Tyttö tuli, tyttö tuli ja mun sydämeni suli...

5.8.2010 syntyi meidän perheen toinen tyttö. Synnytys meni sovitusti sektiolla ja epäily suuresta vauvasta ei täysin toteutunut. Pituus 52 cm ja paino 3995 g. Kotiuduttiin tänään.

Alva yökylässä

Lähdettiin tänään Alvan kanssa yhdessä Turkuun. Menimme kaupan kautta katsomaan, että asunnolla on kaikki hyvin. Annoin Alvalle vähän ruokaa (olisin antanut enemmänkin, mutta ei oikein maistunut) ja sitten hän meni päikkäreille. Ihan hyvin hän tuntui muistavan paikan, sillä kun sanoin, että nyt nukkumaan päikkäreille, hän kipitti kiltisti oman sänkynsä viereen ja roikkui pinnoissa. Nostin hänet sänkyyn ja annoin pullon maitoa seuraksi.

Alva nukkui vain tunnin ja sitten vähitellen aloimme tehdä lähtöä Mummin ja Pappan luokse. Haimme matkalla Mummin töistä ja menimme sitten heille. Olin siinä paikalla reilun tunnin verran ja lähdin sitten ajamaan takaisin kotiin. Alva tuntui jäävän hoitoon ihan hyvillä mielillä ja vilkutti mulle olohuoneen ikkunasta ja naureskeli lentosuukoilleni. Vähän haiku oli jättää häntä, kun tietää hän päivänsä elämämme keskipisteenä alkaa olla ohi. Kohta hänellä on kilpailija. Emme myöskään Alvan kanssa näe kunnolla kuin vasta su tai ma. Hänen on tarkoitus tulla mua sairaalaan katsomaan, mutta ei se ihan sama ole. Toisaalta mulla on kyllä ihan luottavainen mieli, että hyvin hänellä hoidossa menee. Ja hän tulee huomenna jo kotiinkin ja on sitten Iskän kanssa viikonlopun.

Lekurissa käyty

Tänään mulla oli aika äitiyspolille. Sama lääkäri otti tälläkin kertaa vastaan ja vastaanotto taisi viedä enintään 5 minuuttia. Nopeaa toimintaa siis.

Lääkäri tutki kohdunkaulan tilanteen ja totesi sen olevan ennallaan. Ei siis merkkejä tulevasta synnytyksestä. Ultratessaan hän kysyi multa, että miten mä olen ajatellut, että tuleva synnytys tulisi menemään. Mä sanoin, että olen vähän sektion kannalla. Eipä siitä sitten muuta juurikaan puheltu. Painoarvio oli 4400g. Lääkäri sanoi sitten, että ensi torstaina voitaisiin sitten tehdä se sektio. Kysyi vielä, että onko mulla jotain kysyttävää, mutta eipä mulla juuri ollut.

Lääkäriajan jälkeen sairaanhoitaja/kätilö kertoi minulle, miten pitää valmistautua sektioon ja miten se käytännössä etenee. Torstaina mun pitää olla osastolla klo 10 (normaalisti oltaisiin kai jo 6.30, mutta torstaina on jo muitakin leikkauksia eli yksi gyneleikkaus ja toinen sektio, joten mut otetaan varmaan vasta viimeiseksi. Arvaankohan oikein jos veikkaan, että leikkaus alkaisi vasta lähempänä klo 14.) ja miehen on hyvä tulla jo tällöin mukaan, kun aikataulua ei kuulemma niin tarkkaan tiedä. Jos kaikki on ok, niin kotiin voin päästä joko su tai ma. Tikkit poistetaan vasta ti, ja neuvolan täti tulee ne kotiin poistamaan. Hyvää palvelua siis.

Sairaanhoitajan juttelun jälkeen kävin vielä verikokeissa ja neljä pullollista vuodatin. Sitten lähdin kotiin päin ajelemaan. Ajomatkan aikana soitin neuvolan tädille tilanne tiedotuksen ja hän merkitsi alustavan varauksen tuohon tiistain tikkien poistoon.

