Terveenä neuvolassa

Possupiikki ei meillä aiheuttanut lämmön nousua tai muuta tramaattista oiretta. Iltaunille nukahdettiin tosin jo tasan yhdeksältä ja vielä minun syliini. Syliin nukahtamisesta ei meillä ole tainnut viimeiseen kuukauteen tapahtua kertaakaan. Onnistuin vielä kantamaan hänet yläkertaan omaan sänkyyn ilman, että hän juurikaan siihen havahtui. Ihan rättipoikki siis oltiin.

Aamulla Alva heräsi vasta puoli kymmeneltä. Joten tässäkin päässä tuli lähes puolitoista tuntia pidemmät unet kuin normaalisti. Toisaalta yöllä sitten kyllä vähän heräiltiin normaalia enemmän. Maitoa vaadittiin kolmesti ja muutakin yöllistä ähinää sängystä kuului.

Aamun rutiinitkin meni meillä sitten kaikki uusiksi, kun unet maistui meille molemmille puoli kymmeneen asti. Aamupalan ja aamutouhujen jälkeen olikin jo aika lähteä neuvolaan, vaikka Alva olisi kyllä mielellään mennyt päikkäreille.

Neuvolassa mitattiin aluksi painot ja pituudet. Mittaa oli tullut vain sentti kuukaudessa. Tuntui aika vähältä edelliseen lähes neljään senttiin. Kuulemma on kuitenkin ihan normaalia ja plussakäyrällä mennään vahvasti. Painoa oli tullut reilu 400g ja se on kuulemma juuri optimaalinen. Missin mitoissa siis mennään ja hyvä niin.

Ruokailusta puhuttiin jonkin verran. Ruokavalion laajennus jatkuu. Nyt voisi vähitellen ottaa mukaan myös kalaa ja kananmunaa. Puolivuotias ei kuulemma enää myöskään oikeastaan tarvitsisi yösyöttöjä ja varsinkaan meidän Alva, kun päivällä ruoka uppoaa tosi hyvin. Neuvoksi yösyömisen vähentämiseksi voisi antaa ensimmäisellä syötöllä vettä, kun tutista ei meillä ole mitään hyötyä. Syöttöjen väheneminen yhteen otettaisiin tässä perheessä ilolla vastaan, mutta mitenhän siinä mahtaa käydä.

Sain myös neuvolasta esitteitä ja kirjallisia ohjeita vauvan kehityksestä ja liikkumisesta. Alva on neuvolan tädinkin mielestä aktiivinen. Kuulemma hän osaa jo hyvin istua ja syöttötuolissa voi jo ihan hyvin syöttää. Alva näytti, miten hienosti hän osaa mennä konttausasentoon ja keinua siinä. Myös inkkarihuuto esitettiin ja muitakin ääninäytteitä annettiin.

Neuvolassa meni yli puolituntia ja sitten suunnattiin kotiin, jossa syötiin pilttipurkillinen omatekoista kasvissosetta ja vähän maitoa päälle. Sitten silmät alkoivat lurpsahdella siihen malliin, että äkkiä vauva vaunuihin ja pihalle nukkumaan. Toivottavasti nyt uni maistuu pitkään, niin hän jaksaa sitten taas illalla touhuta.

Piikkiä, piikkiä

Vein tänään Alvan neuvolaan possupiikille. Neuvolan täti neuvoi viime viikolla tulemaan aika myöhään. Aamusta on kovin ruuhka. Hän lupasi piikittää kaikki, jotka paikalle ehtivät ennen kahta, joten kannattaisi tulla vasta siinä vähän ennen kahta.

Alva heräili päikkäreiltä siinä puoli yhden aikaan. Annoin hänelle pe-pa-po-sosetta ja vähän maitoa. Maito ei oikein maistunut, joten lähdittiin sitten Mummin ja Alvan kanssa rokotettavaksi. Otin Alvalle evääksi kuningatarsosetta ja maitoa. Mukana oli myös vaihtovaahteet, pari vaippaa ja muuta tarpeellista. Ajattelin, että pare olla varustautunut, jos siellä on jonoa. Mietin, että tuskin siellä nyt kuitenkaan ihan mahdotonta ruuhkaa voi olla, vaikka koko kylän kaikki 800 ihmistä olisi hakemassa influessa- ja possurokotusta.

