Tapettia, tapettia, tapettia

Kirjoituksen aiheena ei ole raha, vaan oikeasti tapetti, siis seinätapetti. Alvan sisko on taas puurtanut lastenhuoneen sisutuksen parissa ja sain muutaman ehdotuksen seinätapeteista. Ajatuksena on siis ollut värit vihreä ja fuksianpunainen. Koska ei nyt ihan satavarma voi olla, että Alva saa pikkusiskon, vaan pikkuvelikin on mahdollinen. Ihan siis pelkästään tyttöväreillä ei voida edetä.

Ehdotettut tapetit ovat Casadecon suprise, joka löytyy sivulta http://www.casadeco.com/site/dproducts.htm?p=562 ja toinen ehdotus on Desingner Guiltin tapetti, joka löytyy sivuilta http://www.designersguild.com/fabric-and-wallpaper-showroom/all-collections/primrose-hill-wallpaper/canonbury/lime/
Mun ehdoton suosikki on tuo Casadecon tapetti ja sieltä löytyy muitakin ihan ihania tapetteja. Koko kodin voisi päällystää noilla. Valinta voisi olla hirmuinen, mutta ehkä kuuntelen ammattilaisen mielipidettä. Toivottavasti saadaan noista jostakin tilattua.

Äitienpäivä

Tänään aamu alkoi "perinteisellä" äitienpäiväyllätyksellä, eli sain nauttia aamiaista sängyssä. Se oli todella ihanaa ja Alvakin tuntui pitävän Karneval-kekseistä heti aamutuimaan. Jo perjantaina sain mieheltä kukkia. Olin jo vähän aikaisemmin vinkannut, että äitienpäiväksi olisi kiva saada kukkia, mutta että ne olisivat ihan riittävät, eli lahjaa ei välttämättä tarvitse hankkia. Toivoin ruukkukukkaa, jotta se kestäisi vähän pidempään ja leikkokukkia meillä on vielä jäljellä Alvan synttäreiltä. Sain ihanan vaaleanpunaisen ruusun ruukussa. Sen voikin varmaan istuttaa ulos, jos saan sen kestämään siihen asti, että yöpakkaset ovat lopullisesti ohi.

Päivällä kävimme nauttimassa äitienpäivälounasta seisovassa pöydässä. Ruoka oli hyvää ja Alvakin sitä maisteli omaan tahtiinsa. Paljon ruokaa hän onnistui suuhunsa laittamaan, mutta sieltä taisi tipahdella ulos lähes sama määrä. Toivottavasti sentään jotain päätyi vatsaan saakka. Meidän pöytä ja sen alunen olikin aika sotkuinen, kun lähdimme suunnistamaan kotiin päin. Kotimatkalla kävimme miehen serkkuja moikkaamassa ja siellä Alva taas esitteli tanssitaitojaan. Alvan kanssa on mukava käydä kylässä ja ravintoloissa, koska hän on siellä vain iloisen utelias, eikä juurikaan saa mitään vierastus-, raivari-, väsymys- tai muita kohtauksia. Ravintolassa ja esim. ruotsinlaivan seisovassa pöydässä hän melko mukavasti jaksaa syödä itse ja saa siten aikaa kulumaan. Jonkin verran hän tykkää käydä kävelemässä ja tutustumassa paikkoihin, mutta tämä on vielä pysynyt hyvin kohtuuden rajoissa.

Viime vuoden äitienpäivästä en muista mitään. Myöskään miehellä ei ole mitään muistikuvaa siitä päivästä. Aika erikoista, kun se kuitenkin oli mun ensimmäinen äitienpäiväni. Todennäköisesti olemme olleet Mummin ja Pappan luona syömässä tai ainakin kahvilla, koska asustimme silloin keittiörempan takia Turussa. Mutta mitään varmaan en siitä muista. Taisin olla vielä aika pihalla Alvan syntymän johdosta.

Lukutoukka

Kun vielä odotin Alvaa, toivoin että hän innostuisi minun ja Iskänsä tavoin lukemisesta. Mä itse opin lukemisen vasta lähes kymmenvuotiaana, mutta sen jälkeen olenkin lukenut ahkerasti, viime vuosia lukuunottamatta. Itse olen lukemisen kautta saanut ja oppinut vaikka mitä, joten sen haluaisin siirtää myös tyttärelleni.

