Galna dagar

Pitkästä aikaa tuli taas piipahdettua hulluilla päivillä ja hyvin muistui mieleen, miksi siellä ei tule useammin pyörähdettyä. Ehkä sitten huomenna tulee mentyä, kun nyt noin kirjoittaa.

Ensikenkiä menin varsinaisesti hakemaan, mutta koot olivat loppu, kun kymmenen jälkeen paikalle pääsimme. Olisin ottanut koon 21 tai 22, joka olisi voinut mennä sitten vähän myöhemmin. Nyt kokoja oli jäljellä 23 numerosta isompaan, mutta ei ne nyt niin ihmeelliset kengät olleet, että olisin halunnut niitä ostaa varastoon. Toinen mitä varsinaisesti menin myös katsomaan oli Reiman haalari koossa 80. Ostin muutama viikko sitten Alvalle sen lähes saman haalarin Sokokselta koossa 86. Sitä ollaan nyt käytetty, mutta se on kyllä aika iso. Päätin, että hankin pienemmän haalarin vielä tähän kevääseen. Hintaeroa noilla haalareilla taisi olla jotain kympin paikkeilla, että ei se nyt mikään erikoisen halpa ollut.

Mukaan tarttui myös Ticketin kaksiosainen asu. Otin koon 80. En ole sitä vielä pruuvannut, mutta olettaisin, että on vielä vähän iso. Menee sitten keväällä. Toinen mukaan tarttunut tuote oli Benettonin lyhythihainen paita. Katsotaan tuleeko sitä käytettyä.

Jonottaa saikin sitten kassalle aika kauan ja Alva jo siinä vähän meinasi hermostua, joten kannoin häntä sylissä sitten loppuajan.

Kevät, kevät, kevät, trallallaa

Mä en varsinaisesti ole kevätihmisiä, vaan syksy on lähempänä sydäntä. Tänä vuonna tätä kevättä on kuitenkin odotettu jo niin pitkään, että ihanaa, että se vihdoinkin on täällä. Kun vatsavaivoista on päästy, niin nyt on alettu vähän ulkoilemaan ihanassa kevätsäässä. Meidän piha on aika varjoinen, joten lunta on vielä ihan kunnolla ja paljas maa on vielä valitettavan märkää. Tästä huolimatta pihalla on keväisää ja siellä on mukava olla.

Alvan kanssa ollaan nyt parina päivänä käyty vähän pihalla jalottelemassa. Alva töpöttelee talvikengillään äidin kädestä kiinni pitäen. Ollaan käyty katsomassa kuivuria, kanalaa, traktoria, Iskän puusavottaa, äidin alppiruusuja, touhua täynnä olevaa muurahaispesää, postilaatikkoa, pihakuusta jne. Vihdoinkin Alvan kanssa pääsee ulos siten, että siinä on muutakin ohjelmaa kuin vaunuttelua ja pihalla olemisessa on jotakin järkeä. Kävely ulkona on vielä aika taiteilua, mutta eiköhän se tässä kevään ja kesän aikana parane, kun jalka tottuu kenkiin ja tasapainoilu epätasaisella maastolla tulee tutuksi. Syksyllä jo sitten metsään :)

Aamulla Alva oli Iskän kanssa paikallisella huoltoasemalla vaihdattamassa renkaita. Mä olin sokerirasitustestissä, joten siksi Iskä "joutui" ottamaan Alvan mukaan. Mutta matka olikin oikein hyvä. Alva oli selvästi nauttinut kaikkien silmien alla paistattelusta, vähän erilaisesta ilmapiiristä ja erityisesti painepesurista. Paikallinen huoltis ei taida juurikaan kuulua mihinkään ketjuun tai ainakaan mitään suuria mainoksia ei siellä katolla ole. Kyseessä on pikemminkin sellainen Sulo-Vilen tyylinen paikka, jossa ihmisiä tulee ja menee ilman sen suurempia asioita. Kunnon kohtauspaikka siis.

