Lääkärineuvola

Aamulla suuntasimme taas neuvolaan. Saavuimme neuvolaan vähän etuajassa, mutta pääsimme heti sisään, kun ketään muuta ei ollut mailla halmeilla. Alva hymyili mun sylistä iloisesti sekä lääkärille että neuvolatädille. Neuvolatäti riisui Alvan ja sitten lääkäri alkoi katsella korvia ja tutkia vauvaa. Alku meni ihan hyvin, mutta sitten Alva alkoi vierastamaan ja itkuhan siinä pääsi. Onneksi tutkimukset olivat pian ohi ja Alva pääsi takaisin äidin. Siinä se vähitellen rauhoittui.

Alkuviikosta olimme Mummin ja Papan luona Turussa ja siellä sai Pappa saman kohtalon kuin lääkärikin. Itku pääsi sielläkin, kun Pappan näki. Alva on siis "oppinut" kunnolla vierastamaan. Jo aikaisemminkin Alva on vierastanut, mutta nyt se on jotenkin selvempää. Vieraat ihmiset eivät enää saa tulla heti iholle, vaan Alva haluaa tutustua heihin ensin turvallisen välimatkan päästä. Toisaalta Mummia ja Kummitätiä Alva ei vierastanut yhtään, joten voi olla, että miehiä Alva vierastaa enemmän. (Tosin neuvolassa oli naislääkäri.)

Alvalla on vieläkin vähän flunssaa jäljellä ja nenässä ainakin näin aamupäivisin vähän rahisee. Lääkäri kurkkasi rutiinisti korvat ja niissä ei ollut kuulemma mitään tulehdusta havaittavisssa, joten ei ainakaan vielä ensimmäistä korvatulehdusta meille ole tullut.

Viime viikolla ruoka ei flunssan takia oikein ole maistunut, mutta painoa oli silti tullut ihan mukavasti. Sitä oli nyt 8040 g ja pituutta 67 cm. Kuulemma on vähän keskiarvoa pidempi, mutta en tiedä millä "käyrillä" mennään, koska meidän neuvolassa on tehty Alvalle oma käyrä meidän vanhempien pituuksien perusteella ja Alvan kasvua verrataan siihen. Tätä käyrää Alva ei kai ole ihan saavuttanut, mutta tasaisesti kuulemma kasvaa. Viiva menee ihan vaakasuoraan, mikä on kai tarkoituskin.

Tällä viikolla ruoka on maistunut ihan eri tavalla kuin ennen. Nyt jo Alva ihan aukaisee suutaan, kun lusikka lähestyy. Peruna-porkkana linjalla ollaan vieläkin, mutta tällä viikolla voisi lisätä taas yhden uuden maun. Olisikohan se parsa, jota itse tosin inhoan, mutta pitänee opettaa vauva vähän kaikki ruokaisemmaksi kuin äitinsä. Välipalana olen tarjonnut luumua ja eilen Kodin Anttilan kahviossa Alva sai maistaa myös serkun omena-päärynäsosetta ja hyvin upposi. Omenistä voisi keittää pakkaseen vähän omaa sosetta, nyt kun kotimaiset omenat taitaa olla parhaimmillaan.

Rakkautta ensi lusikallisella

Onko elämällä tarjota vielä jotain parempaakin kuin luumusose, miettii Alva.

Plastisockin syksyn vaatteet

Plastisockin sivuilta bongasin eilen syysvaatteita, mutta en löytänyt niistä kuvia vielä muualta, enkä tuolta Plastisockin sivuilta onnistunut niitä tänne blogiini liittämään. Ostin kesällä Alvalle kirsikkapuvun ja se on ollut erityisen mieleinen. Ihan yhtä ihanaa, en nyt tainnut löytää, mutta ehkä pari vaatetta voisi olla mun mieleen.

Oranssi on mun henk.koht lempiväri ja sitä Alvallekin haluan ostaa. Tämä mekko voisi siis hyvin tiensä meille löytää. Henk.koht. yökköväri mulle on sininen ja valitettavasti tästä muuten kivasta bodystä löytyy siniset kantit. Ei siis ehkä meille.

Tämä vihreä body onkin enemmän mun mieleen.

