Syyskuun satoa

Syyskuu on nyt kokonaan takana ja lokakuu alkanut. Luin juuri elokuussa kirjoittamani tekstin siitä, mitä Alva oli tällöin oppinut ja edistystä on taas tullut huomattavasti.

Käden liikkeet ja motoriikka ovat huomattavasti parantuneet. Nyt jo leluihin, harsoihin, mattoon ja kaikkeen mahdolliseen tarttuminen on hyvinkin tietoista ja ote on todella pitävä. Tästä mulla on todistuksena kädet mustelmilla ja Iskällekin taisi tulla kaulaan mustelma, kun Alva kokeili kädellä kaulan ihoa. Enenevässä määrin nämä tavarat, joita kädellä saadaan kiinni, viedään myös suuhun ja niitä maistellaan tehokkaasti. Erityisesti pehmolelujen tuoteselostukset tai pesuohjelaput -mitä ne nyt ovat - on todella kiinnostavia. Leluista viis, mutta se tuoteselostus pitää olla. Toinen aina tavoittelemisen arvoinen on myös äidin hiukset ja niistä vetäminen on hauskaa.

Tutin imemisen harjoitukset ovat vähitellen tuottaneet tulosta. Alva on muutaman kerran onnistunut nukahtamaan tutin avulla. Vieläkään tutti ei kovin hyvin pysy suussa ilman, että pidän kämmentäni siinä edes ja tuuppaan sitä koko ajan takaisin suuhun. Tutti on tosin kiva ottaa käteen, pyöritellä kädessä ja tutkia tarkkaan.

Alvan mieleen hauskoja leikkejä ovat kurkistusleikki peiton tai harson kanssa, vauvakeinu, lakanan sisällä keinuminen (minä ja mies siis heilutetaan häntä lakanassa), pää alas päin maailman tiirailu, nokkamukista veden juominen (edit: kyseessä siis hörpytysmuki), ruuan päristely (onneksi ei enää siinä määrin, kuin ennen), pesu ja jopa kylpy. Hyväntuulinen vauva hän on kaiken kaikkiaan aina. Taitaa olla tuossa iässä aika yleistäkin. Hymyillä Alva jaksaa vaikka kuinka kauan, mutta naurua hän selvästi säästelee. Jos jokin on ihan huippua, kuten sitterissä oikein kovasti keinuminen, niin sitten nauru tulee, mutta ei edes päivittäin.

Vähitellen Alva on myös alkanut vierastamaan. Tämän ovat saaneet kokea niin Pappa, neuvolan tädit kuin Iskän siskokin. Vierastamisen tunnistaa siitä, että alaleuka alkaa menemään mutruun, kun hän näkee "vieraan" ihmisen ja sitten alkaa sellainen huuto, joka talttuu vain turvallisessa sylissä. Onneksi vierastaminen menee nopeasti ohi ja sen jälkeen Alva on taas kaikkien kaveri.

Syyskuussa opittuja taitoja on myös krapukävely. Alva siis vatsallaan ollessaan pääsee peruuttamaan jo aika sukkelasti. Helpointa se on liukkaalla lattialla, mutta kyllä se maton päälläkin onnistuu. Leikkimaton päällä hän ei enää kauaa viihdy, vaan siirtyy siitä pois melko nopeasti. Vatsallaan hän myös pyörii vähitellen oikealle päin, joten ihan suoraa peruuttaminen ei ole. Alva ei vielä osaa kääntyä vatsaltaan takaisin selälleen, mutta yritystä toisen kyljen kautta kääntymiseen on jo havaittavissa, tosin onnistumisia ei juurikaan vielä ole.

Vatsallaan ollessa Alva myös jo nostaa vatsansa ja peppunsa irti maasta. Hän on melkein konttausasennossa ja heiluttaa siinä itseään eteen- ja taaksepäin. Kottausasento on vielä vähän hutera, koska kädet ja jalat ovat vielä vähän liian etäällä toisistaan, jotta asento olisi vakaa.

Jo elokuussa Alva jo hieman otti jaloilla vastaan, kun hänet laittoi seisomaan. Tässä kuussa tämä taito ei ole mielestäni juurikaan edennyt. Hän ottaa jaloilla vastaan, mutta lähes heti jalat pettävät, eivätkä ne kestä juuri mitään painoa.

Taakse jäänyttä elämää on myös ensimmäinen flunssa. Onneksi se meni aika helposti ohi, eikä Alvalla ollut edes kuumetta. Nyt on tämäkin tulikoe koettu ja seuraava on varmaan pian nurkan takana odottamassa. Valitettavasti.