Nyt on tytöstä kehittynyt todellinen lukutoukka. Hän tuo meille vanhemmille kirjoja koko ajan ja niitä pitää yhdessä sylitysten lukea. Ihania nämä lukuhetket... Mutta nyt ne suoraan sanoen alkavat vähän rasittaa. Alva tuo kirjaa aina ensimmäisenä aamulla noustessaan. Yritän siirtää lukuhetkeä siihen, että ollaan aamutoimet tehty, mutta usein luetaan jo vähän ennen niitäkin. Kirjoja Alvalla on vähän alle kymmenen ja niitä luetaan päivän mitaan vähintään viisi kertaa. Mä osaan jo ulkoa ne kaikki kirjat; lorut ja muut tulee jo automaattisesti. Kun Iskä illalla tulee töistä, siirtää Alva lukuhuomionsa äidistä Iskään. Iskä saa nyt vuorostaan lukea kirjat pariin kertaan läpi ja illan aikana äitikin tulee lukeneeksi ne taas jokusen kerran.

Perjantaina kun oltiin kaupungilla yritin ostaa uusia kirjoja, joita taas jaksaisi uudella innolla lukea. Myynnissä ei kuitenkaan ollut oikein sellaisia kirjoja, joita haluaisin. Kirjan pitäisi olla paksusivuinen ja kuvat mukavia ja tekstissäkin jotain järkeä. Tarjolla oli vain pelkkiä maatila- kirjoja, joita meillä jo onkin, autokirjoja, valokuvia eläimistä, eikä juurikaan mitään tekstiä. Ostin kuitenkin yhden uuden lisää. Jotenkin jo odotan aikaa, jolloin Alvalle voisi lukea oikeita satuja. Liisa Ihmemaassa, Mauri Kunnaksen kirjoja, Muumeja, Tatu ja Patu ja mitä niitä uusia nyt onkaan. Vielä hän ei kuitenkaan jaksa näitä kuunnella eikä seurata, joten niiden lukeminen ei vielä innosta. Nämä lorutoukat alkavat ikävä kyllä nyt olla loppuun kuluttuja. Ehkä vähitellen voisi siirtyä paksuista kirjoista tavallisiin ohutsivuisiin kirjoihin.

Arkirutiinit

Pitkään aikaan ei ole tullut kirjoitettua siitä, millainen arkirytmi meillä on. Johtunee varmaan siitä, että rytmi hakee paikkaansa ja sairastelut vaikeuttavat rytmin löytymistä. Erityisesti se, että nukutaanko yhdet vai kahdet päikkärit, sekoittavat päivää.

Yhden päikkärin päivänä Alva nukkuu nimen mukaisesti yhdet päikkärit, joiden pituus on vähintään kaksi tuntia ja niille nukahdetaan puolen päivän jälkeen. Turussa ollessamme oli hyvin tavallista, että aamutohinoiden jälkeen lähdimme ulos ja aika kului kuin siivellä. Kiertelimme kaupoissa, vaunuttelimme keskustassa, vierailimme perhekahvilassa, keinuttelimme puistossa. Tällöin tarjosin Alvalle lounaan siinä 12 aikaan ja ennen kello 13 laittauduimme molemmat sänkyyn päikkäreille. Sänkyyn nukahtaminen on vähän vaikeaa, joten siinä unen hakemisessa vierähtää usein reilu tunti. Kello onkin sitten jo kahden hujakoilla, kun Alva lopulta nukahtaa ja heräilee sitten siinä viiteen mennessä. Tällaisina päivinä ei oikein tule mieleenkään laittaa Alvaa enää uusille päikkäreille.

Yhden päikkärin päivät ovat sinäänsä mukavia, että ruokarytmi pysyy jotenkin paremmin hanskassa. Ei tarvitse miettiä, että pitäisikö vielä mennä toisille päikkäreille ja ehtiikö näiden päikkäreiden välissä käymään kylässä, kaupassa tai muuta sellaista. Täällä maalla kun päikkäreitä väkisin tuppaa olemaan vielä ne kahdet. Mä en taida olla niin viehättävää ja tapahtumarikasta seuraa, että Alva jaksaisi touhuta hyväntuulisesti yli puolenpäivän. Maalla ollaan aamutoimien jälkeen lueskeltu sisällä kirjoja, tehty nuppipalapelejä ja touhuttu muuta sisätiloissa. Siinä kymmenen jälkeen ollaan alettu laittamaan ulkovaatteita päälle ja suunnattu pihalle. Alva ei kuitenkaan jaksa pihalla kovinkaan kauaa tutkailla ulkomaailmaa, vaan alkaa viimeistään kahdenkymmenen minuutin jälkeen vaatimaan syliin. Jos syliin ei heti pääse, niin siitähän syntyy vain porua.

