Neuvola

Tänään oli taas rokotusneuvolan aika. Yritin tsempata Alvaa jo kotona, että tänään ollaan sitten rohkeita ja reippaita neuvolassa. Alvan ei ihan koko aikaa tarvitse olla rohkea ja reipas, tai sitä voi olla myös äidin sylissä. Tarkoitus oli kuitenkin, että äiti olisi rohkea ja reipas tai ainakin pystyisi näyttelemään sitä vakuuttavasti. Mutta rokotus ei taaskaan haitainnut Alvaa ollenkaan. Hänellä ei tainnut edes ilme värähtää, kun pikki iskettiin reiteen. Mä en oikein pystynyt katsomaan sitä toimitusta, vaan yritin keskittyä vain Alvan pitämiseen paikallaan. Työ, joka ei juuri keskittymistä kaivannut, kun Alva ei edes yrittänyt liikauttaa itseään.

Muuten neuvolakeikka oli kaikin puolin ok. Neuvolan täti kyseli syömiset ja muut kuulumiset ja ihasteli vauvaa ja hänen uusia taitojaan. Ei ole enää mikään pikkurääpäle tämä meidän Alva. Istuminen onnistui siten, että eteenpäin hän osasi olla hyvin, mutta sivuille päin hän tuntui helposti keikahtavan. Selkä oli kuulemma kyllä jo hyvin suorassa. Kun neuvolan täti laittoi Alvan vatsalleen, näytti Alva heti osaamistaan ja nousi nopeasti kontalleen heilumaan. Tätä taitoa me ihasteltiin kaikki ääneen :)

Iho oli ihan hyvä ja se on nyt ollutkin parempi (vertaa aikaisempi epäily atooppisesta ihosta). En ole sitä juurikaan erityisesti jaksanut rasvata, vaan lähes vain kylvyn jälkeen, mutta iho on silti nyt ollut parempi. Talvea vasten muuttuu vielä varmaan huonommaksi, mutta toivottavasti lisärasvauksella siitä päästään.

Alva naureskeli neuvolan tädille ja kertoili hänelle pitkät pätkät, joten edellisellä kerralla havaitusta vierastamisesta ei ollut merkkiäkään. Hyvä niin. Taitaa olla kaikki aina hyvin, kun on hyvin nukuttu yö ja päikkärit juuri takana.

Punnitus ei ollut lainkaan Alvan mieleen. Vaaka taisi olla kova ja kylmä, joten siinä Alvaa alkoi vähän harmittamaan. Onneksi se toimitus oli pian ohi. Alva painoi 8.630g. Kysyin, että oliko Alva normaali- vai pulskeapainoinen. Kuulemma nyt on paino lähestynyt normaalia, eikä ole enää niin pulskea. Mä en kyllä aiemminkaan oikeastaan ole ajatellut, että pulska olisi, joten ei tässä varmaan suurtakaan eroa ole. Tosin jos Alva olisi kerännyt kiloja entiseen malliin olisi yhdeksän kiloa mennyt rikki, mutta nyt siitä jäätiin aika kauas.

Pituuskasvu oli vieläkin ollut aika ripeää. Nyt mittaa oli 70,5 cm eli vajaa senttimetri viikossa. Hyvä sitten, että Mummi oli hankkinut Alvalle vaatetta hulluilta päiviltä koossa 80. Taitaa tuo 74 koko mennä pieneksi ensi kuun aikana, jos vauhti pysyy samana.

Kuulemma vähitellen voisi alkaa antamaan Alvalle myös lihaa. Sanoin, etten ole vielä kauhean innostunut siihen, vaan että mä mielummin menisin vielä kasviksilla jonkun aikaa. Kuulemma tämä on ihan ok, koska tuntuu Alva saavan riittävästi ravintoa näinkin. Seuraava neuvola on marraskuun alkupuolella, joten varmaan sen jälkeen voisin lihaa alkaa antamaan. Pitänee katsoa nyt, miten ruokahalu tässä kehittyy. Nyt on taas ruoka maistunut ja puuroakin meni eilen illalla ihan valtava lautasellinen.

Seitsemän asiaa

Kiitos miitulle tunnustuksesta. Tämä onkin minun ensimmäinen haaste/tunnustus, yes.

Pelin henki on siis tämä:

Kiitä sitä, jolta sait tunnustuksen. Kopioi kuva ja liitä se blogiisi. Laita linkki keneltä sait tunnustuksen. Kerro seitsemän sellaista asiaa itsestäsi, mitä muut eivät vielä tiedä. Anna tunnustus seitsemälle. Linkitä nämä blogissasi. Kerro näille seitsemälle tunnustuksesta.

