Pullo pois

Oltiin tänään neuvolassa punnitsemassa vauva. Ja hyvinhän sillä oli paino noussut. Painoa oli nyt 4710g, eli viime viikon keskiviikosta nousua oli 430g. eli päivittäinen nousu on ollut lähes 54g. Jos tavoite on siis se 20-30g päivässä, niin tuplat ollaan saatu kasaan. Jee!!!

Nyt vaan se turvapullo pois kokonaan. Muutamaan päivään en ollut antanutkaan, mutta sitten toissapäivänä taas repsahdin. Edeltävänä yönä vauva oli tissitellyt tunnin välein, ja kun pari edeltävää yötä oli kanssa olleet aika syvältä, olo oli sanoisinko väsynyt. Illalla sitten annoin pullosta, kun epäilin, että ei se maito riitä. Ja vauva nukkuikin ihanaiset viisi tuntia 22-03. Tällöin rinnat oli jo aika pinkeät ja ainakin vauvalla oli mistä juoda. Viime yönä tein saman tempun ja nyt rinnat olivat jo sopeutuneet vähentyneeseen maidon tarpeeseen, eikä mitään pinkeyttä ollut havaittavissa. Eli tota temppua ei todella parane enää toistaa, tai maidon tulo vähenee ratkaisevasti.

Nyt tavoitteena on, että seuraavaan neuvolakertaan mennessä en antaisi yhtään lisämaitoa. Tissitellään sitten vaikka kaikki yöt ja sattuu sitten miten paljon tahansa. Olo on varmaan kuin zombilla, mutta niinhän vauvojen äideillä olo tuppaa olemaan.

Onko mikään nam-nam...

Alva on ollut aina aika huono syömään. Tai siis kaikkea maistaa ja syö kyllä joitakin lusikallisia, mutta sitten se tökkää ja vatsaan päätyy ehkä vain viitisen lusikallista ruokaa. Siis pikkulusikallista. Kuitenkin energiakulutuksen luulisi olevan aika huipussaan, kun hän jaksaa touhuta ihan koko ajan, eikä juuri paikallaan istuskele.

Nyt ruoka on ehkä maistunut aavistuksen paremmin, tai sitten olen vain tottunut siihen, että annokset ovat minimaalisia. Tällä hetkellä ruokailua "hankaloittaa ja häiritsee" se, että Alva haluaa syödä itse. Hän haluaa aina oman lusikan ja äidin syöttäessä ei suu montaa kertaa avaudu, vaan hän haluaa syödä itse. Lusikan ja haarukan käyttö on toki jo vahvistunut, mutta suurin osa silti tuntuu tippuvan lusikasta pois, ennen kuin se päätyy suuhun. Erityisen vaikeata on tietenkin keitot ja muut "litkut", jotka valuvat lusikasta lähes kaikki aina pois. Suuhun ei juuri mene mitään, eikä äiti saa auttaa. Välillä otetaan sormet käyttöön ja syödään sormin ne kaikkein parhaimmat palat. Kuten tänään nakit nakkikeitosta. Nakit ja makkarat taitavatkin olla ainoita herkkuja, josta Alva pitää.

Ruuan määrä pysyy pienenä myös senkin takia, että Alva juo vieläkin vastiketta tuttipullosta. Tuttipullon hän saa aina mukaan sänkyyn, kun hän menee päikkäreille tai yöunille. Monestikaan ei yksi pullo, joka on varmaan lähes 2,5 desiä, riitä vaan lisää on saatava. Tästä Alva varmaan saa niin paljon energiaa, ettei varsinainen ruoka maistu. Tosin laimennan vastiketta rasvattomalla maidolla, jolloin sen menekki on vähän pienempi, eikä energiaa ole ihan niin paljoa. Tuosta pullosta pitäisi vähitellen päästä eroon, mutta tämä vieroitus saa nyt vielä odottaa, jotta Alva ehtii kunnolla tottua uuteen perheenjäseneen, ilman suuria muutoksia.

3 tavua

Mä tai joku muu on tainnut sanoa Alvalle useamman kerran "upsista", koska Alvan ensimmäinen kolme tavuinen sana on "uppista". Alva sanoo tätä sanaa samalla kun hän leikisti kaatuu lattialle. Uppista vain ja Alva makoilee lattialla.

Nuoralla tanssija

Eilen vauvalla oli neuvola. Menimme tällä kertaa neuvolaan itse, eikä neuvolan täti tullut enää kotiin. Paikalla oli tällä kertaa sijainen, jota en olekaan ennen nähnyt. Nuori nainen. Ihan ok.

Vauva oli taas saanut painoa ihan mukavasti. Nyt paino oli 4280g eli viikossa oli tullut 220g. Kuulemma tavoitteena on, että vauvan paino nousee 20-30g vuorokaudessa, joten ihan hyvin tuo meillä täyttyi. Pituuttakin oli tullut syntymämittauksesta lähes 3 cm, joten hyvin kuulemma kasvaa. Refleksit katsottiin, ihoa arvioitiin ja kuuloa tuttkittiin. Ihan hyvin läpäistiin nämäkin testit. Ensi viikolle pyysin uuden punnitusajan, jotta epäilykset eivät vaivaisi mieltä.

