3 kk neuvola

Tänään Ainolla oli 3 kuukauden neuvola. Hyvin oli taas paino noussut ja pituuttakin oli tullut. Painolukema on nyt sitten + 20 käyrällä, eli enempää ei enää tarvitsisi tulla. Mutta hyvän näin. Eipähän äidin tarvitse murehtia sitä, saako tyttö tarpeeksi ruokaa. Ja näihin lukemiin päästiin siis siitä huolimatta, että Ainolla oli tuosta Rota-rokotuksesta kolmisen viikkoa vatsa sekaisin ja heti kun vatsa alkoi vähän paranemaan, alkoi äidillä rintatulehdus ja siihen antibioottikuuri. Ainon vatsa on taas kuralla, eikä välissä ollut kuin ehkä yksi parempi päivä. Kun nyt 3 kk:n neuvolassa Aino sai oikein rokotussuman (rota, pneumo ja kurkkumätäjne.), vatsa tuskin tästä ihan heti paranee. (Eikä äidin toivomaa öiden paranemista, liene myöskään näköpiirissä.)

Muuten neuvolakeikka oli ihan tuikitavallinen. Alva leikki odotushuoneessa leluilla ja kävi välillä vastaanottohuoneessa meitä moikkaamassa. Aino seuraili hyvin katsellaan ja näytti taitojaan vatsallaan makoillen. Hyvin kuulemma tämän taidon jo osaa, vaikka kerroin, että Aino on melko vähän meillä lattialla, kun Alva ei anna hänen olla rauhassa, vaan haluaisi mennä viereen makoilemaan (ja siinä samalla makoilla vähän päälläkin, vahingossa potkaista pyörähtäessään jne.)

Vähitellen Ainosta on kuoriutunut vastasyntyneen vauvan tilalle ympäristöään tarkkaileva vauva. Katseella hän seuraa, mitä ympärillä tapahtuu ja tarttuu leluihin ja muuhun käteen osuvaan. Viimeisimpänä "taitona" on peukalon imeminen, ja siihen yritän kovasti puuttua ja työntää tuttia suuhun, mutta eihän se siellä montaa sekunttia pysy.

Höpöttämäänkin Aino on nyt oppinut. Päikkäreiltä tai yöunilta herättyään, on Aino mitä parhaalla tuulella ja jokeltelee ja kirkuilee tyytyväisenä. Olinkin jo unohtanut, miten ihanalta vauvan jokeltaminen kuulostaa. Hymytyttökin hän on, vaikkakin hymyily on jo vanha taito.

Joulupukin säkkiin

Selasin juuri Hobby Hallin kuvastoa ja ehkä samalla tein päätöksen lasten joululahjoista. Tarkoituksena ei ole ostaa itse montaakaan lahjaa tytöille, koska lahjoja kuitenkin tulee sukulaisilta ja ystäviltä ja toisaalta lahjojen määrä voisi hyvinkin pysyä näinä alkuvuosina ainakin varsin kohtuullisena. Iskä varmaan ostanee tytöille omat lahjat, mutta mä olen vähän päätymässä siis näihin.

Aino sai kummitädiltään Finlaysonin Aappa-makuupussin. Se on ollut paljon käytössä ja haluaisin samaa sarjaa jatkaa myös tyttöjen tulevassa makuuhuoneessa, joten Aappa-pussilakanasetit taitavat löytyä pukinkontista.

Alva saa isovanhemmilta ensimmäiset Dublonsa joululahjaksi ja mä ajattelin, että voisin hankkia peruspalikoitten seuraksi tämän Ison maatila -legopaketin. Tämän paketin Alva saisi avata jo heti jouluaattoaamuna.

Vauva-arkea

Aino täyttää parin päivän päästä 3 kki. Hän on varmaan juuri nyt ihanimmassa vaiheessa. Hän hymyilee, kurluttelee iloisesti, yrittää tarttua lähellä oleviin tavaroihin, on hyväntuulinen, ei masuvaivoja ja ruoka maistuu. Ainon elämä tuntuu hymyilevän. Tosin välillä taivaalle kerääntyy tummia pilviä, kun tulee nälkä, uni, vilu tai hän peljästyy isosiskon kirkaisuja tai pomppimista. Silloin hymy hyytyy ja alahuuli menee mutruun. Sitten tulee itku, johon onneksi vanhempien syli auttaa.