Eilen tultiin ulkoa vielä sisälle, syötiin hedelmäsosetta, vaihdettiin vielä kuiva vaippa uuteen kuivaa ja puettiin vaunutteluvaatteet päälle. Vaunuihin vein Alvan siinä yhdentoista jälkeen ja vauvahan simahti sinne tunnetusti ihan heti ja nukkui reilut kaksi tuntia. Ihan hyvät päikkärit sinäänsä, mutta kyllähän siitä noin puoli kahdesta on aika pitkä aika iltaan. Olin vähän kahden vaiheilla, että laitanko uudelleen nukkumaan, mutta lähdettiin sitten siinä puoli neljän aikaan uudelleen pihalle ja oltiin siellä siihen asti, että Iskä tuli kotiin. Jotenkin se ilta siinä meni, vaikka aika väsyneeltä Alva vaikutti ja kaipasi vain syliin ja huomiota. Uni tulikin sitten Iskän syliin jo puoli ysiltä (yleensä uni tulee vasta puolitoista tuntia myöhemmin).

Tänään laitoin Alvan nukkumaan vaunuihin jo suoraan ulkoa. Ei syöty hedelmäsosetta, kun hän vaikutti niin väsyneeltä. Hän varmaan nukahtikin sitten jo siinä yhdentoista aikaan ja on nyt jo tainnut pari tuntia nukkua. Illasta tulee ihan hirmu pitkä, jos toisia unia ei oteta. Taidetaan lähteä autolla kaupoille ruokailun jälkeen, niin ehkä Alva vetää pienet nokkaunet kotimatkalla... Jaksaa sitten taas touhuta hyväntuulisesti iltaan asti.

Tuo puoli ysiltä nukahtaminen oli kyllä vanhemmille ihan mukavaa vaihtelua. Mun ei tällä kertaa tarvinnut mennä makuuhuoneeseen Alvaa nukuttamaan sillä seurauksella, että nukahdetaan yleensä aika samaan aikaan. Nyt oli kerrankin illalla aikaa vielä nauttia yöpalaa miehen kanssa ja muutenkin seurustella ilman sylkkyriin pyrkijää. En siis toisaalta valita yhtään tuostakaan järjestelystä.

Lääkärissä

Soitin aamulla terveyskeskukseen ja saatiin heti yhdeksältä aika lääkäriin. Alva on ollut nyt reilu kaksi viikkoa kipeä ja ajattelin jo illalla, että ehkä olisi aika käydä näyttämässä häntä lääkärille. Nenä on tosin vain tuhissut ja vuotanut, välillä reilusti ja välillä hillitymmin. Kun nyt yöllä alkoi yskä ja aamulla silmä oli tulehtunut, niin päätös oli selvä. Lääkäriin...

Aamutoimet suoritettiin nopeasti ja puolessa tunnissa oltiin jo matkalla lääkäriin. Istuskeltiin odotustilaan, tosin Alva ei juuri halunnut sylissä istua vaan käytävän ravaaminen oli paljon hauskempaa. Ei siis miltään kipeältä juurikaan vaikuttanut. Lääkäri oli nuorimies (Iskä kysyi heti multa puhelimessa, että oliko valelääkäri. Tiedä sitä sitten...), joka jaksoi paneutua meihin, vaikkei Alva siis kovin kipeältä vaikuttanutkaan. Alva ei olisi halunnut päästää lääkäriä ihan iholle asti, vaan itkuskeli vastalausetta. Keuhkoissa kuulemma vähän rahisi, ja oikea korva punoitti vain aavistuksen, joten tarvetta lääkekuuriin ei ollut. Silmään toki saatiin tippoja, jotta tulehdus menisi nopeammin ohi. Ja äiti sai reseptin thyroxinia.