Paikalle kun päästiin, niin tilanne selvisi heti. Pihalla oli neuvolan tädin auton lisäksi vain yksi ylimääräinen auto. Arvelin siis, että meitä ennen on vain yksi ihminen. Tämä arvio oli väärä. Kyseessä oli sairaanhoitajan auto, joten muita piikitettäviä ei paikalla ollut. Pääsin siis Alvan kanssa heti rokotushuoneeseen ja piikki oli tuikattu reiteen melko nopeasti. Mitä nyt vähän ihasteltiin kaikki kolme - sairaanhoitajan ja neuvolatädin kanssa - Alvaa.

Aikaisempina rokotuskertoina Alva ei ole päästänyt ääntäkään, mutta nyt tuli vähän itku. Se meni onneksi pian ohi ja pidin häntä hetken rauhallisesti sylissä, ennen kuin aloin vaatettamaan häntä. Kyselin ohjetta illaksi. Neuvolatäti neuvoi antamaan Buranaa, jos kuumee nousee illalla korkeaksi. Kuulemma kuumeen voi antaa nousta tuohon 38,5 asteeseen, ennen kuin kuumetta kannattaa alkaa alentamaan lääkkeellä. Panadolia ei saisi antaa. Iskä siis sai määräyksen käydä töiden jälkeen apteekissa.

Alva on ainakin vielä ollut ihan reippaana, eikä erityisesti ole aristanut jalkaansa. Katsotaan mitä yö tuo tullessaan.

Piikkiä vai ei

Huomenna on sitten piikitys ja kahteen mennessä pitää paikalla olla, jos piikin haluaa. Ollaanko me siellä vai ei, selviää viimeistään huomenna kello kahteen mennessä.

Karhupuhetta

Olimme tiistaina Alvan kanssa neuvolan järjestämässä äiti-lapsi -ryhmässä ja siellä jaettiin ohjeita unikoulusta. Jos siis on ongelmia nukuttamisessa tai yönukkumisessa, niin siinä oli ohjeita mitä voisi kokeilla. Luin paperit läpi ja ihan pätevältä vaikutti. Meillä ei tosin ole ollut varsinaisesti uniongelmia. Mitä nyt Alva heräilee syömään liian usein, mutta nukahtaa sitten helposti.

Tai siis näin ajattelin silloin tiistaina. Nyt tuota ohjetta on kahlattu läpi todella tiiviisti parin päivän ajan. Meille on nimittäin tullut vierailulle karhu, joka karjuu sängyssä silloin kun siellä pitäisi nukkua. Toivottavasti nimenomaan vierailulle, eikä asumaan.

Eilen vietiin Alva nukkumaan ysiltä, kuten aina ennenkin. Aluksi sängyssä oltiin ihan positiivisella asenteella. Pyörittiin, harjoiteltiin konttausasentoa ja siinä keinumista, potkittiin ja muuta tavallista venkoilua. Tässä vaiheessa aina välillä istuin sängyn vieressä, mutta välillä poistuin siitä alakertaan. Aika pian pieni huutelu kuitekin alkoi voimistua ja kohta Alva huusi jo täyttä kurkkua. Yritin antaa tuttia ja maitoa, kääntää häntä selälleen, laittaa peittoa päälle, silittää selästä, pitää kättä ristiselällä, mutta mikään ei auttanut huuto vain jatkui. Välillä nostin hänet syliin ja siinä hän hiljeni, jatkaakseen sitten uusin voimin, kun laskin hänet takaisin sänkyyn. Lopulta hän nukahti kymmenen aikaan varmaan ihan lopen uupuneena juoden maitoa. Ei ihan ohjeen mukaista, mutta ainakin se tehosi tällä kerralla. Yhdentoista aikaan Alva jotain huuteli, mutta ei varsinaisesti herännyt tai sitten nukahti itsekseen. Yhden aikaan hän heräsi ja huusi. Annoin maitoa ja tähän hän nukahti, tosin maitoa ei tainnut mennä juuri 10 ml enempää. Viideltä maistui desin verran ja aamulla seiskan aikaan alkoi ääntely, mutta varsinaisesti Alva heräsi vasta siinä kasin aikaan. Ihan tavallinen yö siis.