En ole tainnut juurikaan kertoilla tässä blogissani itsestäni, joten varmaan kohtuullisen helppoa on kertoa itsestäni vaikka enemmänkin kuin seitsemän aikaisemmin tuntematonta asiaa. Mutta tietenkin jos/kun tiedän, että lukijoissa on myös kavereita, sukulaisia ja naapureita, niin haastavampaa olisikin keksiä sellaisia asioita, joita hekään eivät tiedä. Mahdotonta taitaisi olla keksiä sellaisia asioita, joita ei mun äitikään tiedä, joten sitä en edes yritä.

1. Olen kirjanhyllyn suhteen melko tarkka. Kirjat on yleensä aakkosjärjestyksessä ja lajiteltuna erikseen kaunokirjallisuus, tietokirjallisuus, ulkomaan kieliset kirjat, lasten kirjat jne. Tästä on tosin nyt hieman äitiyslomalla jouduttu tinkimään. Tämä pikkutarkkuus ei sitten ulotu mihinkään muualle. Koti on aina boheemisti vähän sekaisin, vaatekaapit eivät tarvitse siivousta, ennen kuin kaapin ovea ei saa kiinni. (ja silloinkin vain jos auki olevaan kaapin oveen jatkuvasti lyö jalkansa :) )

2. Olen sekä aamu- että iltauninen. Voin hyvin mennä nukkumaan jo kahdeksan jälkeen illalla ja herätä virkeänä aamulla siinä kymmenen maissa. Viikonloppuisin harvoin valvoin niin kauaa, että olisin nähnyt kymmenen uutiset. Tämäkin tieto minusta on osittain vanhentunut. Nyt mun unirytmin määrää jokin muu, kuin oma unen tarpeeni.

3. Mulla on suulakihalkio. Tämän sain tietää itsekin vasta pari vuotta sitten, kun suustani otetiin röntgenkuva.

4. Olen kausiliikkuja. Välillä innostun aina liikunnasta ja tarkoituksena on aloittaa uusi urheilullinen elämän tapa. Tämä innostus harvoin kestää yli kuukautta ja sitten se unohtuu taas useiksi kuukausiksi, kunnes se sitten taas ryöpsähtää esiin.

5. Alvasta tuli reilu kuukausi sitten täti ja minusta "mummupuoli".

6. Pidän ruuanlaitosta, jos syöjiä on enemmän kuin yksi.

7. Olen koukussa Diili-ohjelmaan. Tämä on siis uusi tieto niille, jotka eivät vielä ole kuulleet, että meillä on nykyään telkkari. Olen siis elänyt jo vuosia ilman telkkaria, mutta miehen telkkarinvierotus on ollut vaikeaa. Hän on suostunut kaksi kertaa laittamaan telkkarin pois, mutta yleensä alle puolessa vuodessa se on hiipinyt takaisin. Tällä kertaa vielä jättikokoisena.

Niin tai näin, aina äitiä huolestuttaa

Muutama viikko sitten vierailin ystäväni luona, jolla oli vähän alle vuoden ikäinen tytär. Hän kertoi, että neuvolassa oli sanottu, että alle vuoden ikäisen lapsen pitäisi juoda vielä maitoa noin 6 desiä vuorokaudessa. Mä en oikeastaan ollut ajatellut, että tuon ikäisen olisi hyvä juoda vielä noinkin paljon maitoa. Viime viikolla sitten mietin sitä, että kuinkakohan paljon Alvan vielä pitäisi juoda maitoa. Kiinteä ruoka tuntuu maistuvan niin hyvin, ettei sen jälkeen enää oikein maitoa maistu.

Tällä viikolla sitten tilanne korjaantui siten, että kiinteä ruoka ei juuri maistu. Suu ei avaudu, vaikka kuinka yritän houkutella. Tarjoan puuroa, peruna-porkkana-parsaa -sosetta, luumu-, omena- ja päärynäsosetta. Mikään ei maistu. Mutta onneksi sentään maito maistuu ja sitä sitten meneekin pullotolkulla. Nyt ajatuksissa on vain se, että miten saisi vauvan taas syömään kiinteitä...

