Vauvan vaatetta

Vähitellen alkaa vauvan vaatekokoelma olla kasassa. Tässä pieni näyte siitä. Osa on ihan uusia, osa on Alvan vanhoja ja viimeinen minun vanha potkupukuni.

Oikealla uusi Name it -body ja Lindexin housut. Vasemmalla Alvan vaatetta.

Name it, Boden ja Lindex. Lindexin potkari on viime vuoden satoa.

Boden

Alvan vanha mekko viime vuoden yo-juhliin. Ja sitten viimeisenä mun sininen Tutan potkari suoraan 70-luvulta.

Näiden vaatteiden lisäksi vielä pussillinen Alvan siskolta saatuja vaatteita sekä mun siskolta saatuja, sekä joitakin Alvan vanhoja ja myös jokunen uutukainen. Kaikkia tuskin kannattaa kuvata...

Remppa alkanut

Tällä viikolla sitten vihdoinkin meillä alkoi remppa. Tarkoituksena on remontoida yhdestä makuuhuoneesta lastenhuone ja fyllata varastokoppeja, jotta niistä ei tulisi talvisin kylmää makuuhuoneisiin. Sitten vähän pientä fiksausta portaisiin, vessaan jne. Melko pientä, mutta kuitenkin sen verran suurta, että mä pakenin Alvan kanssa remontin alta mökille.

Mökille lähdettiin keskiviikkona, mun neuvolan jälkeen. Aika turha neuvolakeikka, ei mitään erityistä. Mummi oli mökillä meidän kanssa ja Pappakin jonkin aikaa. Mukava lomailu siis jatkuu. Iskä tosin jäi kotiin remonttiavuksi. Alva selvästi ikävöi Iskää, joten tänään perjantaina tulimme takaisin kotiin ja ollaan täällä nyt ainakin alkuviikkoon asti. Toivottavasti Alva saa nukuttua jonkinlaiset päikkärit remonttiäänistä huolimatta. Loppuviikosta paetaan varmaan taas joko Turkuun tai mökille, jollei syntyvä vauva muuta suunnitelmia. La on jo parin päivän päässä, mutta mitään merkkejä lähestyvästä synnytyksestä ei ole vielä ollut.

Alva oppi viikolla taas uuden sanan. Mulla on pinttynyt tapa sanoa aina Kiitos tai Kiitti, kun esim. saan jotain. Alva on jo pitkään ollut innokas antamaan mulle ja muillekin ihmisille erilaisia tavaroita. Olen aina kiittänyt häntä. Nyt hänkin on alkanut kiittämään saadessaan jotain. Ei tosin joka kerta, mutta muutaman kerran todistimme tätä tapahtumaa. Hän on muokannut Kiitti-sanasta omaan suuhunsa sopivan sanan ja niinpä Alva sanookin "Tiitti". Se on vallan hellyyttävää.

Uusia sanoja

Alvan sanavarasto ja puheen ymmärtäminen kehittyy hyvää vauhtia. Vaikea tosin on sanoa, paljonko hän meidän puheesta ymmärtää. Välillä tuntuu, että kaiken ja välillä tuntuu, että ohi menee niin että kohina käy. Alva toistaa perässä tosi paljon sitä mitä sanomme, mutta usein niiden sanojen merkitys jää varmaan hänelle auki. Tutuista kirjoista hän jo osaa pyydettäessä osoittaa monia kuvia: aurinko, mato, lintu, traktori, koira, mansikat, tähti, pallo, muumipappa ja monet muumilaakson muutkin asukkaat, jne.