Tänään yritin nukuttaa häntä päikkäreille omaan sänkyyn ja samanlainen huutelu siitä taas alkoi. Nukahti kuitenkin aika nopeasti, mutta heräsi jo puolen tunnin päästä. Täytynee jatkaa päiväunitreenailuja omassa sängyssä jatkossakin, tosin nyt hän nukkuu taas meidän sängyssä ja nukahtaminen oli helpompaa.

Oliskohan hampaitu tulossa, alkavaa flunssaa, silmätulehdus harmittaa, liikkuminen tuo haastetta nukahtamiseen vai onko tämä jotain muuta tai vain vaihe...

Lääkekuurilla

Eilen katsoin Alvan oikeata silmää sillä silmällä, että onkohan siinä alkavaa tulehdusta. Meidän perheen perhelääkärin kanssa sovittiin, että katsotaan sitä nyt hetki, että alkaako tulehdus vai onko se vain normaalia märkimistä. Alvalla siis tuo oikea silmä rähmii, koska kyynelkanava on ollut tukossa syntymästä lähtien. Tuo rähmiminen on ollut kohtuullisen vähäistä, eikä silmää ole tarvinnut joka päivä puhdistaa eikä montaa kertaa viikossakaan. Eilen sitten puhdistin sen varmaan viitisen kertaa, eikä vaan rähmiminen lakannut.

Jo illalla oli sitten selvää, että silmätulehdushan siellä jyllää. Silmä oli selvästi turvonnut, ala- ja yläluomi olivat punaiset ja rähmiminen vain jatkui. Sovittiin, että perhelääkärimme soittaa läheiseen apteekkiin aamulla reseptin ja käymme lääkkeen sieltä sitten noutamassa. Tänään käytiin sitten hakemassa lääke ja pari kertaa on nyt silmiin tippoja tiputeltu.

Tippojen laitto on vielä aika helppoa, mutta edellisen silmätulehduksen muistot mielessä arvaan, että Alva pian oppii, että mikä pullo sieltä on tulossa ja oppii pistämään hanttiin, kun silmätipat lähestyvät. Ensimmäinen kerta meni siis ihan helposti, kun pääsin yllättämään. Toinenkin meni vielä vähän huomaamatta, mutta mitenhän kauan päästään helpolla ja koskahan rimpuilu alkaa...

Aamulla soitin neuvolaan ja kysyin sikapiikistä. Sitä olisi siis Alvalle tarjolla maanantaina. Ovat jo täällä ehtineet joitakin vauvoja piikittämään ja kuulemma ei mitään erityisiä oireita ole tästä piikityksestä tullut. No me mietitään tilannetta vielä viikonlopun yli ja mennään piikille, jos niin päätetään. Kuulemma nuo silmätipat, vaikka antibioottia ovatkin, eivät estä piikitystä.

Öisiä unelmia

Miten sitä ei ole tyytyväinen, vaan aina unelmoi jostakin vielä paremmasta?

Kun yössä on x määrää herätyksiä, niin sitä unelmoi niistä öistä, jolloin herätyksiä on enintään viisi. Kun yössä on viisi herätystä, ajatukset suuntautuvat sellaisiin öihin, jolloin olisi vain kolme herätystä. Kun sellainen yö alkaa olemaan tavanomainen, sitä unelmoi öistä jolloin herätyksiä olisi enintään kaksi. Kun yössä on vain yksi herätys, toivoo katkeamatonta yötä. Yleensä tällöin homma alkaa kuitenkin alusta ja yöllisten herätysten määrä lisääntyy niin, ettei niitä jaksa enää laskea ja unelmointi enintään viidestä herätyksestä alkaa. Ikuinen spiraali?

Sopeutuvainen aktivisti

Alvan kasvaessa ja oppiessa uusia taitoja alkaa vähitellen paljastua myös Alvan omaa persoonaa. Vastasyntyneenä ihminen on niin käpertynyt omaan vauvan maailmaansa, että siitä on ainakin esikoisäidin aika vaikea hahmottaa sitä, minkälainen ihminen on juuri syntynyt, vaikka joitakin piirteitä tällöin olisikin jo havaittavissa.

Alva vaikuttaa ainakin tässä vaiheessa olevan melko hyvä sopeutuja. Hän voi aluksi vähän vierastaa ja katsella ihmiessään uusia paikkoja, mutta aika pian se alkaa kääntyä uteliaisuudeksi ja vieraskin ihminen saa melko nopeasti hymyn. Ehkä vierastamisvaihe on vielä suurimmaksi osaksi tulossa, joten vielä ei tuosta varmaan uskalla vetää lopullisia johtopäätöksiä.