Huoltoasemakeikan vuoksi Alvan päikkärit siirtyivät normaalista siitä kymmen jäljestä vähän myöhemmäksi. Mä tulin puoli yhdeltätoista kotiin, enkä laittanut Alvaa nukkumaan, kun neiti vaikutti niin tyyttyväiseltä ja touhukkaalta. Oltiin hetki pihalla, leikittiin sisällä ja syötiin vähän päärynää. Puoli kahdeltatoista uni alkoi kuitenkin kutittaa silmiä ja me lähdettiin vaunuttelemaan. Alva nukahti jo pihalla, mutta käveli oman ulkoilun vuoksi noin tunnin lenkin. Nyt Alva nukkuu vieläkin pihalla vaunuissa (kolme tuntia taitaa juuri olla täynnä), joten vähitellen varmaan siirryttäneen yksiin päikkäreihin. Toisille päikkäreille nukahtaminen on ollut vähän itkuista touhua, joten tänään ei varmaan siihen edes ryhdytä, kun ne ajoittuisivat vasta sinne kuuden paikkeille.

Perhepedistä vähitellen omaan sänkyyn?

Meillä on siis nukuttu perhepedissä nyt jo jonkin aikaa. Käytännössä mä nukun Alvan kanssa lattialla siskonpedissä, koska muuten en voisi jättää Alvaa yhtään yksin nukkumaan putoamisvaaran vuoksi. Alva liikkuu nukkuessaan todella paljon ja viime yönäkin nostin hänet takaisin patjalle. Herätysten määrä on vähentynyt näin todella hienosti ja kaikki ovat nukkuneet melko hyvin. Muutaman herätys yössä yleensä aina on, mutta ei enää kerran tunnissa. Tosin viime viikko taidettiin nukkua oksennuskohtausten välilllä ihan ilman heräämättä ja nyt kun muutama yö on mennyt jo ilman vatsakipuja, ei Alva ole herännyt yöllä ollenkaan. Tämä on jo todella luksusta, eikä varmaan kestä enää montaa yötä, mutta pitänee nauttia näistä hetkistä.

Levin matkalla pyysimme huoneeseemme lasten sängyn. Saimme sellaisen melko perinteisen matkasängyn. Vähän epäilin, että pitäisikö Alva ottaa meidän viereen vai nukkuisiko hän omassa sängyssä. Ensimmäisenä yönä laitoin hänet matkasänkyyn ja jäin itse makaamaan vieressä olevalle sängylle. Aluksi hän nousi pystyyn, seurasi mitä Iskä tekee, katseli äitiä, varpaita, tutteja jne, mutta kellahti melko helposti (max puolituntia) ilman itkemistä nukkumaan. Tämä toistui jokaisena iltana ja yhtenä iltana Iskäkin onnistui saamaan Alvan nukkumaan lähes ilman huutelua. (Äidin kun oli ihan pakko nähdä Top Chefin finaali. Harmi, että Stefan ei voittanut...) Vain kerran otimme Alvan meidän väliin nukkumaan siinä viiden aikaan, kun hän ei heti muuten nukahtanut. Muuten hän jopa nukkui koko yön omassa sängyssään.

Levin matkalta saavuimme Turkuun ja se yö nukuimme Mummin ja Pappan luona. Tällöin jatkoin matkasängyssä nukuttamista yhtä hyvin tuloksin. Kotona taas jatkettiin perhepedissä. Ajatuksena olisi kuitenkin se, että Alva voisi ehkä vähitellen siirtyä omaan sänkyynsä. Toisaalta pinnasänky on vähän matkasänkyä kapeampi ja muutenkin pienempi ja sitten sen laidat ovat kovaa puurimaa, kun matkasängyssä ne ovat aika pehmeät. Ei kolise pää yhtä kovaa vasten laitoja. Pitäisiköhän sitä hankkia sitten matkasänky Alvalle. En oikein usko, että me siirrytään tavalliseen sänkyyn vielä pitkään aikaan, kun Alva ei varmasti siinä pysy, kun paikallaan pysyminen on muutenkin hänelle vaikeata. Voikohan matkasängyssä nukkua ihan pysyvästi, vai onko se tarkoitettu vain lyhyt aikaiseen käyttöön?