Tällä hetkellä uusina sanoina ovat esim.
Että = vettä. Alva pyytää usein vettä kastelukannuunsa, leikkikuppeihin, jotka hän sai kummitädiltä, ulkona olevaan vatiin jne
Iää = lisää. Alva saa nukkumaan mennessä maitopullon mukaansa sänkyyn ja yleensä kun se on juotu, niin sitten sänkystä kuuluu vaatimus, että lisää tarvitaan. Kun kysyn, että otatko lisää, niin Alva vastaa että "joo" ja jää rauhallisesti sänkyyn odottamaan, että tuon lisää.
Koo´kii = Korkki, yleensä tuttipullon korkki
Utti, otti = kyseessä on tuiki tärkeäksi muodostunut tutti
Aapaa = saapas
Kukka,
Puu,
Traktori sanoo, että "trrrrr", ja niin että sylki roiskuu
Kakka (tämä sana ei valitettavasti vielä kuitenkaan esiinny juuri ennen hätää, vaan vasta sen jälkeen tai ihan muulloin),
Puuppa
Ankka

Nämä nyt ainakin näin nopeasti tuli mieleen. Toisaalta suurin osa, varmaan lähes 99% Alvan puheesta on vielä täyttä siansaksaa. Hän höpöttää lähes koko ajan, mutta eihän siitä mitään selvää saa. Näitä muutamia yksittäisi sanoja vain.

Ps. Kenkäinnostuksen lisäksi nyt on havaittavissa hansikasinnostusta. Alva tuo kurahanskaan/villalapasen ja se pitää pukea käteen. Peukkukin löytää pääsääntöisesti paikkansa.

Lindexin mallinukke

Tänään kävin Lindexillä ja mukaan lähti jo aiemmin ihailtu pusero ja siihen sopivat velourit. Käytin viime vuoden noita Lindexin veloureita meidän neidillä niin paljon, että kaikki kai tunnistivat Alvan pelkistä housuista. Kaipa niitä muillakin on, mutta ainakin meidän viime vuotisissa vauvatapaamisissa Alvalla oli lähes aina velourit. Eipä hänellä paljon muita housuja ollutkaan, joten vaihtoehtoa ei juuri ollut. Toisaalta pidän niistä niin paljon, että tilanne jatkuu syksyllä varmaan samana. Noiden housujen on pakko olla mukavat päällä niin kotona, autossa kuin muutenkin. Tänään lähti noiden turkoosien velourien lisäksi myös oranssit ja vihreät.

Ja jotta vauva ei jäisi ilman näitä veloureita, ostin myös hänelle ihanan pehmeät oliivinvihreät housut. Saimme Alvan siskolta lainaksi siskon tytön vanhoja vaatteita ja nyt meillä on pieniä (erityisesti 50 mutta myös 56) bodeja vaikka muille jakaa. Valkoisia bodeja taisi siinä paketissa oli yli 10, joten eiköhän vaatepuoli erityisesti noiden bodyjen osalta ala olla hoidossa.

Yökylässä

Viikonloppuna Alva tuli kokeneeksi toisen yökyläilyn. Vietiin Iskän kanssa Alva lauantaina jo aamusta Mummin ja Pappan luokse mökille ja lähdettiin itse jatseilemaan. Pakkasin Alvan mukaan lähes kaiken ajateltavissa olevan mahdollisesti tarvittavan vaatteen, ruuan tai muun tarvekalun. Ja ehkä vielä vähän lisääkin. Mulla oli yksi iso jenkkikasillinen tavaraa ja sitten vielä sen lisäksi pari muutakin pussukkaa. Suurin osa osoittautui olevan turhaan, mutta eipähän sitten tullut tenkkapoota.

Kun me miehen kanssa lähdimme, lähtivät Mummi ja Alva samalla vähän rattaiden kanssa kävelylle. Sieltä rattaista Alva sitten vilkutti meille hyvän matkan toivotukset. Päivän aikana soittelimme ja tekstittelimme Mummin kanssa joitakin kertoja ja puhuin puhelimessa myös Alvalle. Hyvin päivä meni. Alva nukkui puolisentoista tuntia, söi kohtuullisesti Alvan mittakaavalla ja keinuili ja ulkoili. Yhdeksän aikoihin hän meni nukkumaan ja nukahti sitten reilun puolen tunnin päästä. Yöherätyksiä ei varsinaisesti ollut ollut, tosin Mummi oli heräillyt Alvan liikkumiseen. Alva itse heräsi ensimmäisen kerran siinä kasin aikaan, mutta nukahti sitten vielä hetkeksi, kun Mummi nosti hänet viereensä nukkumaan. Hyvin siis tyypilliseltä yöltä vaikutti.

