yritin vain rintaruokintaa ja seurauksenahan siitä oli painon putoaminen.

Neuvolan täti kävi meitä moikkaamassa tiistaina. Tämän käynnin tärkein anti oli tietenkin punnitus. Oli tärkeää nähdä, miten painokehitys on mennyt. Onneksi paino ei ollut enää laskenut, mutta toisaalta se ei ollut sunnuntaiaamun punnituksesta myöskään noussut. Eli paino oli pysynyt samana. Seuraavan kerran hän tulee vasta keskiviikkona. Se on aika pitkä aika, kun kahden viikon raja tulee täyteen sitten seuraavana päivänä ja silloin painon olisi hyvä olla saavuttanut tuon syntymäpainon. Nyt tilanne siis se, että vauva painaa 3750g, kun hän syntyessään painoi 3995g. Pitäisiköhän varmuudeksi käydä punnituksessa neuvolassa huomenissa, jotta tietäisi tilanteen, eikä tarvitsisi sitä jännittää koko viikonlopun ja alkuviikonkin vielä...

Kerroin neuvolan tädille, että imetys ahdistaa tälläkin kertaa. Onneksi hänellä oli vähän aikaa kuunnella ja yhdessä tarkistimme imetysotetta ja muuta. Toivottavasti tämä tästä nyt kuitenkin lähtee, vaikkakin täysimetyksestä en nyt vielä unelmoi, mutta kun saisi maidon tuotannon pysymään toiminnassa, jottei se lakkaisi ennen aikaisesti. Neuvolan täti poisti myös tikit sektiohaavasta ja sanoi, että paremminkin se olisi voinut parantua. Nyt se vähän vuotaa. Kerroin, että en ole juuri antanut sille ilmakylpyä, mutta suihkuttanut olen. Sain neuvon antaa sille ilmakylpyä, mutta neuvolan täti myönsi kyllä itsekin, että se on varmaan vähän vaikeeta. (Kyseisellä hetkellä meillä oli 7 vierasta henkilöä talossa, joten housutta oloon ei juuri ole mahdollisuuksia. Ja näin maalla kun asutaan, niin ihmisiä lappaa ovesta sisään päivittäin, joten kyseinen tilanne ei ollut mitenkään harvinainen. Toisaalta mä en tarjoile näille ihmisille mitään ja tällä kertaa yksi vieraista teki ruuat ja järjesti tarjoilut. Hyviä puoliakin siis löytyy.)

 Voisipa se vauva jo taas herätäkin...