Ainosta

Mulla oli alkuviikosta neuvola. Onneksi Mummi ja Pappa tulivat meille käymään, joten sain jättää Alvan heidän hoitoonsa (käytännössä nukahti lähes heti kun lähdin ja nukkui lähes kolme tuntia). Neuvolan tädillä oli sijainen, mutta eipä se juuri menoa haitannut.

Rauta-arvot ovat tasaisen huonot kuten viime raskaudessakin. Obsidania syön välillä yhtä välillä kahta päivittäin ja silti juuri ja juuri päästään yli sadan. Myös verenpaineen yläpaine oli vähän yli sadan, mutta alapaine oli sentään seitsemänkymmentä. Sydänäänet kuuluivat hyvin ja pulssi veteli siinä 144-155 välillä. Vauva otti vähän itseensä, kun tunsi anturin vatsan peitteiden läpi, ja alkoi vähän liikkua protestiksi. Sf- mitta oli tasoittunut ja nyt olen jo lähes yläkäyrän tuntumassa. Ehkä tästä ei mitään ihan jättiä tule, vaikka sisko totesi, ettei hänellä ole kummassakaan raskaudessa ollut näin isoa vatsaa kuin mulla nyt...

Juuri muuta ei neuvolareissussa keskusteltu. Sain paperit äitiyspäivärahan hakemiseen ja todistuksen kelalle lähetettäväksi. Täytyy varmaan soittaa töihin, että haluavatko he, että laitan ne heidän kauttaan. Tuntuu, että aika on kulunut kuin siivillä, kun äippäloman alku 28.6 alkaa jo häämöttää. Iskä jo suunnitteli pitävänsä isäkuukauden kesällä 2011 ja yhdistävänsä sen kuuden viikon kesälomaansa. Se taitaa sitten tehdä mun laskujen mukaan yhteensä 12 viikkoa. Ei paha ollenkaan.

Ps. Ehkä vähitellen vatsatauti on muisto vain. Ei lakanien vaihtoa kahteen yöhön. Pidän sormia ristissä...

Vatsatautia osa 3

Ei oikein jaksa enää kirjoittaa. Ei tästä aiheesta eikä oikein muustakaan. Vatsatauti jatkaa jylläämistä. Repikää siitä.

Vatsatautia osa 2

Eihän se ihan niin helposti mennyt.

Tiistai-iltana mulla itsellä alkoi vatsaa kiertää ja muutaman minuutin kuluttua siitä sain juosta vessaan, joka tulikin yön aikana hyvin tutuksi. Kävin kerran tunnissa kurkkaamaan ja istuskelemaan pöntölle. Yöunet jäivätkin sitten aika vähäisiksi. Aamulla olo oli kuin raadolla. Onneksi Iskä jäi kotiin hoitamaan Alvaa, jotta sain rauhassa jatkaa vessareissuja iltapäivään asti. Keskiviikko illalla alkoi näkymään pientä valoa tunnelin päässä, mutta vain hetkeksi.

Alva alkoi uudelleen oksentamaan ja ripuloimaan iltasella, joten tauti ei häneltä ollut sittenkään mennyt vielä ohi. Toiset päikkäritkin jäivät välistä. Taisi vatsa sen verran nikotella, ettei makuulla ollut kiva olla. Tiedä sitä sitten. Illalla Alva nukahti siinä puoli kymmenen maissa, mutta heräsi oksentamaan vähän ajan kuluttua. Pesun ja vaatteiden vaihdon jälkeen uni tuli kuitenkin pian uudestaan ja loppuyön hän nukkui rauhallisesti.

Illalla Alvan jo nukahdettua pesuprojektin jälkeen alkoi Iskä puolestaan ravaamaan vessassa. Läpi yön hänkin siellä sai juosta ja vielä aamupäivälläkin. Vähitellen alkaa kuitenkin toipuminen hänelläkin edetä. Alva ei ole enää tänään osoittanut vatsataudin merkkejä, mutta eipä niitä ennakkomerkkejä juuri eilenkään ollut. Toivottavasti tästä aletaan toipua.