Me vanhemmat nukuttiin puoli kymmeneen ja sitten aamupalan jälkeen lähdettiin ajamaan mökille ja hakemaan Alvaa. Aika kova ikävä jo olikin, vaikka mukavaa oli välillä päästä ihan kahdestaankin viettämään aikaa. Päivä oli mulle aika raskas, joten illalla ja aamulla kyllä tiesi olleensa jaloillaan lähes koko päivän.

Arjen kulku

Tällä hetkellä meidän arkirytmi on tällainen.

Alva nukkuu omassa pinnasängyssään lähes koko yön, mutta usein aamuisin Iskä nostaa hänet meidän vanhempien väliin vielä hetkeksi jatkamaan uniaan. Vähintään kerran yössä Alva myös vaatii tuttia. Tällä hetkellä Iskä hoitaa tämän tutin annon, kun se käy häneltä näppärämmin. Mistähän johtuu, että mun nousemiseen menee useampi sekuntti aikaa enemmän kuin ennen...

Yleensä Alva ja myös me vanhemmat herätään siinä 8.45-10.15 välisenä aikana. Meillä nukutaan siis nautinnollisen pitkään ja se on ihanaa ainakin aamu-unisesta äidistä. Iskä nousee Alvan kanssa ensin ja mä jään vielä makoilemaan ja nauttimaan aamusta. Aamurutiineihin kuuluu vaipan vaihto, pepun pesu ja vaatetus. Sitten seuraa aamupala. Tässä vaiheessa mä liityn toimintaan mukaan. Meillä syödään aamiaista pitkän kaavan mukaan silloin, kun Iskä on kotona. Muuten mä söisin vain yhden jogurtin ja se olisi siinä sitten. Toisaalta Alvakin antaa meidän vanhempien syödä aamiaista kauemmin, kun ollaan molemmat paikalla. Jos mä olen vain yksin, niin sitten Alva roikkuu koko ajan minussa kiinni.

Aamiaisin jälkeen yleensä suunnataan pihalle. Eikä sinne menossa ole mitenkään kiirettä, mutta kyllä sinne sentään jossakin aikataulussa päästään. Iskä on enemmän pihaihminen, joten hän sinne kiiruhtaa nopeammin, ja usein Alva meneekin yhdessä Iskän kanssa ulos ja mä saan lepäillä omissa oloissani sisällä. Pari kertaa viikossa suunnataan kuitenkin kaupoille, joten varsinainen ulkoilu jää silloin vähän vähemmälle.

Jos olemme ihan vain kotosalla, niin pyrin tekemään Alvalle ruuan siinä kahdentoista tietämillä. Joskus menee lähemmäs yhtäkin. Melko pian ruuan jälkeen onkin sitten päikkäri aika. Tällä hetkellä olen laittanut Alvan omaan sänkyynsä odottelemaan ja etsimään unen tuloa ja seuraksi olen hänelle antanut sekä pupujussin, tutin että maitopullon. Uni tulee yleensä noin 30-50 minsan odottelun jälkeen, mutta nyt on vähän ollut rytmit sekaisin, joten pahimmillaan unta odotellaan lähes kaksi tuntia.

Toivon Alvan nukkuvan päikkäriä noin pari tuntia. Muutaman kerran viikossa tämä onnistuukin, mutta toisinaan unet jäävät puoleentoista tuntiin. Kyllä näillä lyhyemmilläkin pärjätään, mutta pidemmät olisivat tietenkin paremmat. Päikkäreiden jälkeen sitten vähän välipalaa ja sitten taas ulos esim. uimaan tai kyläilemään lähinaapurustoon.

