Turun keikka takana

Taas käytiin Turussa ja mukavaa oli. Kiertelimme monissa kyläpaikoissa ja Alva oli kuin kala vedessä. Torstaina istuskeltiin Mummin kanssa trendikkäästi Stokkan kahvilassa muun vaunukansan keskellä. Alva nautiskeli persikkasosetta ja maitoa sekä nautti tunnelmasta. :) Hälinä meinasi vähän häiritä ruokailua, mutta hyvin se kuitenkin meni. Illalla osallistuttiin vielä ompeluseuraan, jossa mun ompeluksena oli tällä kertaa Alva, kuten varmaan tulevinakin kertoina vielä jokusen kerran. Illalla Alva olikin jo ihan puhki ja sänky houkutteli jo ennen yhdeksää.

Perjantaina vierailtiin Alvaa puolitoista viikkoa nuoremman tytön luona. Tämä tyttö tosin oli suurimman osan aikaa vierailusta unten mailla, mutta saipahan äidit ainakin rupatella (lähinnä lapsista). Alva ei sentään vieraassa paikassa tohtinut nukkua, mutta pienet unet sentään otti autossa niin mennessä kuin tullessakin. Heti kotiin päästyä lähdettiin pari kuukautta Alvaa vanhemman neidin kanssa vaunuttelemaan ja molemmat tytöt ottivat pienet päikkärit. (Äidit vaan höpisivät lapsista, joten eihän sitä selväjärkiset tytöt jaksa kuunnella. Vähämmästäkin sitä alkaa pilkkiä.) Viiden jälkeen suunnistimme vielä Mummin ja Pappan luokse syömään. Tällä kertaa Alva ei vierastanut Pappaa ollenkaan vaan istui hyvin tyytyväisen näköisenä Pappan sylissä. Mummilassa kokeiltiin myös eka kerran vauvakeinua ja se oli erityisesti Alvan mieleen. Hymy oli korvissa asti.

Lauantaina tuli Iskäkin Turkuun. Käytiin ulkona syömässä ja Mummin ja Pappan luona kahvilla ja jätskillä. Sunnuntaina oli sitten enemmän kotipäivä. Alva kävi pitkällä vaunulenkillä ja illalla mentiin serkun 6-vuotissynttäreille. Sieltä lähdimme sitten ajamaan kotiin maalle. Mukaan lähti Alvalle myös kävelyharjoitteluun tarkoitettu härveli. Vielä Alvan jalat eivät tosin ylettyneet lattiaan saakka, joten kapistus joutuu vielä hetkeksi varastoon. Tämäkin laite oli tosin jo nyt Alvan mieleen. Jalat heiluivat edes takaisin, kun hän siinä Iskän tukemana "istuskeli". Kahdella autolla ja kummatkin autot täynnä tavaraa lähdettiin kohti maaseudun rauhaa....

Alvan kanssa on todella mukava käydä vierailuilla. Hän on lähes aina hyväntuulinen ja on innokkaasti seuraamassa ja tutkimassa uusia paikkoja. Vain ompeluseurassa hän osoitti väsymyksen merkkejä eikä maitokaan täällä maistunut, kun oli niin paljon seurattavaa. Öisin Alva olikin sitten hieman tavallista levottomampi, pitkiä yhtäjaksoisia päikkäreitä ei juuri ollut, vaan päikkärit jäivät poikkeuksetta tuntiin. Ruoka ei oikein aina maistunut, mutta mitään kätinää tai vastustusta ei juurikaan kuulunut. Taitaa Alva olla nyt siinä iässä, että vierailuja on helppo tehdä. Toisaalta meidän suvun sananlasku on, että vie vauva kylään, niin hän on seuraavat kaksi viikkoa sekaisin. Nyt taitaa meidän Alva olla vieraillut niin monessa paikassa, että hän on "sekaisin" jouluun asti. Toisaalta nyt on sitten täällä maalla hyvinkin rauhallista ja arki sujuu täysin rutiinien mukaan. Kunnes taas suuntaamme Turkuun...

Puurosta

Blogi taitaa käsittää vain syömistä, nukkumista ja ostoksia, mutta tässä taas syömistä.