Vatsataudissa

(Eriteasioita, joten hyppää kirjoitus yli, jos tekee pahaa)

Eilen Alva heräsi toisilta päikkäreiltä siinä kuuden aikaan itkuskellen. Jo vaunuista haistin, että nyt on tullut vaippaan tavaraa ja niihän sitä siellä olikin. Vihreää, limaista ja rakeista. Meidän neidille oli siis tullut ripuli. Parin tunnin aikana vaihdoin vaippaa kolmesti. Välillä Alva vähän itkeskeli, mutta oli muuten ihan reipas.

Ajattelin, että kuivumisen ehkäisemiseksi saa Alva juoda ensin maitoa ja vasta sitten syödään ruokaa. Iskä antoi maidon, mutta Alva muutaman hetken itki sen jälkeen, joten otin hänet syliin. Sitten sitä maitoa tuli ja tuli. Mä olin yltä päältä oksennuksessa ja niin oli Alvakin. Kaikki vaatteet vaihtoon ja neidit suihkuun. Annettiin vähän vettä päälle, ettei jää pahaa makua suuhun ja sitten jäätiin pohtimaan, että mitähän nyt pitäisi tehdä.

Rela-tipat kaivoin jääkaapista, mutta päiväyksestä huolimatta ne näyttivät vanhentuneilta. Puteli lensi suoraan roskiin. Päätimme kokeilla, että miten vesi maistuu tuttipullosta. Ja hyvinhän se maistui koko puolentoista desin pullo hulahti hetkessä tyhjäksi. Keittelin iltapalaksi vähän mustikkakeittoa ja sitäkin meni mukavasti. Sitten taas odoteltiin, että tuleeko se ulos. Ei tullut. Illalla annettiin vielä vähän Kidius-jogurttia, mutta se ei oikein uponnut. Ysin jälkeen paineltiin pehkuihin. Juuri kun Alva laittoi päänsä minun pääni viereen tyynylleni, niin suihku alkoi uudelleen. Onneksi olin laittanut muovin lakanan alle, mutta kyllä siinä vahinkoa ehti tulla kuitenkin. Ei sittenkään ollut mustikka ehkä paras vaihtoehto...

Lakanat vaihtoon ja uudelleen unille. Alva nukkui koko yön hyvin, eikä herännyt kertaakaan, kuten viime yönäkin (tuskin tulee kolmatta...). Mä pari kertaa tsekkasin tilanteen, mutta kun vaipan vaihtoon tai lakanien vaihtoon ei ollut tarvetta, jatkoin unia itsekin.

Aamusella annoin Alvalle vähän vettä jo sängyssä. Tai tarkoitus oli antaa vähän, mutta se ei onnistunut. Kun pulloa yritti ottaa pois, niin sai todella kiukkuisen katseen ja huudon perään. Koko pullollinen siis luiskahti. Sitten mentiin alas olohuoneeseen aamutoimille. Kun vesi oli pysynyt sisällä reilun puolituntia, uskaltauduin antamaan kuningatarsosetta. Koko purkki sitäkin meni, vaikka tarkoitus oli vain antaa maistiainen. Puolen tunnin päästä annoin taas mustikkakeittoa, mutta se ei varsinaisesti maistunut, vaikka nälkää vähän itkettiinkin. Vartin vailla kymmenen uskaltauduin antamaan vähän maitoa. Laitoin pulloon vain 80 ml, jotta ei ihan hirveästi sitä menisi. Hyvin maistui. Ennen päikkäreitä vielä pieni annos banaania ja sitten nukkumaan.

Nyt on Alva nukkunut ulkosalla vähän lähes puolitoista tuntia. Välillä pitää käydä tsekkaamassa, että vauva on siellä kunnossa, eikä ole tullut oksennusta. Toivottavasti parannutaan pian. Ja pesukone pyörii...

Edit. Kello on nyt lähes 21, eikä Alva ainakaan tähän mennessä ole enää oksennellut ja vaippakin on ollut ihan normaalissa kuosissa. Saankohan jo huokaista helpotuksesta....