Kohti arkea

Syntymäpäivä oli ja meni ja juhlatkin on nyt juhlittu. Ainoa asia mitä olen tässä miettinyt, että miten vauvat voivat täyttää vuosia. Eikö meillä kuitenkin vielä ole vauva, eikä 1-vuotias taapero. Vai onko meillä vauva vielä kahdenkymmenen vuoden kuluttuakin, kun äiti ei ole päässyt eroon vauva-ajatuksesta. Pitänee ruveta ajatelemaan Alvaa jonakin muuna kuin vauvana, mutta ei se kovin helppoa ole. Meidän pieni vauva.

Torstaina Alva sitten täytti vuoden. Katsoimme monta kertaa päivän aikana hänen vauvakuviaan ja ainakin äiti tuli samalla muistelleeksi syntymää. Varsinaisesti noiden kuvien katselu ei ollut kovin uutta, vaan niitä on tapana päivittäin katsella muutenkin. Annoimme Alvalle lahjaksi pienen nuken, jonka iskä kävi ostamassa.

Perjantaina Mummi tuli Alvan seuraksi ja mä sain leivottua. Tein kaksi pellillistä mokkapaloja, voileipäkakun (joka on muuten maailman parasta. Jos joku tahtoo reseptin, niin hihkaiskaa hep.), kinkkupiirakkaa pellillisen ja noin 50 kaurakeksiä. Leipominen on yllättävän aikaa vievää puuhaa. Aloitin 10 aikaan ja viimeisen pellillisen otin uunista vasta siinä 15 aikaan. Alva nukkui ennätykselliset 4 tuntia, joten Mummi auttoi paljon mua leipomusten kanssa. Mummi myös toi Turusta paljon astioita, tarjoiluottimia, kaksi syöttötuolia ja paljon muuta. Ilman Mummin apua, olisin varmaan ollut jo aika hermona juhlien suhteen.

Lauantaiksi meille oli kutsuttu sukulaiset. Vaikka kutsuttuna oli vain lähisuku, oli meitä paikalla aika paljon. 18 aikuista ja 8 lasta. Vilinää ja vilskettä siis riitti ja talon seinät natisivat liitoksistaan. Onneksi Alva kuitenkin on kuin kala vedessä ihmisjoukoissa, joten ilta meni todella hyvin. Alva maisteli itse vähän leivonnaisia ja osa herkuista meni jopa suuhun (suurin osa taisi mennä lattialle, ruokalapulle, pöydälle, hameelle jne.). Äidin auttaessa lusikan kanssa suu pysyi tiukasti kiinni, joten itse syöminen on vähitellen alkamassa. Yhdellä vieraista oli mukana ugulele (vai mikä se mahtoi olla) ja saimme kuulla musiikkia ja nähdä Alvan tanssiesityksiä. Tässä vaiheessa viimeistään Alva taisi hurmata vieraat.

Sunnuntaina Alvaa tulivat juhlistamaan ystävät lapsineen. Taas tälläkin kertaa Alva jaksoi edustaa todella hyvin, joskin rankka juhliminen vie veronsa ja päikkäreille nukahdettiin heti vieraiden lähdettyä. Nyt vieraita oli "vain 5 + 3", joten tarjoilut ja seurustelu oli paljon helpompi hoitaa. Nyt oli itselläkin paremmin aikaa istua kahvipöydässä ja keskustella vieraiden kanssa. Mahduimme myös istumaan kaikki samaan pöytään.

Lahjoja Alva sai vaikka kuinka paljon. Hiekkalaatikkovermeitä, brion "palikkalaatikko", nuppipalapeli, Baby born -vauva, pyyhe, kylpytakki, tunikka, itse tehdyt pipo ja kaulahuivi, hello kitty kassi, Snoozyn t-paita, sadetakki, kottikärryt ja vaikka mitä. Nyt vain äkkiä hiekkalaatikko pihalle, jotta päästään ulkoleikkeihin.