Alvarista Ainoksi

Viime viikon perjantaina mulla oli rakenneultra. Vein Alvan Mummille hoitoon Turkuun ja ajelin sieltä sitten Poriin ja kodin kautta takaisin Turkuun. Ultran lisäksi tuli siis ainakin istuttua autossa.

Mulla oli aika kahdelta ja ehdin sinne hyvissä ajoin. Valitettavasti mies oli työmatkalla Levillä, joten hän ei päässyt tällä kertaa mukaan. Kätilö kyseli jotain raskauden sujumisesta ja lasketusta ajasta. Kerroin, että neuvolassa oli neuvolan täti todennut, että uskotaan me tähän alkuperäiseen laskettuun aikaan (2.8) eikä muutettu sitä ensimmäisen np-ultran mukaiseen aikaan, eli 6.8. Kätilö totesi, että kyllä sitä jälkimmäistä pitäisi noudattaa, jos on muutosta vähintään viisi päivää. No eipähän tuossa ole. Jälkimmäisessä np-ultrassa lasketuksi ajaksi tuli 5.8 ja nyt rakenneultrassa 3.8. Tiedä, mikä näistä sitten olisi eniten oikeassa.

Ultraus meni onneksi hyvin ja kätilö arvioi, että ihan normaalilta sikiöltä vaikuttaa. Kyllä se taas helpotti ainakin hetkeksi mieltä. Sikiön painoarvio oli 420g, joka oli kuulemma ihan hyvä. Kysyin, että mikä siinä on se haarukka, johon painoarvio olisi hyvä osua. Kuulemma siinä 300-400 g puitteissa olisi ihan hyvä. Meillä ei siis mikään ihan pieni vauva olisi tulossa, mutta sehän selviää sitten myöhemmin.

Olimme miehen kanssa sopineet, että kysyn sukupuolta, jos kaikki ultrassa vaikuttaa normaalilta. Olin vähän epävarma siitä, mahtaako kätilö ottaa tähän kantaa lainkaan, kun jostakin olin lukenut, että Satakunnan keskussairaalasta ei sitä aina kerrota. Tällä kertaa sukupuolesta sain kuitenkin arvion ja tyttöä veikattiin. Mun poikaolo ei siten ehkä pitänytkään paikkaansa.

Ultrauksen jälkeen kätilö kysyi, että onko mulla jotain kysyttävää. Sanoin, että ei varsinaisesti. Ainoastaan synnytys vähän mietityttää. Alvan synnytystä käynnistettiin kolme päivää ja sitten päädyttiin leikkaukseen. Mulla ei ollut koko raskaus- tai synnytysaikana yhtään omaa supistusta, vaan kaikki oli lääkkeiden aikaan saannosta. Kysyin, että voiko alatiesynnytys vielä olla todennäköinen. Kätilö kertoi, että kaikki mahdollisuudet alatiesynnytykseen on vielä. Joillakin ei vain ole mitään ennakoivia supistuksia ja supistukset alkavat vasta sitten, kun synnytyksen aika on. Yhdestä synnytyksestä ei vielä voi ennakoida mitään. Tosin kätilö kyllä sanoi lyhyesti lopuksi, että on niitäkin naisia joilta puuttuu se mekanismi, joka aloittaa synnytyksen, eikä supistuksia tule. Olettaisin, että tämä ei ole kovin yleistä, joten toivottavasti en kuulu tähän ryhmään.

Ultraus meni siis hyvin ja siellä se vauva heilutteli jalkojaan ja käsiään hyvinkin aktiivisesti. Oikeastaan tämä toinen raskaus on päässyt etenemään vähän kuin varkain, joten utraus palautti taas ajatukset tulevaan vauvaan. Nyt kun hänet näki kohdussa niin hän tuntuu taas paljon todellisemmalta ja nyt vähitellen uskaltaa luottaa siihen, että kesän lopussa meidän perhe kasvaa yhdellä jäsenellä.

Tämä raskaus on sitenkin ollut vähän erilainen, että jo nyt sikiö tuntuu paljon liikkuvaisemmalta kuin Alva. Alvan liikkeitä en juurikaan tuntenut tai sitten hän ei liikkunut kuin muutaman kerran päivässä. Loppuraskauden liikelaskentaakaan en koskaan voinut tehdä, kun liikkeitä oli vain muutama päivässä ja yhden tunnin aikana ei koskaan tuntunut enempää kuin yksi liike ja ties kuinka paljon niitä olisi pitänyt tuntua. Nyt tilanne on toinen ja vauvan potkuja tuntuu koko ajan. Taitaa istukka nyt olla jossakin syrjemmässä paikassa eikä estä liikkeiden tuntemista. Taitaa tuleva vauva olla niin energinen ja liikkuvainen että oksat pois. Ja ei taida Alvakaan olla niitä rauhallisempia, joten katsotaan mitä tuleman pitää.