Kävelyä mennen tullen

Maaliskuun taidot on vielä kirjoittamatta. Tämä kirjoitus on siis taas vähän vanhan toistoa, mutta näistä mä ainakin itse helposti pääsen kärryille siitä, millaista menoa meillä milloinkin on ollut.

Helmikuussa vahvistui seisominen ja nyt on kävely jo täysin hanskassa. Ennen tuota Levin matkaa kun oltiin Turussa, niin silloin Alva jo alkoi kävelemään lähes puolet matkoistaan, eli konttausta ja kävelyä oli fifti-fifti. Levin matkan aikana kävelystä tuli lähes ainoa liikkumismuoto, tosin vain sisällä. Ulkona edes konttaus ei vielä onnistu. Nyt Alva kävelee kaikkialle, paitsi jos esim. eteisen ovi on unohtunut auki ja Alva hoksaa mahdollisuuden päästä sinne, niin silloin konttauksella mennään, koska se on vielä nopeampaa ja varmempaa. Kynnysten ylityksissä on vielä ongelmia ja silloin usein muksahdetaan pepulleen ja kyllähän noita muksahduksia päivän mittaan tapahtuu vielä kymmeniä. Mutta kävelten siis mennään.

Kommunikointi on vähitellen lisääntynyt ja pään pudistus ja nykkäys ovat kivoja juttuja. Niitä tehdään äidin mallin mukaisesti vailla pienintäkään ideaa, että mitä ne mahtavat tarkoittaa. Vilkutus sentään jo ajoittuu lähes oikeisiin tilanteisiin, joten siinä on jo jokin järki mukana.

Myös leikkeihin on alkanut tulemaan jotakin muutakin kuin palikoiden pamautettelua, heittelyä ja lelujen tutkimista. Mummilaan Alvalle on hankittu nukke ja se on hyvin tärkeä. Alva kantaa sitä pitkiä aikoja kainalossaa ja välillä yrittää pukea nukelle pipoa ja sukkia jalkaan tai laittaa tuttia suuhun. Se on hellyyttävän näköistä. Onneksi huhujen mukaan Alva on saamassa synttärilahjaksi oman nuken, joten sitten tätä hoitoviettiä pääsee kokeilemaan myös kotona.

Ruokahalu on vieläkin aika vähäistä, mutta ei enää ihan olematonta. Erilaisia (maustettuja ja sokeroituja) jogurtteja ja viilejä jo menee ihan mukavasti. Eilen maistui hyvällä halulla vähän peruna, ruskea kastike ja lihapullat sekä keitetty kanamuna. Aamulla syötiin paistettua munakasta, mutta se taisi tosin tulla suusta ulos. Ehkä jotain eksyi vatsaan saakka. Muksun puolukkainen ja kuningatarpuuro maistuvat jonkin verran ja voileivästä Alva haukkaa mielellään. Omena ja banaani on myös alkaneet kelvata, jos niitä saa itse haukata ja appelssiini on ollut kovaa valuuttaa koko ajan. Ehkä nyt ruokahalu on tämän ikäiselle ihan normaali, kun ei mitään erityistä tankkausvaihetta ole menossa.

Seitsemäs hammas ilmoittautui aprillipäivänä yläleukaan.