Päikkärit jatkuu ja jatkuu

Tänään on pitkien päikkäreiden päivä.

Aamulla lähdimme vaunuttelemaan siinä kymmenen jälkeen ja Alva nukahti noin 500 metrin vaunuttelun jälkeen. Kävelin lähes saman tien kotiin ja jätin vaunut ulos keittiön ikkunan alle itkuhälyttimen kera. Unta maittoi tällä kertaa jopa lähes tunnin verran ja sitten itkuhälyttimestä alkoi kuulua Alvan höpötystä. En enää edes yrittänyt nukuttaa häntä uudelleen, koska neiti vaikutti niin virkulta ja päikkärit olivat suhteellisen pitkät tällä kerralla. Yleensä Alva nukkuu aamulla vain puolisen tuntia.

Seuraava päikkärihetki tuli kahden tunnin hereillä olon jälkeen. Laitoin vauvan nukkumaan siinä yhden aikaan meidän parisänkyyn ja siinä yhdessä makoiltiin parisen kymmentä minuuttia, kunnes uni tuli. Annoin välistä tuttipullosta vähän maitoa ja siihen hän taisi lopulta nukahtaa. (Mä lueskelin samalla Bodenin syksyn kuvastoa...). Unta riitti tälläkin kertaa harvinaisen pitkään, sillä vasta puoli viiden jälkeen alkoi taas yläkerrasta kuulua Alvan höpötystä. Siellä se iloinen ja virkeä neiti heilutteli käsiään, katseli ulkona kellastuvaa koivua ja höpötti koko ajan. Taisi olla juttua nähdyistä unista, mutta ihan en saanut selvää, mitä unta hän oli tällä kerralla nähnyt.

Nyt puoli seitsemän aikaan Alva lähti Iskän kanssa vaunukävelylle. Yleensä tässä vaiheessa noin puolen tunnin unet ovat poikaa ja sen jälkeen syödään vähän sosetta ja juodaan maitoa päälle. Sitten vielä yhdeksän aikaan lisää maitoa ja sitten kutsuukin jo nukkumatti.

Tänään oli tarkoituksena maistaa parsaa, kaikkiruokaisuus siis kunniaan, kuten eilisessä kommentissa todettiin. Tarkoitukseksi se kuitenkin jäi, koska annoin Alvalle aamulla mangososetta uutena makuna ja vähitellen on tarkoitus siirtyä myös vastikeesta seuraavaan, eli Nan 1 vaihtuu tässä lähipäivinä kokonaan Nan 2:seen. Nyt menee sekotusta, tosin yöllä vain Nan 1:stä. Ehkä muutamien päivien päästä juodaan kokonaan 2:sta. Parsan aloitus jäänee siis ensi viikkoon, kun nyt on jo ruokavaliossa riittävästi vaihtuvia osia. Keitin, soseutin ja pakastin parsan Minigrip-pusseihin. Sieltä sitä sitten kätevästi saa. Mahtaakohan se olla kovaa tavaraa vatsalle, kun kaalia sekin kai on.

Ruokamäärät on tässä tämän viikon aikana kasvaneet melkolailla, joten pare kohta alkaa pakastaa soseita jääpalakuutioiiksi, joita Inkakin kehotti kokeilemaan. Vielä pitäisi testata tuota äp-toppapukua, että onko se mahdollisesti liian suuri. En vaan ole saanut sitä vielä(kään) tehdyksi.