Aamupuuron kokeilu aloitettiin suunnitelmista huolimatta sunnuntaiaamuna. Puurona tarjosin Piltin omenapuuroa, joka on tehty vehnästä. Valmistin puuron ohjeen mukaan. Desi kuumaa vettä ja vajaa desi puurojauhoa. Puuro maistui selvästi omenalle ja ainakin musta maistui ihan hyvältä. Alva tosin oli toista mieltä. Ensimmäiselle lusikalliselle suu avautui ihan kauniisti, mutta mikään kiire ei ollut seuraaviin lusikallisiin. Ihan kiltisti hän sitä kyllä muutamia lusikallisia söi, mutta en sitten viitsinyt tuputtaa ensimmäisellä kerralla enempää.

Maanantaiaamuna tein suosiolla puuroa vain noin puolet edellisestä määrästä. Puuro maistui taas joten kuten, mutta lähes puolet annoksesta lensi sitten kuitenkin roskiin. Ei taida Alvalla olla kovaa ruokahalua aamuisin.

Tiistaina lisäsin puuron joukkoon vähän omenasosetta ja johan alkoi puuro maistumaan. Koko annos syötiin hyvällä ruokahalulla. Ei tainnut tuolla omenasoseella olla suurtakaan vaikutusta, koska myös paljas puuro maistui yhtä hyvin.

Tänä aamuna puuro meni alas iloisesti ilman omenasosettakin. Puolikkaasta annoksesta ei jäänyt mitään jäljelle ja taisi Alva katsoa tyhjää lautasta vähän harmissaankin. Maito kyllä maistui vielä tämän puuroannoksen jälkeen.

Huomenna syödään vielä aamupuuroa, ehkä jopa koko desin annos, mutta sitten taidetaan siirtää puurottelu iltaan, jos vaikka yösyöminen (noin 4-5 aikaan) jäisi vähitellen pois. Taitaa kuitenkin olla vielä liian aikaista siihen, vaikka toisaalta touko-kesä-heinäkuussa meillä oli yli kuukauden jakso, jolloin yöllä ei tarvinnut herätä lainkaan syömään.

Shoppailua Porin Lindexistä

Rauman Lindexin sijasta kävin tänään Porissa ja siellä oli aika paljon laajempi valikoima. Tai sitten vain se tuntui siltä, kun kauppa oli mulle uusi.

Mukaan tarttui muumiyökkäri, vaikkakaan mua ei pääsääntöisesti viehätä mitkään Disneyt, Bamset, Muumit, Hello Kittyt. Tämä siis kuitenkin miellytti silmää. Otin tämän koossa 80, koska 74 on jo välillä käymässä pinkeeksi, joten tällä on varmaan pidempi käyttöaika.

Ostin myös ihanaisen maatilapaidan, joka on ollut tosi suosittu täällä blogimaailmassa. Koko on 86, joten se jää vielä joksikin aikaa kaappiin odottamaan talven tuloa. Housut ovat aikaisempia ostoksia koossa 74 , joten ehkä ne eivät ole käytössä samaan aikaan, mutta nämä tähän näyttää sopivan.

Varpaat

Vihdoinkin vatsalleen kääntymiselle on löytynyt voittaja. Enää kääntyminen ei ole Alvan mielestä SE juttu, vaan nyt kiinnostuksen kohteeksi on löytynyt varpaat. Ihanat, omat, pienet varpaat ja jalat. Niitä Alva jaksaa hetkestä toiseen vanuuttaa, kiskoa, raapia, tuijottaa ja kiskoa suuhunsa. Varpaita peittävät sukat eivät tätä harrastusta haittaa, vaan pikemminkin auttavat, koska sukasta saa paremmin kiinni ja sen retuuttaminen ei tunnu samoin kuin varpaiden.

Suuhun saakka varpaat eivät vielä ole tainneet löytää, sillä Alvan käsi jää varpaiden ja suun väliin. Suuhun kiskominen päätyykin lähes aina siihen, että Alva huomaa maistavansa varpaiden sijasta sormiaan. Mutta hyvältähän nekin maistuvat.

Toinen uusi juttu on peruuttaminen. Alva makoilee vatsallaan lattialla ja nostaa peppuaan ylös. Tämän touhun tiimellyksessä hän tulee työntäneeksi itseään taaksepäin. Sitten vain kädet uudelleen lähemmäs vartaloa ja uusi punnerrus ylös ja näin sitä siirrytään vähitellen melko pitkiäkin matkoja. Tämä liikkumismuoto on nyt ensimmäinen, jolla Alva pääsee siirtymään pois leikkimatolta kohti uusia ulottuvuuksia. Sopivan vireen sattuessa kohdalle Alva liikkuu noin viidessä minuutissa jo parin metrin matkan ja huomaa itsekin olevansa siirtynyt huoneesta toiseen.