Toinen lämmin ruoka on tarjolla siinä kuuden aikaan. Nyt lämpimällä kelillä kun ruoka on maistunut vielä tavallistakin huonommin, olen lounaan korvannut välipalalla ja lämmin ruoka on syöty vasta päikkäreiden jälkeen. Tällöin toista lämmintä ruokaa ei ole tarjottu lainkaan, mutta iltapalaa olen yrittänyt tuputtaa tavallista enemmän. Iltaisin olemme myös grillailleet tai tehneet jotain lisäiltapalaa, jolloin Alva on saanut tästä tietenkin oman osansa.

Iltarutiinit alkavat sitten siinä kahdeksan-yhdeksän aikaan. Ensin vähän iltapalaa. Yleensä jogurttia, viiliä, leipää tai jotain sen kaltaista. Jos lämmintä ruokaa ei oikein ole päiväsellä uponnut olen tarjonnut puuroa. Se ei oikein maistu, mutta kun sitä tarjoaa melko harvoin, niin sitten se meneekin. Erityisesti Muksun valmispuurot ja niistä puolukkainen ruispuuro tai jokin sen niminen. Sitten vielä lähes kymmenen aikaan pullollinen maitoa Iskän tai Äidin sylissä ja sitten siitä vähitellen nukkumaan ja tarvittaessa vielä toinen pullokin maitoa. Alva hakee unta iltaisin vähintään puolituntia, eikä tuntikaan ole mitenkään harvinainen. Onneksi hän ei kuitenkin sitä juuri protestoi, vaan on ihan tyytyväisenä omassa sängyssään.

Eilen päikkäreille nukahdettiin vasta vähän kolmen jälkeen ja unta maistuikin sitten lähes kolme tuntia. Illalla ei sitten uni meinannut tulla millään. Iskä laittoikin Alvan nukkumaan vasta siinä lähempänä yhtätoista ja uni tuli vasta puolikahdentoista maissa. Taitaa tämä loma-aika viedä kaiken rytmin, jota olen yrittänyt pitää. 

Kiipeän, kiipeän

Kausia ja kausia. Niistähän aina pienten lasten kohdalla puhutaan. Milloin on mikäkin kausi. Meillä taitaa olla nyt kiipeilykausi ja sen jo toivoisin päättyvän hyvin pian. Mun tuurilla tilalle tulee tietenkin jokin vielä vaarallisempi kausi, mutta pääsisi tästä kuitenkin. Sohvalle kiipäminen on ollut kuvioissa jo useita viikkoja ja sieltä osataan tulla jo nätisti alaskin. Nyt uutena versiona on sohvalla pomppiminen, käsinojalla seisominen ja mahdollisesti vielä pomppiminen ja ainakin sieltä alas hyppääminen. Vielä sohvalla ei ole tapahtunut mitään suurempaa putoamista, mutta se vain antaa odottaa itseään ja on ajan kysymys, milloin se sattuu kohdalle.

Entispäivänä Alva pomppi meidän sängyllä. Hän seisoo sängyllä ja hyppää siitä takapuolelleen istumaan. Ihan metkan näköistä ja kohtuu ok, niin kauan kun joku on valppaana valvomassa. Mutta eikö vaan heti kun silmä eilen vähän lipesi eri suuntaan (lue kiinni), niin tyttö tupsahti suoraan lattiaan. Meillä on vielä sellainen korkea jenkkisänky, joten pudotusta on melkoisesti. (Välipatja poistettiin, niin sängystä tuli vähän matalampi) Ensin tuli melkoinen itku, mutta pian hyppelyt taas jatkuivat melkoisesta mustelmasta huolimatta.

Kunnan uimarannalla on suuri trampoliini ja siinä hyppiminen on Alvan mielestä ihanaa. Sinne kun pääsee, niin pois ei tultaisi millään. Tuossa trampoliinissa ei ole mitään turvaverkkoja, joten siinä saa vanhemmat olla koko ajan juoksemassa ympäri tramppista, jotta Alva ei tule sieltä yli. Taitaa olla vain Alvasta hauskaa, kun vanhemmat juoksevat hiki hatussa.