Kuvat sivuilta Wilmis.com

Voihan räkä

Karhunpoika sairastaa, häntä hellikäämme.
Lääkkehillä hoidelkaa Nalleystäväämme.
Maito tuore lämpöinen hyväks olla voisi.
Vehnäkorppu valkoinen ehkä avun toisi.

Patjaksensa parahin matto levitellään,
peitteheksi toinenkin kääritähän hellään.
Laulu kaunis lauletaan univirreksensä,
itse käymme uinumaan hänen vierellensä.

Vahtikoira vartio uskollisna meitä,
kunnes koittaa aamunkoi, hän ei meitä heitä.
Uni paras lääke on, siitä nauttikaamme.
Nalle-raukan kuntohon aamuksi jo saamme.

Ei lämmin maito, ei valkoinen perunasose, ei patja, eikä huopa, ei uni eikä edes vierellä nukkuminen ole poistanut meidän tytön flunssaa. Kaikkea on nyt tällä viikolla yritetty, mutta raukka on vain vieläkin kipeä.

Maanantaina aloin kuulostelemaan, että nenässä tuntuu nyt krohisevan tavallista enemmän. Tiistaina olo näytti vähän kurjemmalta, mutta ei varsinaisesti vielä mitään suuria flunssan oireita. Ti-ke yö oli todella katkonainen. Alva heräili noin tunnin välein ja halusi aina vähän maitoa, ennen kuin nukahti uudelleen. Aamuyöstä otin hänet meidän väliin nukkumaan ja siinä uni maistui ehkä aavistuksen paremmin. Aamulla kunnon nuha olikin jo tosiasia. Annoin aamusella yhden supon oloa helpottamaan.

Nyt on muutamana päivänä nenä-Frida, keittosuolaliuos, Mesoft- ja nenäliinat olleet tarpeen. Sängynpäätyä olen nostanut vähän ylöspäin, jotta hengitys kulkisi paremmin. (Tosin olen kyllä ottanut vauvan aamuyöstä meidän väliin nukkumaan, kun tuntuu, että siinä hänellä on nyt kaikkein parasta nukkua.) Ruokailu on onnistunut jotenkuten, mutta ruokahalu taitaa olla poissa. Sosetta menee tavalliseen tapaan, juuri ja juuri ehkä pari t-lusikallista ja sen päälle maitoa. Mutta ehkä vain puolisen desiä.

Torstaina Alva söi juuri tämäntyylisen lounaan klo yksi ja nukkui sitten parisen tuntia. Annoin neljän jälkeen maitoa, mutta ei maistunut yhtään. Kuten ei myöskään vähän vaille viisi, eikä kuusi, mutta sitten pienten päikkäreiden jälkeen seitsemältä alkoi taas maitoa vähän maistua. Pienellä ruokamäärällä Alva siis sinnitteli yli kuusi tuntia. Ruokahalun puuttumisen lisäksi juuri muuta erityistä en ole Alvan käytöksessä havainnut. Hän on yhtä hyväntuulinen ja reipas kuin ennenkin. Ei siis mitenkään erityisen itkuinen, tai väsynyt. Aika sitkeä sissi siis.

Tänään nenä on jo selvästi paremman oloinen, eikä hengitys enää krohise ihan keskiviikon ja torstain tyyliin. Uskaltauduin jopa lähtemään Alvan kanssa kauppaan (Ekaa kertaa muuten keskenämme, saavutus siis sekin.) ja hyvin meni. Nyt Alva nukahti meidän sänkyyn päikkäreille ja vielä tutin avustuksella. Tuttitreeneistä alkaakin vähitellen olla hyötyä, vaikka välillä sen harjoitteleminen on ollut aika turhauttavaa, kun se aina pulpahtaa heti pois suusta. Mutta ehkä se vielä meiltä joku kerta onnistuu, että meilläkin syödään tuttia. Tosin onneksi peukun syöminen ei ole vielä ihan vallan roihahtanut suuriin liekkeihin.

Nextin tilaus saapunut

Surffasin tässä päivänä muutamana Nextdirectory.eu sivuilla ja päädyin tilaamaan Alvalle sieltä vähän uusia vaatteita. Ainoa ongelma oli, että mikähän olisi sopiva koko ja varmuuden vuoksi, ettei vaan ole liian pientä päädyin tilaamaan koon 9-12 kk. Se taisi sittenkin olla vähän liioittelua juuri vähän aikaa sitten neljä kuukautta täyttäneelle. Valitettavasti nämä vaatteet joutuvat odottamaan kaapissa aikoja parempia.