Vauvaelämä tosin on harvoin mitään vaaleanpunaista harsohörhöä ja niin meilläkin on melko väsynyt äiti. Alva heräilee vieläkin muutaman kerran yössä ja nyt kellon siirtämisen jälkeen aamut ovat aikaistuneet jopa enemmän kuin vain tunnin. Tänään meillä herättiin jo klo 6 eli kolmisen tuntia tavallista aikaisemmin. Aino ei onneksi aina herää yli viittä kertaa syömään yön aikana (tosin niitäkin öitä on parisen kertaa viikossa), vaan usein hän syö vain kolmisen kertaa. Parhaina öinä yösyömiset ajoittuvat klo 03 ja 05 aikaan. Aino ei enää unissaan pidä niin suurta meteliä kuin ihan ensimmäisinä viikkoina, mutta vieläkin metelöinti alkaa aina toisen yösyötön jälkeen ja jatkuu lähes aamuun asti. Niinä öinä, jolloin toinen yösyöttö on jo siinä 01 aikaan tietää jo, että aika vähillä unilla mennään.

Vauvojen päikkärit eivät juurikaan osu samaan aikaan, joten äiti ei pääse nauttimaan mistään ihanasta päivälevosta. Alva on vieläkin pääsääntöisesti nukkunut päikkärinsä, vaikkakin viikonloppuna oli taas pari päivää, jolloin unelle ei kuulemma ollut tarvetta. Ainon päikkäriajat jatkuvat yhtä epäsäännöillisinä kuin ennenkin. Aikaisemmin hän nukkui ensimmäiset päikkärinsä pitkinä, mutta nyt ne eivät enää ole välttämätt pitkät ja pisimmätkin päikkärit jäävät siihen kahteen tuntiin. Aino nukkuu päikkäreitä aika rauhattomasti ja vaatii aina välillä heiluttamista, joten siksi parhaat unet nukutaan joko vaunuissa tai BabyBjörn-sitterissä. On muuten paras sitteri ikinä. (Tosin toista ei meillä ole koskaan ollutkaan kokeilussa, mutta uskallan silti liputtaa tämän puolesta.)

Väsyttää (taas)

Nyt pitäisi kirjoittaa siitä, että Ainon flunssa alkaa hellittämään, mutta ripuli on muutaman tunnin päästä jatkunut jo viikon. Neuvolaan soittelin apuja keskiviikkona ja tänään oltiin lääkärissä, mutta mitään erityistä en sieltä saanut. Samoilla konsteilla jatketaan ja toivotaan tilanteen paranevan ensi viikon aikana. Myös Alvasta voisi kirjoittaa, koska hän täyttää tänään (minuutilleen tunnin päästä) puolitoista vuotta. Mutta tämä äiti ei nyt jaksa päivittää blogia. Ehkä sitten jonakin muuna päivänä taas juttu luistaa.

Ainolle riittää yhdet päikkärit

Mä olen aina tiennyt, että siskot lähes aina matkivat toisiaan, mutta en olisi uskonut, että se alkaa jo ensimmäisten elinkuukausien aikana. Alva siis pääsääntöisesti nukkuu yhdet päikkärit päivässä (joskus jää välistä nekin) ja nyt Ainokin on päättänyt, että se on hänellekin riittävä. Yhdet päikkärit nukkuu hänkin. Ainoa ongelma on äiti, joka ei sulata sellaista vielä noin pieneltä. Mä saan siis jo nyt olla sanomassa, että kaikki mikä on isosiskolle sallittua, ei välttämättä ole sitä pikkusiskolle. Ja sekös Ainoa kiukuttaa.

Aino heräilee aamulla siinä seitsemän kahdeksan korvilla ja on hereillä sellaisen tunteroisen puolitoista. Sitten laitan hänet nukkumaan, joko omaan sänkyynsä tai vaunuihin ja hän nukahtaa ilman mutinoita. Näitä päikkäreitä nukutaan 3-4 tuntia, joten me voidaan Alvan kanssa ulkoilla ja ruokailla ihan rauhassa. Usein Aino herääkin vasta, kun Alva on jo nukahtanut. Päikkäreiltä herätään siis siinä yhden kahden korvilla ja tämän jälkeen ei sitten enää halutakaan nukkua.