Apteekin kautta suunnattiin kotiin ja matkalla Alva nukahti. Nostin hänet kotona vaunuihin nukkumaan ja siellä hän on nyt reilun puoli tuntia nukkunut. Toivottavasti uni maistuu ja parantaa pienen.

Lastenhuoneen synty

Heinäkuussa meidän on tarkoitus remontoida toinen yläkerran huoneista ja tehdä siitä lastenhuone. En oikein ole saanut itseäni innostumaan huoneen suunnittelusta, mutta pian on pakko ottaa itseä niskasta kiinni.

Huone on melko iso, joten sinne mahtuu mukavasti kaksi pientä ihmistä elelemään, ainakin näin ensimmäisinä vuosina. Ongelmana meidän tässä vanhassa rintamamiestalossa on, että säilytystilaa ja kaappeja on ihan liian vähän. Tavarat lojuvat väkisinkin näkösällä, kun ei oikein ole paikkaa mihin niitä laittaisi. Nyt lastenhuoneeseen onkin tarkoitus rakentaa kaappeja enemmänkin kuin vain lasten tarpeisiin. Huoneen sivuilla on tavalliseen rintamamiestalon tapaan varastotilaa. Tämä varastotila on matalaa ja madaltuu ulkoseinää kohti. Lastenhuoneesta onkin tarkoitus repiä toinen sivuseinistä lähes kokonaan alas ja rakentaa kaapit tänne varastotilan puolelle siten, ettei lattiapinta-alaa kulu lastenhuoneen puolelta. Kaappeja tulee yhteensä kuusi ja niihin liukuovet.

Näihin kaappeihin on sitten tarkoitus laittaa ainakin pariin tanko. Varsinaista tankokaappia kun meillä ei ole ollenkaan. Ihanaa, että sinne saa laittaa kaikki puserot ja housut henkareille ja ottaa sieltä tarvittaessa esiin. Yhteen kaappiin olen suunnittellut laittavani liinavaatteita ja pyyheliinoja. Nyt ne ovat olohuoneen kaapissa, mikä ei kovin kätevää ole, kun ainakin sängyt ovat kaikki yläkerrassa. Loput kolme kaappia jäävätkin sitten lasten käyttöön. Tosin lastenvaatteet olen suunnitellut jatkossakin säilyttäväni alakerrassa ja toivottavasti tuo nykyinen liinavaatekaappi osoittautuu hyväksi niille ja lisätilaa tarvittaessa löytyy keittiöstä, jossa vaatteet nytkin ovat.

Muuten huoneen suunnittelu on jäänyt lattiatasojen suunnitteluun. Meille laitettiin viime vuonna keittiöön korkkilattia ja olen ihan ihastunut siihen, kun se tuntuu jalkapohjissa melko lämpimältä. Tätä korkkia on nyt tarkoitus laittaa myös tuonne lastenhuoneeseen. Siellä kun väkisinkin istutaan välillä lattialla. Seinien väritys on vielä vähän auki. Toisaalta mun tekisi mieli laittaa sinne huoneeseen tyttömäisiä värejä ja kuvioita, mutta jos tämä vatsamönkiäinen osoittautuukin pojaksi, niin sitten voi vähän harmittaa. Kodin ykkösessä oli vaan tehty ihana lasten soppi ja siinä oli perhostapettia ja ihanaa aniliinin? punaista ja vihreää. Ehkä pare pitäytyä vihreässä ja koristaa sitten verhoilla ja muilla tekstiileillä, jotka voi tarvittaessa vaihtaa.

Sitten huoneeseen on tarkoitus tuoda minun vanha nojatuolini, joka on nyt siskon luona hoidossa. Sisko siitä haluaisi jo eroon ja on halunnut kauan, mutta onneksi se ei vielä ole sitä tänne tuonut, kun sille ei ole oikein paikkaa. Haluaisin päällystää tuolin uudelleen, jotta se sopii paremmin huoneen sisustukseen.