Tämän ihanan lämpöisen fleecekankaasta tehdyn yöasun tilasin juuri talvea ajatellen ja toivottavasti se tulee ennen joulua käyttöön. Meidän vanhassa talossa ei koskaan ole mitenkään tasaisen lämpöistä, joten tämä on tarpeen välillä ehkä kotiasunakin ja vaunuissa.

Sitten sieltä löytyi pupuhaalarit. Tähän settiin kuuluu myös body.

Sitten vielä tilasin oheisen mekko ja leggins -setin. Tämä oli tosin vähän ohuempi, mitä olin ajatellut. Näyttää vähän turhan kesäiseltä, mutta jos vaikka tuleekin kesä keskellä talvea. (Kanarian matka siis suunnitteluasteella, mutta voipi olla, että nämä menevät vielä kevään kynnykselläkin.)


Näiden tilaamani ostosten lisäksi sain pari kaveria tilamaan myös vaatetusta. Postipaketti oli siis melkoinen. Vaikka asutaan täällä korvessa, jossa ei mitään palveluja ole, niin postin palvelua en voi kun kehua. Meille tulee päiväposti pihaan asti, eikä tuonne ison tien viereen, jonne tulee Hesari. Tämä vaatelähetys ei tietenkään sopinut postilaatikkoon, joten postipoika tai pikemminkin postitäti toi paketin muun postin kanssa meille keittiöön asti. Olin juuri antamassa Alvalle ruokaa ja postelijoonilla oli hetki aikaa tutusta Alvaan, jonka hän oli aiemmin nähnyt vain mun vatsassa ja keskusteltiin kiinteiden aloittamisesta ja vauvajutuista. Kertoi, että Nextiltä on aika moni muukin tässä lähiaikoina tilanneet, joten taitaa maalla asujat panostaa näihin postimyynteihin.

Kyllä maalla on sitten mukavaa...

Tahtoo tämän haalarin

Useat bloginpitäjät ovat jo tehneet talvihaalarihankintoja, mutta mä olen ollut vähän kahden vaiheilla. Tarvitaanko me sellaista? Tai siis joku haalari varmaan on tarpeen, mutta menisikö tuo äitiyspakkauksen haalari ekan talven. En ole vielä kokeillut sitä, mutta kaipa se mahtua.

Nyt kyllä valitettavasti löysin netistä sellaisen haalarihelmen, että taitaa uusi haalari tulla ostoslistalle. Kyllä sen hankinta pystytään järkisyillä perustelemaan. Äitiyspakkauksen haalari on hyvä täällä maalla, mutta kaupunkikäyttöön tarvitaan tietenkin vähän parempi. Toisaalta pitäähän vauvalla olla kaksi haalaria, jos toinen vaikka likastuu ja/tai kastuu, niin sen peseminen ja kuivaaminen (meillä ei ole kuivuria) vie aikaa ja silloin tarvitaan toista. Vauvakin tarvii varmaan vähän vaihtelua, ja onhan aikuisillakin yleensä useampi talvipalttoo. Jos jollekin tulee mieleen muita perusteluita seuraavan kuvassa esiintyvän (kalliihkon) haalarin ostamiseen, niin ne otetaan ilomielin vastaan...

Tällainen haalari siis tuli Malan sivuilla vastaan ja tämä on aivan ihana. Kuvaa en sieltä Malan sivuilta kunnolla löytänyt, mutta House of Kid -kaupan sivuilta sen bongasin. Toivottavasti tulee jonnekin suomalaiseenkin kauppaan myyntiin, vai pitäneekö tilata tuolta tanskalaisesta butiikista.

Nyt hetki hiljaisuutta ja kaikki nauttivat upeasta haalarista.

Elokuu takana

Taas on kuukausi vierähtänyt ja uusia taitoja on opittu.

Tämän kuukauden suurin juttu taitaa olla kiinteiden aloittaminen. Nyt Alva on popsinut perunaa reilun viikon viime lauantaista lähtien. Eilen ruokavalio monipuolistui huimasti, kun annoin vähän maistaa myös porkkanaa. Hyvin on syöminen lähtenyt käyntiin. Vain ensimmäisellä kerralla Alva näytti siltä, kun häntä oltaisiin tahallaan rääkätty ja tukehtuminen oli hänestä lähellä. Toisella kertaa kaikki meni jo vähän helpommin ja nyt ei enää kakomista ole lainkaan ja perunaa jopa niellään jonkun verran.

