Vauvalle löytyi Iskä

Eilen kävimme miehen kanssa lastenvalvojan pakeilla vahvistamassa isyys. On se vähän kummallinen operaatia, näin kun ei olla avioliitossa. Meillä oli aika valvojalle kello 13, josta tosin myöhästyimme vähän. Ulkona olimme jo kuitenkin 13:15 ja sisällä lastenvalvojan huoneessa ei taidettu olla edes viittä minuuttia.

Viime vuonna kun olimme vahvistamassa isyyttä ensimmäisen kerran. Kesti tilaisuus ehkä vähän kauemmin, kun silloin niitä papereita käytiin tarkemmin läpi ja tarkastettiin, että kertomukset esim. seurustelun aloittamisesta ja yhteen muutosta pitää paikkaansa. Nyt nämä kohdat oli vain copy-pastattu viime vuoden papereista, joten äkkiä ne oli läpi vilkaissut ja allekirjoitukset papereihin. Samalla tehtiin myös huoltosopimus, vai mikä sen nimi oli, jotta Iskällä on vauvaan samat oikeudet ja velvollisuudet kuin äidilläkin. Ajatuksena ei siis ollut, että olisin yksinhuoltaja.

Lastenvalvojalla käyntiä varten Mummi tuli meille vahtimaan Alvaa. Alvalla kun oli juuri päikkäriaika tuolloin ja oli helpompaa, että hän saa nukkua rauhassa päikkärinsä, eikä tarvitse sitten nuokkua autossa. Tuota käyntiä varten, kun joutuu istumaan autossa reilut kolme varttia. Vauvan otimme mukaan ja hän nukkui lähes koko matkan.

Vauvan kanssa on mennyt ihan mukavasti. Ainoa miinuspuoli on yöt. Vauva ei ole mikään kaksinen yönukkuja ja vaikka se nukkuukin, niin se pitää vanhemmat tehokkaasti hereillä. Nukkumaan mentiin varmaan siinä kymmenen maissa ja vauva heräili ensimmäisen kerran puoli kahdeltatoista. Sitten tissiteltiin joku puoli tuntia, josta imuotteen hakemiseen menee vähintään se viisi minuuttia. Vauvalle on jotenkin vaikeaa yösin löytää kunnon otetta. Se vain lipoo huuliaan, eikä tarraa kunnolla kiinni. Helpoiten se onnistuu, kun yritän pitää itseni vauvan yläpuolella ja siitä sitten yritän huomaamatta laskeutua takaisin rentoon makuuasentoon, mutta usein huonolla menestyksellä. Imuote irtoaa ja taas joudun kannattamaan itseäni. Yhden aikaan tissiteltiin taas, sekä puoli kolmen aikaan. Sitten pari välihörppyä ja kunnon tissittely taas viiden aikaan.

Tuon viiden jälkeen olin aika puhki ja totesin, että nyt vauva varmaan nukkuu ja nukun kyllä itsekin kaksi tuntia, vaikka mikä olisi. Ennen kuin olin saanut edes Lansinohit laitettua, alkoi vauva huudella. Nyt vauva vaikutti nukkuvalta, mutta se vaikersi kuin kitisevä ladon ovi. Ja tietenkin tuonne seitsemään asti, jolloin se alkoi vaatia lisää maitoa. Tai ainakin vaikerrus koveni sen verran, että vauva oli pakko hiljentään tissillä, jotta Alva ei heräisi. Sitten taisinkin vähän torkahtaa remontin äänistä ja vauvan vaikerruksesta huolimatta ja vauva heräsi aamumaidolle siinä kasin aikaan ja Alva heräsi poikkeuksellisesti vasta puoli ysiltä. Näin siis taas yksi yö lähempänä sitä, että saisi nukkua heräämättä koko yön. Onkohan se jotain 356 yötä to go.