Varpaat

Vihdoinkin vatsalleen kääntymiselle on löytynyt voittaja. Enää kääntyminen ei ole Alvan mielestä SE juttu, vaan nyt kiinnostuksen kohteeksi on löytynyt varpaat. Ihanat, omat, pienet varpaat ja jalat. Niitä Alva jaksaa hetkestä toiseen vanuuttaa, kiskoa, raapia, tuijottaa ja kiskoa suuhunsa. Varpaita peittävät sukat eivät tätä harrastusta haittaa, vaan pikemminkin auttavat, koska sukasta saa paremmin kiinni ja sen retuuttaminen ei tunnu samoin kuin varpaiden.

Suuhun saakka varpaat eivät vielä ole tainneet löytää, sillä Alvan käsi jää varpaiden ja suun väliin. Suuhun kiskominen päätyykin lähes aina siihen, että Alva huomaa maistavansa varpaiden sijasta sormiaan. Mutta hyvältähän nekin maistuvat.

Toinen uusi juttu on peruuttaminen. Alva makoilee vatsallaan lattialla ja nostaa peppuaan ylös. Tämän touhun tiimellyksessä hän tulee työntäneeksi itseään taaksepäin. Sitten vain kädet uudelleen lähemmäs vartaloa ja uusi punnerrus ylös ja näin sitä siirrytään vähitellen melko pitkiäkin matkoja. Tämä liikkumismuoto on nyt ensimmäinen, jolla Alva pääsee siirtymään pois leikkimatolta kohti uusia ulottuvuuksia. Sopivan vireen sattuessa kohdalle Alva liikkuu noin viidessä minuutissa jo parin metrin matkan ja huomaa itsekin olevansa siirtynyt huoneesta toiseen.

Ps. Alvalle tuli tänään viisi kuukautta täyteen. Kävin tänään Porissa kaupungilla ja ostin synttärilahjaksi Alvalle laulukirjan. Jospa nyt mun lauluvalikoima laajentuisi, kun voi välillä tarkistaa, että miten ne sanat menivätkään.