Ps. Alvalle tuli tänään viisi kuukautta täyteen. Kävin tänään Porissa kaupungilla ja ostin synttärilahjaksi Alvalle laulukirjan. Jospa nyt mun lauluvalikoima laajentuisi, kun voi välillä tarkistaa, että miten ne sanat menivätkään.

Soseet maistuu

Soseita on nyt maisteltu jo kohta kuukauden verran. Alkuun lähdettiin siis perunalla ja vähän huonosti se teki kauppansa. Seuraavalla viikolla jatkoin perunaa porkkanalla, mutta taisi flunssa vaikuttaa siten, ettei sosetta juuri kahta lusikallista enempää neidin suusta uponnut alas. (Pärskyttelemällä Alva sai sosetta kulumaan varmaan useamman ruokalusikallisen, joten en ihan olemattomia ruoka-annoksia joutunut tekemään.)

Kahden viikon harjoittelun jälkeen ruoka on alkanut maistumaan todella hyvin. Suu aukeaa kuin itsestään, kun lusikka lähestyy. En ole vielä huomannut, että Alva pitäisi jostakin mausta erityisesti. Kaikki uppoaa, mitä Alvalle annetaan. Tällä hetkellä ruokavalioon kuuluu perunan ja porkkanan lisäksi parsa, luumu ja persikka.

Olen pyrkinyt tekemään Alvalle itse peruna-porkkana-parsa -soseen, mutta luumu ja hedelmäsoseissa olen turvautunut kaupan antiin. Soseiden tekeminen ei ole kovin suuri homma, joten uskon, että jaksan niitä jatkossakin tehdä. Pitänee nyt syksyllä pakastaa vähän reilummin soseita, kun nyt saa tuoreita ja edullisia raaka-aineita. Kaupan peruna-porkkana -sosetta Alva on kuitenkin saanut silloin, kun olemme syönyt kodin ulkopuolella. Ostettu ruoka, kun on niin paljon helpompaa kuljettaa mukana.

Parsa aloitettiin kunnolla vasta tänään. Viime viikolla annoin yhtenä päivänä parsaa, mutta sitten alkuviikko oli niin "kiireinen", että päädyimme turvalliseen peruna-porkkana -soseeseen. Hyvin parsa maistui. Viime viikolla aloitimme mango-soseen antamisen. Sitä syötiin hyvällä ruokahalulla kolmen päivän ajan, mutta sitten huomasin, että Alvan rintaan oli tullut vähän punaista näppylää, joten mangot laitettiin ainakin nyt syrjään.

Tällä hetkellä Alva syö kiinteitä ruokia kaksi tai kolme kertaa vuorokaudessa. Kerran päivässä perunaruokaa ja muut kerrat ovat yleensä luumusosetta. En ole uskaltanut lopettaa luumun antamista, koska pelkään, että Alvan vatsa menee kovin kovaksi. Kerralla annan yleensä noin 1/3 pilttipurkin verran, joten päivässä hän syö lähes yhden purkin verran.

Ensi viikolla on tarkoituksena aloittaa viljatuotteiden syöminen, tiistaina vietettävän 5 kuukautispäivän kunniaksi. Ostin jo kaappiin odottamaan Piltin Omenapuurohiutaleet. Aloitellaan niillä, mutta varmaan piakkoin siirrytään tavalliseen Elovenaan, jota me muutkin syömme.

Ostoksilla

Muutama viikko sitten tuli tilaamani vaatteet Bodenilta. En ole saanut aikaiseksi kuvata niitä, joten tässä ne nyt on vähän myöhässä. Näihin punaisiin samettihousuihin ihastuin niin, että ne oli saatava. En kuitenkaan löytänyt Bodenilta niihin sopivaa paitaa, mutta punaisia paitoja meillä taitaa olla jo omasta takaa. Tai sitten pitänee joku käydä vielä hankkimassa.

Alvalla on aika vähän yöasuja, joten niitä oli ostettava. Bodenilta löysin tämän velourisen yöasun. Tuntui ihanan lämpöiseltä. Meillä kun on aina vähän viileetä, joten lämpimät vaatteet ovat tarpeen. Taitaa mennä Alvalla myös kotiasuna ja vaunuissakin on varmaan kiva makoilla tämän yllä.