Yösählinkiä

Viime aikoina yöt ovat olleet aika sähläystä. Yhden tai kahden herätyksen öitä ei ole tainnut muutamaan viikkoon olla, vaan herätyksiä on nyt useinmiten neljä tai enemmän. Perusyö menee tällä hetkellä niin, että Alva menee nukkumaan siinä yhdeksän aikaan ja nukahtaa noin vartin sisällä. Sitten siinä puolenyön aikaan alkaa veuhkaaminen ja äänteleminen. Alva huudahtelee, pyörii sängyssä, heiluttaa päätään puolelta toiselle, heiluttaa käsillään peittoa jne. Yleensä hän ei tähän oikeastaan edes herää, tai ainakin silmät pysyvät kiinni. Mun ei tällöin onneksi juuri tarvitse nousta, mutta yleensä käyn jossakin vaiheessa katsastamassa, että missä mennään ja laitan peiton paremmin päälle, jotta Alvalle ei tule vilu.

Kunnon huuto tulee yleensä siinä 02-03 aikaan ja tällöin annan Alvalle maitoa. Ei tunnu muuten uni tulevan, vaan huuto vain yltyy, jos maitoa ei ala heti näkymään. Alva juo tällöin koko kahden desin tetran ja jatkaa sitten tyytyväisesti uniaan. Juomisessa menee yleensä aikaa reilu vartti, jonka ajan istun Alvan sängyn vieressä ja annan hänelle tuttipulloa. En siis nosta häntä pois sängystä. Mä tietenkin herään tuossa ajassa jo ihan täysin, mutta yleensä olen kuitenkin saanut helposti unenpäästä uudelleen kiinni.

04-06 aikaan alkaa taas yöeläminen. Meno on lähes samanlaista kuin tuossa alkuyöstäkin, mutta usein vähän voimakkaammalla volyymillä ja yleensä Alva herää siihen. Yhtenä yönä Alva oli myös kääntynyt sängyssä vatsalleen ja huuteli sieltä hyvin pakottavaan sävyyn, että nyt olisi aika tulla kääntämään mut selälleen. Olenkin oikeastaan ihmetellyt, ettei Alva ole kertaakaan aikaisemmin kääntynyt sängyssä vatsalleen, vaan nukkuu tyytyväisenä selällään, vaikka päivällä selällään ei juuri olla lainkaan, vaan vatsalleen pitää heti kääntyä. Toivottavasti tästä kääntymisestä ei nyt tule joka öistä riesaa. Yleensä yritän nukkuttaa Alvaa siten, että laitan käden hänen päälleen ja heilutan vähän. Tähän hän nukahtaakin, mutta herää sitten jonkun ajan päästä uudelleen huutelemaan.

Jossakin vaiheessa yötä en sitten enää jaksa Alvaa hyssyttää pinnasängyn laidalla, vaan nostan hänet meidän sänkyyn nukkumaan. Tai jos aamu on jo aika pitkällä, niin sitten mies käy hänet nostamassa meidän väliin. Siihen Alva yleensä nukahtaa itsestään ja saamme kaikki nukkua vielä tunteroisen. Tänään huutelu jatkui tosin meidänkin välissä, joten annoin hänelle noin desin maitoa ja sitten uni taas maittoi.

Koskakohan vauvat alkavat pärjätä ilman maitoa koko yön yli? Varmaan siinä puolenvuoden ikäisenä voi jo joku vauva nukkua koko yön putkeen (kuten tosin meilläkin joskus ammoisina aikoina lue kolme kuukautta sitten). Kyllä mä jo ainakin kaipaan sitä, että voisi nukkua yön ilman heräämisiä, mutta siitä on kai vielä turha haaveilla. Meille ei tuo perhepeti juurikaan sovi, kun me kumpikin miehen kanssa (ja erityisesti mies) liikutaan aika paljon unissamme ja vaaditaan tilaa. Jos Alva nukkuu meidän välissä, niin oma nukkuminen jää pakostakin pinnalliseksi, kun koko ajan pitää varoa vauvaa.

Juhlissa

Tänään ollaan istuttu Alvan kanssa autossa pitkin päivää. Aamulla suuntasimme Ukiin markkinoille. Menomatkalla Alva nukahti noin vartin ajon jälkeen. Kun tulimme perille, hän nukkui vielä. Onnistuin kerrankin nostamaan hänet vaunuihin siten, että päikkärit jatkuivat vielä vaunuissakin hetken. Takaisin tulleessa oli jo vähän nälkäkin ehkä, mutta pienen huudon jälkeen uni kuitenkin tuli. Iltapäivällä suuntasimme Alvan kanssa ystäväni tyttären 1-vuotissynttäreille. Sekä mennessä että takaisin tullessa otti Alva noin puolen tunnin nokoset.