Nyt on vähän erikoiset mielialat. Olinhan mä tuota sektiota jo jonkin aikaa ajatellut, mutta nyt tuntuu, että onko se sittenkään oikea ratkaisu. Hienoa oli, että lääkäri kysyi minunkin mielipidettäni, mutta kaipa mun mielipiteellä oli vain pieni merkitys ja ratkaisu tehtiin kuitenkin lääketieteellisillä perusteilla (eli edellisen synnytyskuvauksen perusteella). Alatiesynnytys olisi kuitenkin ollut hyvä kokea. Jotenkin tuntuu, että jää jostain paitsi, kun kumpikin raskaus on päättynyt sektioon. Kolmatta lasta ei kai meille oli tulossakaan, mutta sekin syntyisi sitten sektiolla, kun kahden sektion jälkeen ei enää alatiesynnytystä pääse kokemaan.

Toisaalta alatiesynnytys kyllä vähän kauhistuttaa. En usko, että se synnytys tässä parin päivän sisään lähtee itsestään ja jos tässä vielä pitkään odotellaan, niin vauva on lähempänä 5 kiloa. Ei kai se vielä mikään syy sektioon ole, vaan alatietä sitä synnytettäisiin, mutta kyllä se näin "ensisynnyttäjälle" olisi aika pakertamista. Ja synnytys olisi varmaan aika pitkällinen prosessi, jota pitäisi vauhdittaa lääkkeillä. Ei ehkä herkkua sekään.

No nyt se on toisaalta sitten päätetty ja näin edetään. Turha tässä on enää nikotella. Torstaina meille syntynee toinen lapsi. Outoa että sen tietää etukäteen...

Vauvan vaatetta

Vähitellen alkaa vauvan vaatekokoelma olla kasassa. Tässä pieni näyte siitä. Osa on ihan uusia, osa on Alvan vanhoja ja viimeinen minun vanha potkupukuni.

Oikealla uusi Name it -body ja Lindexin housut. Vasemmalla Alvan vaatetta.

Name it, Boden ja Lindex. Lindexin potkari on viime vuoden satoa.

Boden

Alvan vanha mekko viime vuoden yo-juhliin. Ja sitten viimeisenä mun sininen Tutan potkari suoraan 70-luvulta.

Näiden vaatteiden lisäksi vielä pussillinen Alvan siskolta saatuja vaatteita sekä mun siskolta saatuja, sekä joitakin Alvan vanhoja ja myös jokunen uutukainen. Kaikkia tuskin kannattaa kuvata...

Remppa alkanut

Tällä viikolla sitten vihdoinkin meillä alkoi remppa. Tarkoituksena on remontoida yhdestä makuuhuoneesta lastenhuone ja fyllata varastokoppeja, jotta niistä ei tulisi talvisin kylmää makuuhuoneisiin. Sitten vähän pientä fiksausta portaisiin, vessaan jne. Melko pientä, mutta kuitenkin sen verran suurta, että mä pakenin Alvan kanssa remontin alta mökille.

Mökille lähdettiin keskiviikkona, mun neuvolan jälkeen. Aika turha neuvolakeikka, ei mitään erityistä. Mummi oli mökillä meidän kanssa ja Pappakin jonkin aikaa. Mukava lomailu siis jatkuu. Iskä tosin jäi kotiin remonttiavuksi. Alva selvästi ikävöi Iskää, joten tänään perjantaina tulimme takaisin kotiin ja ollaan täällä nyt ainakin alkuviikkoon asti. Toivottavasti Alva saa nukuttua jonkinlaiset päikkärit remonttiäänistä huolimatta. Loppuviikosta paetaan varmaan taas joko Turkuun tai mökille, jollei syntyvä vauva muuta suunnitelmia. La on jo parin päivän päässä, mutta mitään merkkejä lähestyvästä synnytyksestä ei ole vielä ollut.