Muuten huoneen kalustus on täysin auki. Joku pöytä ja tuoli varmaan on hankittava tai ehkä jopa parikin tuolia, ettei sisaruksilla tule riitaa. Sängyt on vielä vähän avoinna. En oikein uskalla Alvaa vielä siirtää tavalliseen sänkyyn, joten joku ratkaisu tähän tarvitaan, jos vauva saa Alvan vanhan pinnasängyn. Mummi ehdotti, että Alvalle laitettaisiin matkasänky olohuoneeneen kulmaan, niin hän voisi nukkua päikkäreitä tässä samassa kerroksessa, jossa muutenkin ollaan. Ei tarvitsisi juosta yläkerran ja alakerran väliä. Lastenhuoneeseen ei siten ehkä viitsi toista matkasänkyäkään hankkia...

Sitten vielä joku hylly ja laittialle koreja ja laatikoita leikkikaluja varten, niin olisikohan se sitten siinä. Aluksi ajatuksena oli hankkia huoneeseen vieraita varten vuodesohva, mutta sille tuskin on tilaa ennen kuin lapset siirtyvät kerrossänkyyn. Vieraat joutuvat siis jatkossakin tyytymään pelkkiin patjoihin.

Onneksi Alvan sisko on ottanut suunnitellakseen tätä projektia. Ilman sitä, tämä ei olisi vielä näinkään pitkällä. Ja remppamies siis aloittaa heinäkuun alussa, joten silloin pitäisi suunnitelmat jo olla valmiit.

Vaputusta

Vappu meni nuhaisin tunnelmin. Alvalla alkoi nuha jo reilu viikko sitten, mutta perjantaina se oli jo lähes ohi. Ainoastaan me vanhemmat oltiin tuolloin vielä kipeitä. Iskä pahemmin, mutta mulla se alkoi olemaan ohi. Tai niin luulin. Lauantaina oltiin taas kaikki aika kipeitä. Iskä lähes puoli kuollut. Tänään mulla on ollut pahin olo ja Alvan nenä juoksee solkenaan. Ei niin helpolla päästy kuin ajattelin, mutta onneksi koko vappu ei tämän takia mennyt pilalle.

Perjantaina lähdin Alvan kanssa kaksin katsomaan lakitusta Taidemuseonmäelle. Ihan ei ehditty ajoissa, vaan myöhästyttiin parilla minuutilla. Eihän se onneksi juuri mitään haitannut, vaan valkoinen lakkimeri velloin mäellä ja torilla vielä pitkään lakituksen jälkeenkin. Iskä saapui paikalle suoraan torille ja siellä sitten hetken kiertelimme. Ostettiin Alvalle sellainen "vappupropeli", tai siis mikä sen nimi nyt mahtaa olla. Olin jo edellisenä päivänä ostanut Alvalle Ihaa-pallon, joten tällä kertaa ei palloa ostettu. Aika pian suuntasimmekin jo kotia kohti, kun tuuli oli aika kovaa ja ilma muutenkin koleaa.

Yksi jännä juttu mulle sattui torilla. Näin yhden tutun. Tai siis tämä tuttu tunnisti mut, muisti nimen, entisen asunnon, opiskelupaikan jne. Mulla ei vaan ollut aavistustakaan, kuka tämä tyyppi oli. Oli vähän vaikea jutella, kun ei tiennyt, että mistä me tunnetaan ja ketä yhteisiä tuttuja mellä mahdollisesti on. Hän lupasi etsiä mut naamakirjasta, joten ehkä tämä mysteeri vielä selviää.

Lauantaina käytiin tivolissa serkkupoikien ja kummien kanssa. Ilma oli taas tosi kylmä ja tuuli navakasti. Onneksi ainakin Alvalla oli riittävästi vaatetta päällä. Alva pääsi Iskän kanssa yhteen tivolilaitteeseenkin. Taisi olla mukavaa, joskin ehkä liian vauvamainen Alvan mielestä, kun hän ei viitsinyt edes pitää mistään kiinni. Iskä sai siten huolehtia yksin turvallisuudesta.

Tänä aamuna käytiin kenumassa ja laskemassa liukumäkeä läheisessä puistossa. Liukumäki taisi olla jopa kivampaa kuin keinuminen tai tiedä siitä sitten. Tasavertaisia taisivat olla. Hiekkalaatikko on vielä jäänyt vähän kokematta ja kaikki hiekkiskamat jäivät maalle. Täytynee ensikerralla muistaa viedä niitä vähän kaupunkiinkin. Iltapäivällä ajeltiin takaisin maalle ja kaupunkivappu on siten nyt takana.