Alvan kanssa on aina ollut helppo matkustaa autossa. Yleensä minä olen ratissa, vaikka mieskin olisi mukana. Hän ei erityisemmin pidä ajamisesta, joten hän istuu Alvan kanssa takapenkillä ja pitää Alvalle tarvittaessa seuraa. Kesällä matkasimme lähes aina näin. Mietinkin silloin, että mitenhän matkanteko sitten onnistuu, kun mies on töissä ja mä ajan Alvan kanssa kahdestaan. Turhaa sitä silloin murehdin, koska nyt Alvan kanssa matkustaminen sujuu hyvin ja ehkä jopa helpommin, kun Alva ei näe vieressään ketään ihmistä, jonka sylissä olisi paljon mukavampi olla kuin autokaukalossa.

Yleensä ajoitan matkat niin, että Alvalla on melko pian alkamassa päikkäriaika. Vatsa on siis täynnä ja vaippa vaihdettu. Laitan Alvan syliin leluja ja asetan harson siten, ettei aurinko paista hänen kasvoilleen. Yleensä otan pipon pois, koska sen on tapana liukua Alvan kasvoille ja se ei meidän neitiä voisi enempää harmittaa. Huuto on tällöin vallan julmettu, jos pipo estää näkymät. Usein Alva on näine tykötarpeineen nukahtanut autoon ilman ensimmäistäkään huudahdusta. Takapenkiltä kuuluu vain reipas rapina, kun Alva rapisuttelee ja heiluttelee lelujaan. Sitten rapina alkaa vähitellen hiljentyä, kunnes loppuu kokonaan. Sitten loppumatkalla ei takapenkiltä kuulu juuri mitään. Meiltä on melkoinen matka aina kavereiden luokse tai Turkuun, joten Alva on joutunut alusta asti tottumaan noin tunnin matkoihin. Pidempää matkaa en vielä Alvan kanssa olekaan ajellut.

1-vuotissynttäreiden päivänsankari oli jo iso tyttö. Hän oli juuri pari päivää sitten oppinut kävelemään ja nyt käveli jo tosi varmasti. Tosin konttauskin oli vielä voimissaan. Vaikka aina sanotaan, että vauvat kehittyvät ensimmäisen vuoden aikana hurjasti, niin tänään sen vasta oikeastaan oivalsin. Päivänsankarin ja Alvan ikäero on aika tarkkaan seitsemän kuukautta ja se ero oli kyllä huomattava. Alva vaikutti ihan todella vauvalta, kun hän ei vielä juuri muuta tehnyt kuin ähelsi lattialla. Päivänsankari oli jo ihan pieni neiti, eikä vauva enää ollenkaan. Taitaa ikäero tässä vaiheessa tuntua kaikkein suurimmalta. Vuoden päästä tilanne on jo varmaan toinen, jos Alvakin osaa silloin jo kävellä. Tosin silloin merkittävin ero taitaa olla puheen kehityksessä, mutta muuten ovat jo varmaan lähempänä toisiaan. Tänään nämä tytöt eivät vielä oikein toisiaan huomioineet.

Perustorstai?

Tänään nukuttiin ihanan pitkään. Herättiin vasta yhdeksältä. Tällaista herkkua ei olekaan sattunut sitten pitkään aikaan. Mikähän sitä Alvaa väsytti? Yölliset syömingit? No ei hän kuitenkaan heräännyt kuin kaksi kertaa syömään...

Aamupuuroksi tein taas tuttua omenapuuroa, kun eilinen Elovena ei oikein maistunut. Halusin vain päästä tänä aamuna helpolla. Koska eilinen oltiin tiiviisti kotosalla, päätin lähteä kauppareissulle. Lähdettiin siinä kymmenen jälkeen ja Alva taisi ottaa pienet tirsat heti kun pääsi autoon. Ainakin takapenkillä oltiin koko 20 minsan matka ihan hissuksiin. Kaupassa käytiin ja auto tankattiin ja sitten vain kotiin. Kotimatkalla ei unesta ollut tietoakaan, vaan äidille pidettiin seuraa joka äänen sävyssä.

Kotiin päästyämme, noin kahdentoista aikaan, laitoin heti Alvan perunan kiehumaan ja sitten vain pe-po-pa -sosetta poskeen. Hyvin maistui iso setti, mutta maitoa ei juuri enää mennyt. Puoli yhdeltä mentiin sänkyyn loikoilemaan ja yhdeltä nukkumatti tuli sen jälkeen, kun Alva oli vetänyt loput maidot kitusiinsa. Nyt päikkärit ovat jatkuneet jo lähes 3,5 tuntia. Aamun päikkärit kun jäi noin vähäisiksi, niin eikö vaan nyt nukuta kuin tukki. (ruoka-ajat heittää taas loppupäivästä häränpyllyä...) Äidillä on ainakin omaa aikaa, jonka olisi voinut käyttää järkevämmin kuin nettisurffailuun.