Yhtenä päivänä Aino oli hereillä 13-17 välisen ajan. Yritin häntä nukuttaa tissillä, tyynyllä heiluttamalla, vaunuihin, omaan sänkyynsä, sitteriin jne. Ja onnistuinkin saamaan Ainon nukahtamaan 4 kertaa, mutta unta hän sai vain noin vartin, eli pääsääntöisesti nukkui pari kolme minuuttia ja sitten heräsi. Tosin viimeiset päikkärit olivat yli 5 minuuttia, hip hurraa.

Kun Iskä tulee töistä siinä viiden kuuden maissa, mä painunkin Ainon kanssa vaunukävelylle. Tällä tavalla Aino nukahtaa helpoiten ja yleensä nukkuukin melkein koko vaunulenkin ajan. Tosin vauva taitaa olla liiaksi kaupunkilainen, koska hiekkatietä hän ei sulata ollenkaan. Asfaltitietä pitää kävellä edes takaisin ja viimeistään omalla pihatiellä hän herää. Ei siis mitään jatkounia vaunulenkin päätteeksi omalla pihalla. Näin saan hänet nukkumaan toiset päikkärit, jotka kestävät noin tunnin.

Ongelmaahan ei olisi, jos Ainolle riittäisi noi päikkärit, mutta mä kun en usko, että ne riittää. Unta tarvittaisiin päivälläkin enemmän. Nyt mä olen iltapäivän ihan täystyöllistetty Ainon kanssa, koska hän alkaa huutamaan heti, jos keskityn johonkin muuhun ja lopetan hänen heijaamisensa. Alva tietenkin tarvii mua myös paljon, joten huutamiselta ei täysin voi välttyä. Sitterissä Aino sentään on melko rauhallisesti, jos mä vaan olen alle metrin päässä. Ei siis mitenkään kovin käytännöllistä...

Pajero päälle

Iskä ja Alva olivat tässä yksi päivä autoilemassa ja Alva oli sanonut, että "Pajero päälle". Iskä ei ollut lausetta tajunnut ja jatkanut vain eteenpäin Alvan sanomisesta huolimatta. Alva oli kuitenkin toistanut lausettaan koko ajan kovemmalla äänellä ja Iskä oli yrittänyt päätellä, että mistä nyt on kyse. "Pajero päälle, pajero päälle", oli Alva huutanut ja Iskä oli yrittänyt katsella taakse ja sivuille, että onko jostakin Pajero-mallinen auto tulossa ja mistä Alva senkin tietäisi. Lopulta Alva oli jo kirkunut suoraan huutoa, että "Pajero päälle". Silloin oli Iskä vihdoin tajunnut, että Alva tahtoo radion päälle. Ja niin hyvän musiikin tahdissa loppu ajomatka oli sujunut suotuisissa tunnelmissa.

Sanottua

Alva jo puhua höpöttää lähes lakkaamatta. Suurin osa sanoista on vieläpä ihan ymmärrettävää. Tai ainakin äiti ymmärtää suurimman osan siitä, mitä Alva sanoo.

Yksittäisten sanojen varasto alkaa olemaan jo niin suuri, ettei niitä ole enää mahdollista luetella. Kyllä taitaa Alva jo hallita vähintään sata sanaa ja vielä siten, että ymmärtänee niiden tarkoituksenkin. Muuten sitten hän toistaa papukaijan lailla sitä, mitä muut sanoo, vaikka ymmmärrys jää varmasti kovin vähäiseksi. Tai sitten ei, mistäs sitä niin tarkkaan tietää.

Vielä Alva ei ole kolmen sanan lauseita sanonut, mutta kaksi sanaa jo yhdistetään aika näppärästi.
Äiti auttaa.
Iskä auttaa.
Peitto päälle.
Hattu päässä.
Vauva itkee.
Vauva pestään.
Peppu pestään.
Kenkä jalkaan.
Pullo tässä.
Korkki kiinni.
Äiti istuu.
Iskä kyntää. jne.

Suurin osa Alva sanoista on vielä kaksi tavuisia, mutta myös useampi tavuiset sanat onnistuvat välillä. Tällä hetkellä suosikkisana taitaa olla "haukata". Sen Alva sanoo kivasti jokaista tavua painottaen. Hau-ka-ta. Hän kokeilee tätä sanaa muiden sanojen kanssa ja katsoo sitten kysyvästi äitiin, että onko tämä yhdistelmä mahdollinen. Meillä siis haukataan skorpionia, rapua, kirahvia, omenaa, mukiaa, tuolia ja mitä muuta tahansa. Joskus jopa äitiä.