Illalla tosin epäilykset palasivat taas mieleen, kun vauva vain imi ja imi tuntitolkulla. Mikään ei tuntunut riittävän, ja varsinaisia nielaisuääniä ei enää juurikaan kuulunut. Rinnat olivat jo ihan kipeät ja vauva vain keikkuu hereillä. Annoin sitten pullosta lähes 50 ml ja jatkoin taas imetystä. Kun taas olin imettänyt yli tunnin verran (pieniä taukoja välillä) annoin pullosta uudelleen. Sitten vauva nukahtikin siinä yhdentoista jälkeen, oltuaan hereillä ja rinnalla kuudesta alkaen.

Yöllä heräilin pari kertaa. Alva vaati tuttia siinä yhden ja neljän aikaan, mutta vauva vain posotti unta. Lopulta hän heräsi syömään vasta siinä kuuden pintaan ja jatkoi nukkumista vielä pari tuntia, kunnes alkoi tyhjentämään toista rintaa. Rinnat olivatkin jo tietenkin ihan pinkeät, mutta jo ensimmäisellä imetyksellä pinkeys hävisi.

Nyt olo on taas ristiriitainen. Toisaalta aamulla todistettiin, että maitoa tulee riittävästi, mutta sitten kuitenkin tuntuu, että sitä ei liikoja sitten kuitenkaan tule. Epäilykset hiertävät, vaikka toisaalta tiedänkin, että vauvat juovat kyllä jos niille tarjotaan, vaikkeivät välttämättä sitä tarvitsisikaan. Mulla oli jo ihan luotto näihin rintoihin, mutta nyt se luotto pitää rakentaa taas uudelleen. Yöimetyksetkin taas jäivät, joten maidon määrä ei varmaan ole lisääntymässä, vaikka nukkuminen tekikin itselle hyvää. Imetys on kuin nuoralla tanssimista. Ja mä tipahdin siltä nuoralta. Taas.

Touhua ja tohinaa

Alva on ottanut yllättävän hyvin vauvan tulon. Vielä hän jaksaa olla innostunut vauvasta ja vauva taitaa ollakin yleisin sana, jonka hän sanoo. Alva mielellään tulee tutkimaan vauvaa, kun tämä on mun sylissä tai sitterissä. Nenää pitää päästä koskemaan ja korvaakin. Silmiäkin mielellään koskettelisi, mutta siihen joutuu vetämään rajan. Kädestä on kiva pitää kiinni, vähän silittää päätä tai vatsaa jne. Mutta kokoajan itse saa olla kärppänä vartioimassa, koska otteet muuttuvat liian lujiksi. Välillä Alva ei huomaa vauvaa ja ottaa tukea ylös noustessaan esim. vauvan vatsasta tai jostakin muusta. Sitteriin olisi itsekin kiva istua ja sitähän Alva meinaa tehdäkin siitä huolimatta, että vauva on jo sitterissä istumassa. Eli päälle vaan jos vain mahdollista. Myös sängyssä ja sohvalla hyppiminen on verissä, eikä siinäkään ole väliä vaikka vauva makoilisi ihan vieressä. Yhdeksi sekunniksikaan Alvaa ei siis voi jättää vauvan kanssa kahden.

Alvan sanavarasto tuntuu lisääntyvän lähes päivittäin. Vauvan hokemisen lomassa hän ehtii matkimaan meidän sanoja lähes koko ajan. Tietenkin niiden sisältö on varmaan osittain hämärän peitossa, mutta harjoitus tehnee mestarin. Sanat ovat vielä kaikki kaksi tavuisia, mutta nyt hän on alkanut laulamaan Jänis istui maassa -laulun loppusanoja "hyppääpois" tajuamatta varmaan, että siinä on kaksi sanaa yhdessä.

Alvalle tuli taas tänään yksi kuukausi täyteen. Enää pari kuukautta ja meidän pieni vauva on puolitoista vuotias. Jotenkin jännää, että Alvan kohdalla on aina odottanut ja toivonut kehityksen olevan ripeää ja on ollut hienoa nähdä, miten Alva kasvaa ja kehittyy. Nyt Ainon kohdalla tilanne on toisin. Ajatuksissa on koko ajan, että älä nyt vain kasva liian nopeasti. Pysy nyt jonkin aikaa kuitenkin vielä ihan vauvana. Eilen sain viimeiset Pampers 1 vaipat käytettyä ja nyt siirryttiin lopullisesti 2 vaippoihin. Meillä ei siis ehkä enää ikinä käytettä Pampersin ihan pienintä vaippaa, vaan vauvakin on jo siirtynyt seuraavaan kokoon. Yhyy....