Suuria määriä en ole vielä uskaltanut antaa, joten tällä hetkellä voi olla, ettei vatsaan asti päädy edes paljoa pikkulusikallista enempää. Mutta välillä peruna maistuu jopa niin hyvin, että joudun lopettamaan syöttämisen kesken, jottei masu tule kipeäksi. Porkkana ei ole tehnyt mitään suurta vaikutusta Alvaan näiden kahden päivän aikana, mutta alas sekin menee.

Syöminen on Alvasta tosi mukavaa. Tai ei ehkä se itse nieleminen, vaan ruoka suussa päristeleminen. Ruoka lentää ja ruokailun jälkeen peruna-porkkana sössöä, on hiuksissa, paidassa, käsissä, hihoissa, farkuissa, sitterissä. Siis mun päällä joka paikassa ja tietenkin myös Alvan kasvoissa ja käsissä. Musta vaan tuntuu, että sitä ruokaa on enemmän mun päällä kuin missään muualla.

Nyt kun Alva syö muutakin kuin perunaa, olen aloittanut tekemään vähän suuremman annoksen ruokaa ja pakastamaan sitä. Netistä löysin vinkin siitä, että näin aluksi, kun ruokamäärät on vielä pieniä, niin kannattaa pakastaa pieniin minigrip-pusseihin. Painella sose ohueksi levyksi. Tällöin jäätyneestä soseesta voi taitaa sopivan palasen ja laittaa loput takaisin pakkaseen. Tämä niksi on nyt kokeiltu ja hyväksi havaittu. Ruokavinkkejä löytyy seuraavalta sivustolta http://valohoito.com/vauvanruoka/

Alva on tässä kuussa oppinut myös nostamaan päätään. Kun Alva makaa selällään esim. hoitoalustalla tai leikkimatolla hän nostaa päätään ja kurkkaa sieltä eteenpäin. Vähän kuin hän tekisi vatsalihasliikkeitä ja taitaa liike aika hyvin noihin vatsalihaksiin ottaakin. (Mä oon jo vähän kade noista Alvan vatsalihaksista. Mulla ei taida niitä lihaksia enää olla ollenkaan.)

Sitten viime viikon maanantaina Alva kääntyi ensimmäisen kerran oikean kyljen kautta vatsalleen. Käännös sujui kuin tyhjää vaan, eikä Alva tainnut itsekään oikein huomata, mitä tuli tehneeksi. Sen verran taisi kyllä itsekin huomata, että nyt meni jotain eritavalla, koska uudelleen hän ei ole sitä temppua tehnyt.

Alva on myös löytänyt jalkansa ihan uudella tavalla. Selällään ollessa hän nostaa jalkojaan koukussa vatsan päälle ja ottaa käsillä kiinni reisistä. Varpaiden löytymistä vielä kuitenkin odotellaan.

Kovia ääniä Alva tuntuu nykyään säikähtävän aikalailla ja välillä ne myös alkavat itkettämään. Taitaa olla niin, että me ollaan täällä päivät niin hiljaisesti, kun ei ole telkkaa, liikenteen ääntä ei tänne syrjään kuulu (eikä oikeastaan mitään liikennettäkään ole, jonka ääni edes kuuluisi. Vain postin auto ajaa pihaan kerran päivässä) ja radiotakaan en juuri halua kuunnella. Me siis vain keskustellaan keskenään ja välillä kuuluu ruuanlaitosta kolinaa tai imurointia, mutta yhtäkkinen kova naurahdus tai muu äänen korotus ei ole Alvan mieleen.

Yhä enemmän ja enemmän Alva tarttuu itse tavaroihin. Tästä onkin seurannut se, että sängyssä tai vaunuissa Alva usein vahingossa tai puoli tarkoituksella vetää harson kasvoilleen. Aluksi hän ei sitä saanut itse pois vaan kädet huitoivat ylös alas sivuilla ja huutelullaan Alva viestitti, että voisiko nyt joku tulla pelastamaan täältä. Nyt vähitellen harso poistuu kasvojen päältä jo omin voimin. Ei tosin aina...