Mummin hoivissa

Alva sai tänään Mummin jakamattoman huomion, kun mä lähdin käymään verikokeella. En viitsinyt ottaa Alvaa mukaan terveyskeskukseen jonottamaan näytteenottoa. Possuflunssat ja kaikki. Paikalla olin vähän ennen kymmentä, mutta vieläkin oli ihmisiä jonoksi asti.

Aamu alkoi meillä aika haastavasti. Lämminvesi meni meiltä poikki eilisiltana putkirikon vuoksi, joten aamuksi oli tiedossa vain kylmää vettä. Mies lämmitti hellalla kattilallisen vettä ennen töihin lähtöä, jotta pääsisimme heti herättyämme aamupesulle. Onneksi olikin lämmittänyt, sillä eikö juuri tänä aamuna ollut myös sähkökatko, joten vesi olisi pitänyt lämmittää saunan padassa puilla. Ei ollut ihan mieli aamulla korkealla, kun aamupuurokin meinasi sähkökatkon vuoksi jäädä väliin. Onneksi sähköt palautuivat pian, eikä putkirikko enää harmittanut juurikaan, kun sentään sähköt tulivat takaisin. Nyt on putki korjattu, joten elämä hymyilee taas.

Mummi siis tuli aamusella, kun olimme puurot ja maidot jo syöneet ja jäi Alvan kanssa kahdestaan. Tarkoituksena oli, että seurustelisivat keskenään reilu puolisen tuntia ja lähtisivät sitten ulos vaunuttelemaan. Sade kuitenkin esti nämä suunnitelmat, joten palatessani löysin Alvan päikkäreiltä makuuhuoneesta ja Mummin lukemasta aamun Hesaria. Hyvin oli siis kaikki mennyt. Alva oli alkuun päätään käännellyt puolelta toiselle, että missä se äiti nyt mahtaa olla, mutta se oli mennyt äkkiä ohi ja Mummin syli oli tuntunut mukavalta.

Pitänee jatkossakin aina välillä jättää Alvaa Mummin tai jonkun muun sukulaisen hoiviin, niin hänkin oppii olemaan muidenkin kuin vanhempien seurassa. Onpahan sitten helpompaa joskus, jos meille tulee jotain menoa tai halutaan itse keksiä meille jotain kahdenkeskeistä menoa.

Puolen tunnin tirsojen jälkeen Alva olikin jo taas täynnä energiaa. Lattialla makoilu, krapuliikkuminen, kielen naksuttaminen ja lelujen kurottelu tuntui hänestä mielekkäämmältä kuin sängyssä makuuttelu, joten ei kun ylös vaan. Pari tuntia Alva jaksoi olla hereillä ja taas alkoivat silmäluomet painaa. Silmät olivat ihan väsyneet ja nukkumatti tulikin melko helposti Alvan luokse. Taitaa Turun reissun virikkeet jo vähän haihtuneet mielestä, koska nyt on päikkäreitä nukuttu jo kaksi ja puoli tuntia. Hyvä niin, sittenpähän jaksaa taas odotella Iskää kotiin ja lähteä vasta sen jälkeen vaunulenkille, kun ilmakin alkaa seestymään.