Olo kuin taivaassa

Viime yö menikin sitten paremmin kuin voisi ikinä pyytääkään. Vauva nukahti siinä kahdeksan aikaan ja sain katsoa rauhassa Suuren pudottajan finaalin :) Itse menin nukkumaan heti kymmeneltä ja simahdin ihan heti. Alva oli nukahtanut vain hetkeä aiemmin.

Puoli kolmen aikaan heräsin ja ihmettelin, kun vauva ei ollut vielä herännyt. Aika pian se kuitenkin alkoi tuhisemaan, joten nostin sen omasta sängystä viereeni syöpöttelemään. Ajatuksena oli, että jos vauva söisi vaikka vartin kummastakin rinnasta, niin eiköhän se olisi siinä. No sitten kun tuli rinnan vaihto ajankohtaiseksi, oli vauva sipannut jo ihan täydellisesti, enkä saanut vauvaa enää innostumaan ruokailusta.

Muutamia kertoja yritin tuputtaa, mutta vasta puoli seiskan aikaan vauvaa alkoi ruokailu taas kiinnostamaan. Sitten pientä tirsaa vielä ja ruokailu jatkui taas. Ylös noustiin siinä puoli ysin aikaan. Että näin tänä yönä. Eeviksen ehdotus maitopullosta jäi kokeilematta, kun vauva ehti nukahtaa normaalia aikaisemmin.

Vauvalle löytyi Iskä

Eilen kävimme miehen kanssa lastenvalvojan pakeilla vahvistamassa isyys. On se vähän kummallinen operaatia, näin kun ei olla avioliitossa. Meillä oli aika valvojalle kello 13, josta tosin myöhästyimme vähän. Ulkona olimme jo kuitenkin 13:15 ja sisällä lastenvalvojan huoneessa ei taidettu olla edes viittä minuuttia.

Viime vuonna kun olimme vahvistamassa isyyttä ensimmäisen kerran. Kesti tilaisuus ehkä vähän kauemmin, kun silloin niitä papereita käytiin tarkemmin läpi ja tarkastettiin, että kertomukset esim. seurustelun aloittamisesta ja yhteen muutosta pitää paikkaansa. Nyt nämä kohdat oli vain copy-pastattu viime vuoden papereista, joten äkkiä ne oli läpi vilkaissut ja allekirjoitukset papereihin. Samalla tehtiin myös huoltosopimus, vai mikä sen nimi oli, jotta Iskällä on vauvaan samat oikeudet ja velvollisuudet kuin äidilläkin. Ajatuksena ei siis ollut, että olisin yksinhuoltaja.

Lastenvalvojalla käyntiä varten Mummi tuli meille vahtimaan Alvaa. Alvalla kun oli juuri päikkäriaika tuolloin ja oli helpompaa, että hän saa nukkua rauhassa päikkärinsä, eikä tarvitse sitten nuokkua autossa. Tuota käyntiä varten, kun joutuu istumaan autossa reilut kolme varttia. Vauvan otimme mukaan ja hän nukkui lähes koko matkan.

Vauvan kanssa on mennyt ihan mukavasti. Ainoa miinuspuoli on yöt. Vauva ei ole mikään kaksinen yönukkuja ja vaikka se nukkuukin, niin se pitää vanhemmat tehokkaasti hereillä. Nukkumaan mentiin varmaan siinä kymmenen maissa ja vauva heräili ensimmäisen kerran puoli kahdeltatoista. Sitten tissiteltiin joku puoli tuntia, josta imuotteen hakemiseen menee vähintään se viisi minuuttia. Vauvalle on jotenkin vaikeaa yösin löytää kunnon otetta. Se vain lipoo huuliaan, eikä tarraa kunnolla kiinni. Helpoiten se onnistuu, kun yritän pitää itseni vauvan yläpuolella ja siitä sitten yritän huomaamatta laskeutua takaisin rentoon makuuasentoon, mutta usein huonolla menestyksellä. Imuote irtoaa ja taas joudun kannattamaan itseäni. Yhden aikaan tissiteltiin taas, sekä puoli kolmen aikaan. Sitten pari välihörppyä ja kunnon tissittely taas viiden aikaan.

Tuon viiden jälkeen olin aika puhki ja totesin, että nyt vauva varmaan nukkuu ja nukun kyllä itsekin kaksi tuntia, vaikka mikä olisi. Ennen kuin olin saanut edes Lansinohit laitettua, alkoi vauva huudella. Nyt vauva vaikutti nukkuvalta, mutta se vaikersi kuin kitisevä ladon ovi. Ja tietenkin tuonne seitsemään asti, jolloin se alkoi vaatia lisää maitoa. Tai ainakin vaikerrus koveni sen verran, että vauva oli pakko hiljentään tissillä, jotta Alva ei heräisi. Sitten taisinkin vähän torkahtaa remontin äänistä ja vauvan vaikerruksesta huolimatta ja vauva heräsi aamumaidolle siinä kasin aikaan ja Alva heräsi poikkeuksellisesti vasta puoli ysiltä. Näin siis taas yksi yö lähempänä sitä, että saisi nukkua heräämättä koko yön. Onkohan se jotain 356 yötä to go.