Syyskuun satoa

Syyskuu on nyt kokonaan takana ja lokakuu alkanut. Luin juuri elokuussa kirjoittamani tekstin siitä, mitä Alva oli tällöin oppinut ja edistystä on taas tullut huomattavasti.

Käden liikkeet ja motoriikka ovat huomattavasti parantuneet. Nyt jo leluihin, harsoihin, mattoon ja kaikkeen mahdolliseen tarttuminen on hyvinkin tietoista ja ote on todella pitävä. Tästä mulla on todistuksena kädet mustelmilla ja Iskällekin taisi tulla kaulaan mustelma, kun Alva kokeili kädellä kaulan ihoa. Enenevässä määrin nämä tavarat, joita kädellä saadaan kiinni, viedään myös suuhun ja niitä maistellaan tehokkaasti. Erityisesti pehmolelujen tuoteselostukset tai pesuohjelaput -mitä ne nyt ovat - on todella kiinnostavia. Leluista viis, mutta se tuoteselostus pitää olla. Toinen aina tavoittelemisen arvoinen on myös äidin hiukset ja niistä vetäminen on hauskaa.

Tutin imemisen harjoitukset ovat vähitellen tuottaneet tulosta. Alva on muutaman kerran onnistunut nukahtamaan tutin avulla. Vieläkään tutti ei kovin hyvin pysy suussa ilman, että pidän kämmentäni siinä edes ja tuuppaan sitä koko ajan takaisin suuhun. Tutti on tosin kiva ottaa käteen, pyöritellä kädessä ja tutkia tarkkaan.

Alvan mieleen hauskoja leikkejä ovat kurkistusleikki peiton tai harson kanssa, vauvakeinu, lakanan sisällä keinuminen (minä ja mies siis heilutetaan häntä lakanassa), pää alas päin maailman tiirailu, nokkamukista veden juominen (edit: kyseessä siis hörpytysmuki), ruuan päristely (onneksi ei enää siinä määrin, kuin ennen), pesu ja jopa kylpy. Hyväntuulinen vauva hän on kaiken kaikkiaan aina. Taitaa olla tuossa iässä aika yleistäkin. Hymyillä Alva jaksaa vaikka kuinka kauan, mutta naurua hän selvästi säästelee. Jos jokin on ihan huippua, kuten sitterissä oikein kovasti keinuminen, niin sitten nauru tulee, mutta ei edes päivittäin.

Vähitellen Alva on myös alkanut vierastamaan. Tämän ovat saaneet kokea niin Pappa, neuvolan tädit kuin Iskän siskokin. Vierastamisen tunnistaa siitä, että alaleuka alkaa menemään mutruun, kun hän näkee "vieraan" ihmisen ja sitten alkaa sellainen huuto, joka talttuu vain turvallisessa sylissä. Onneksi vierastaminen menee nopeasti ohi ja sen jälkeen Alva on taas kaikkien kaveri.

Syyskuussa opittuja taitoja on myös krapukävely. Alva siis vatsallaan ollessaan pääsee peruuttamaan jo aika sukkelasti. Helpointa se on liukkaalla lattialla, mutta kyllä se maton päälläkin onnistuu. Leikkimaton päällä hän ei enää kauaa viihdy, vaan siirtyy siitä pois melko nopeasti. Vatsallaan hän myös pyörii vähitellen oikealle päin, joten ihan suoraa peruuttaminen ei ole. Alva ei vielä osaa kääntyä vatsaltaan takaisin selälleen, mutta yritystä toisen kyljen kautta kääntymiseen on jo havaittavissa, tosin onnistumisia ei juurikaan vielä ole.

Vatsallaan ollessa Alva myös jo nostaa vatsansa ja peppunsa irti maasta. Hän on melkein konttausasennossa ja heiluttaa siinä itseään eteen- ja taaksepäin. Kottausasento on vielä vähän hutera, koska kädet ja jalat ovat vielä vähän liian etäällä toisistaan, jotta asento olisi vakaa.

Jo elokuussa Alva jo hieman otti jaloilla vastaan, kun hänet laittoi seisomaan. Tässä kuussa tämä taito ei ole mielestäni juurikaan edennyt. Hän ottaa jaloilla vastaan, mutta lähes heti jalat pettävät, eivätkä ne kestä juuri mitään painoa.

Taakse jäänyttä elämää on myös ensimmäinen flunssa. Onneksi se meni aika helposti ohi, eikä Alvalla ollut edes kuumetta. Nyt on tämäkin tulikoe koettu ja seuraava on varmaan pian nurkan takana odottamassa. Valitettavasti.