Mekkoja ei oikein meillä tule käytettyä, vaan usein puen Alvan käytännöllisempiin ja mukavampiin vaatteisiin. Toivottavasti tälle mekolle tulee kuitenkin käyttöä. Ainakin yhdet ristiäiset meillä on lähikuukausina tiedossa, joten sinne tätä voisi suunnitella. Tilasin myös tähän mekkoon sopivat sukkikset, mutta ne toimitetaan myöhemmin, kun olivat sillä hetkellä loppu.

Tänään kävin kiertelemässä Kapphalissa ja Lindexissä. Kapphalista en löytänyt mitään silmää mielyttävää, joten siitä reissusta tuli halpa, mutta Lindexissä sentään oli jotain kivaa. Tässä 74 kokoinen yökkäri. Hain alunperin sellaista yökkäriä, jossa olisi myös jalkaterät, mutta en löytänyt sopivaa. Tässä oli sellaiset lahkeet, jotka voi kääntää varpaiden päälle. Mahtaako olla käytännöllinen...

Sitten mukaan tarttui vielä body, ruskeat velourihousut ja sävy sävyyn olevat jarrusukat.

Päikkärit jatkuu ja jatkuu

Tänään on pitkien päikkäreiden päivä.

Aamulla lähdimme vaunuttelemaan siinä kymmenen jälkeen ja Alva nukahti noin 500 metrin vaunuttelun jälkeen. Kävelin lähes saman tien kotiin ja jätin vaunut ulos keittiön ikkunan alle itkuhälyttimen kera. Unta maittoi tällä kertaa jopa lähes tunnin verran ja sitten itkuhälyttimestä alkoi kuulua Alvan höpötystä. En enää edes yrittänyt nukuttaa häntä uudelleen, koska neiti vaikutti niin virkulta ja päikkärit olivat suhteellisen pitkät tällä kerralla. Yleensä Alva nukkuu aamulla vain puolisen tuntia.

Seuraava päikkärihetki tuli kahden tunnin hereillä olon jälkeen. Laitoin vauvan nukkumaan siinä yhden aikaan meidän parisänkyyn ja siinä yhdessä makoiltiin parisen kymmentä minuuttia, kunnes uni tuli. Annoin välistä tuttipullosta vähän maitoa ja siihen hän taisi lopulta nukahtaa. (Mä lueskelin samalla Bodenin syksyn kuvastoa...). Unta riitti tälläkin kertaa harvinaisen pitkään, sillä vasta puoli viiden jälkeen alkoi taas yläkerrasta kuulua Alvan höpötystä. Siellä se iloinen ja virkeä neiti heilutteli käsiään, katseli ulkona kellastuvaa koivua ja höpötti koko ajan. Taisi olla juttua nähdyistä unista, mutta ihan en saanut selvää, mitä unta hän oli tällä kerralla nähnyt.

Nyt puoli seitsemän aikaan Alva lähti Iskän kanssa vaunukävelylle. Yleensä tässä vaiheessa noin puolen tunnin unet ovat poikaa ja sen jälkeen syödään vähän sosetta ja juodaan maitoa päälle. Sitten vielä yhdeksän aikaan lisää maitoa ja sitten kutsuukin jo nukkumatti.

Tänään oli tarkoituksena maistaa parsaa, kaikkiruokaisuus siis kunniaan, kuten eilisessä kommentissa todettiin. Tarkoitukseksi se kuitenkin jäi, koska annoin Alvalle aamulla mangososetta uutena makuna ja vähitellen on tarkoitus siirtyä myös vastikeesta seuraavaan, eli Nan 1 vaihtuu tässä lähipäivinä kokonaan Nan 2:seen. Nyt menee sekotusta, tosin yöllä vain Nan 1:stä. Ehkä muutamien päivien päästä juodaan kokonaan 2:sta. Parsan aloitus jäänee siis ensi viikkoon, kun nyt on jo ruokavaliossa riittävästi vaihtuvia osia. Keitin, soseutin ja pakastin parsan Minigrip-pusseihin. Sieltä sitä sitten kätevästi saa. Mahtaakohan se olla kovaa tavaraa vatsalle, kun kaalia sekin kai on.

Ruokamäärät on tässä tämän viikon aikana kasvaneet melkolailla, joten pare kohta alkaa pakastaa soseita jääpalakuutioiiksi, joita Inkakin kehotti kokeilemaan. Vielä pitäisi testata tuota äp-toppapukua, että onko se mahdollisesti liian suuri. En vaan ole saanut sitä vielä(kään) tehdyksi.