Alva on myös päivästä yli 90 prosenttia hyvällä tuulella. Tai oikeastaan koko ajan. Sain neuvolasta täytettäväksi lapun, jossa tutkittiin puheen kehitystä. Siinä oli joku sellainen kohta, että huomaanko minä milloin Alva on pahalla tuulella. Tähän kohtaan oli vaikea vastata, koska rehellisesti voin sanoa, että en usko Alvan olleen vielä kertaakaan pahalla tuulella. (Tämä varmaan tulee pian muuttumaan tai ainakin silloin, kun hampaita alkaa tulla.)

Alva on myös todella pitkähermoinen ja rauhallinen. Vaatteiden vaihdot onnistuu lähes aina ilman suurempia vastusteluja. Kun nälkä alkaa kolottaa suonissa, ei Alva saa mitään itkukohtausta, vaan odottelee ihan kärsivällisesti, että voisiko se äiti jo antaa jotakin suuhun pantavaa. Vasta jos ruoka-aika on mennyt jo ihan kokonaan ohi, alkaa kovempi älämölä, mutta sitä ei ihan joka viikko onneksi tapahdu. Myös väsyneenä Alva jaksaa sinnitellä leikkimatollaan ja vain vähän protestoida sitä, että eikö aika olisi jo mennä nukkumaan tai päikkäreille. Alva on myös melko periksiantamaton sillä, jos hän jotakin haluaa, niin sitähän yritetään tavoitella monta monituista kertaa, vaikka itse heti huomaan, että tuo ei nyt tuota tulosta. Alva vaan ei halua lannistua ja jatkaa tavoittelemista, kunnes vuori on siirtynyt paikaltaan tai äiti heltyy. Ei siis mikään lannistuja tyyppiä.

Toisaalta Alvalla ei taida olla suuria keskittymiskyvyn lahjoja. Tuntuu, että mikä tahansa kolahdus tai rapina pysäyttää Alvan heti ja tuota uutta mielenkiintoista ääntä pitää päästä tutkimaan. Esim. syöminen onnistuu ihan hienosti (tosin pärisyttely meinaa joskus viedä äidin hermot), kun olemme kaksin kotona, mutta kun Iskä on kotona ja puuhailee jotain toisessa huoneessa, ei syöminen kiinnosta enää ollenkaan, vaikka juuri olisi meinattu saada itkukohtaus nälästä. Lattialla lelun tutkiminen keskeytyy myös heti, jos mä liikahdan tai nousen ylös tuolista. Tällöin Alva pysähtyy seuraamaan sitä, mitä minä nyt teen, eikä äsken kiinnostavalta tuntunut lle lelu ole enää minkään arvoinen. Alvalla taitaa olla tuntosarvet koko ajan virittyneinä havaitsemaan jotakin vielä mielenkiintoisempaa.

Vaikka Alva onkin rauhallinen ja pitkähermoinen, on hän kuitenkin hyvin aktiivinen. Hän seuraa tarkasti mitä tapahtuu ja haluaa itse olla siinä mukana. Kädet ja jalat ovat heiluneet vinhaa vauhtia jo ihan pienestä alkaen ja kääntymisen harjoittelu tuotti tuloksia jo kahden kuukauden vanhana. Paikallaan hän ei ole juuri ollenkaan, vaan koko ajan on yritettävä tavoittaa jotain lelua, heilutettava helistintä, käännyttävä vatsalleen ja heiluttava kontallaan. Ja tietenkin parasta on, jos näitä kaikkia tekee yhtä aikaa. Ensimmäisessä lääkärineuvolassa Alvaa luonnehdittiinkin touhukkaaksi ja tämä sana vilahtaa aika usein hänen neuvolavihossaan.

Jos Alvaa vertaa meihin vanhempiin, niin samoja piirteitä nämä taitavat meissä olla. Me molemmat olemme rauhallisia, eikä meitäkään voi kovin tempperamenttisiksi sanoa. Iskältä Alva varmaan on perinyt tuon aktiivisuuden, koska minä taidan olla enemmän laiskan pulskea. Iskä taas touhuaa mielellään koko ajan.