Alva oppi viikolla taas uuden sanan. Mulla on pinttynyt tapa sanoa aina Kiitos tai Kiitti, kun esim. saan jotain. Alva on jo pitkään ollut innokas antamaan mulle ja muillekin ihmisille erilaisia tavaroita. Olen aina kiittänyt häntä. Nyt hänkin on alkanut kiittämään saadessaan jotain. Ei tosin joka kerta, mutta muutaman kerran todistimme tätä tapahtumaa. Hän on muokannut Kiitti-sanasta omaan suuhunsa sopivan sanan ja niinpä Alva sanookin "Tiitti". Se on vallan hellyyttävää.

Uusia sanoja

Alvan sanavarasto ja puheen ymmärtäminen kehittyy hyvää vauhtia. Vaikea tosin on sanoa, paljonko hän meidän puheesta ymmärtää. Välillä tuntuu, että kaiken ja välillä tuntuu, että ohi menee niin että kohina käy. Alva toistaa perässä tosi paljon sitä mitä sanomme, mutta usein niiden sanojen merkitys jää varmaan hänelle auki. Tutuista kirjoista hän jo osaa pyydettäessä osoittaa monia kuvia: aurinko, mato, lintu, traktori, koira, mansikat, tähti, pallo, muumipappa ja monet muumilaakson muutkin asukkaat, jne.

Tällä hetkellä uusina sanoina ovat esim.
Että = vettä. Alva pyytää usein vettä kastelukannuunsa, leikkikuppeihin, jotka hän sai kummitädiltä, ulkona olevaan vatiin jne
Iää = lisää. Alva saa nukkumaan mennessä maitopullon mukaansa sänkyyn ja yleensä kun se on juotu, niin sitten sänkystä kuuluu vaatimus, että lisää tarvitaan. Kun kysyn, että otatko lisää, niin Alva vastaa että "joo" ja jää rauhallisesti sänkyyn odottamaan, että tuon lisää.
Koo´kii = Korkki, yleensä tuttipullon korkki
Utti, otti = kyseessä on tuiki tärkeäksi muodostunut tutti
Aapaa = saapas
Kukka,
Puu,
Traktori sanoo, että "trrrrr", ja niin että sylki roiskuu
Kakka (tämä sana ei valitettavasti vielä kuitenkaan esiinny juuri ennen hätää, vaan vasta sen jälkeen tai ihan muulloin),
Puuppa
Ankka

Nämä nyt ainakin näin nopeasti tuli mieleen. Toisaalta suurin osa, varmaan lähes 99% Alvan puheesta on vielä täyttä siansaksaa. Hän höpöttää lähes koko ajan, mutta eihän siitä mitään selvää saa. Näitä muutamia yksittäisi sanoja vain.

Ps. Kenkäinnostuksen lisäksi nyt on havaittavissa hansikasinnostusta. Alva tuo kurahanskaan/villalapasen ja se pitää pukea käteen. Peukkukin löytää pääsääntöisesti paikkansa.

Lindexin mallinukke

Tänään kävin Lindexillä ja mukaan lähti jo aiemmin ihailtu pusero ja siihen sopivat velourit. Käytin viime vuoden noita Lindexin veloureita meidän neidillä niin paljon, että kaikki kai tunnistivat Alvan pelkistä housuista. Kaipa niitä muillakin on, mutta ainakin meidän viime vuotisissa vauvatapaamisissa Alvalla oli lähes aina velourit. Eipä hänellä paljon muita housuja ollutkaan, joten vaihtoehtoa ei juuri ollut. Toisaalta pidän niistä niin paljon, että tilanne jatkuu syksyllä varmaan samana. Noiden housujen on pakko olla mukavat päällä niin kotona, autossa kuin muutenkin. Tänään lähti noiden turkoosien velourien lisäksi myös oranssit ja vihreät.

Ja jotta vauva ei jäisi ilman näitä veloureita, ostin myös hänelle ihanan pehmeät oliivinvihreät housut. Saimme Alvan siskolta lainaksi siskon tytön vanhoja vaatteita ja nyt meillä on pieniä (erityisesti 50 mutta myös 56) bodeja vaikka muille jakaa. Valkoisia bodeja taisi siinä paketissa oli yli 10, joten eiköhän vaatepuoli erityisesti noiden bodyjen osalta ala olla hoidossa.