Missä, missä, missä

Olen jo jonkin aikaa "odotellut", että koskahan Alva alkaa tehdä omia kysymyksiä. Tavallaan hän niitä on tehnytkin, mutta ilman varsinaista kysymys-sanaa. Olen vaan tulkinnut jotkin lauseet kysymyksiksi ja vastannut niihin, vaikka siis varsinaista kysymystä Alva ei olekaan esittänyt.

Nyt tällä viikolla, kun Alva on ollut Mummilla ja nähnyt serkkupoikaakin, joka kyselee vähän väliä jotain, niin nyt on Alvakin alkanut kysellä, että missä mikin on.

Missä Mummi on?
Missä auto?
Missä kuski?
Missä Ainuska?
Missä Pappan auto? jne.

Kaikki siis tuntuu olevan koko ajan hukassa ja hakemista riittää.

Alva syömässä Pappan kanssa jotakin uutta ruokalajia, kuten tässä jonakin päivänä välipanana kerrosvanukasta.
Pappa: "Miltä maistuu?"
Alva: "Ei hassumpaa."

Alva katsoo ulos Mummin ja Pappan olohuoneen ikkunasta, kun naapuriin autokorjaamoon hinataan 90-luvulta peräisin olevaa Corollaa.
Alva seuraa tilannetta kiinnostuneena ja toteaa sitten Pappalle: "VANHA auto".

Yöllä ei nukuta

Aino ei vieläkään ole oppinut yöllisen nukkumisen saloja. Vähitellen mulla on alkanut vahvistua mielikuva, että joko Aino on todella huono nukkuja tai sitten hänelle ei sovi rintaruokinta enää tässä vaiheessa. Varmaan nyt olisi paikallaan aloittaa rinnasta vierottaminen, mutta musta ei vaan tunnu olevan siihen. Aino haluaa rintaa ja mä olen sitä vielä antanut, kun vihdoinkin olen oppinut sen taidon salat. Imettäminen on musta ihan mukavaa hommaa ja kun nyt olen päivät poissa, niin lasten läheisyyttä kaipaa sen verran, että on valmis yöunistaankin vähän tinkimään.

Tosin nyt tuntuu, että yöunista on tingitty jo vähän enemmän kuin vain vähän. Aino heräille vieläkin jatkuvasti, vaikkakin pientä parannusta on mielestäni ollut havaittavissa. Nyt ei ehkä heräämisiä enää ole siinä 15 kpl/yö, vaan nyt heräilyjä on keskimäärin siinä 10 kpl/yö. Tässäkin on mielestäni vähintään puolet liikaa. Jos yöllä Aino heräisi syömään vain joku 2-3 kertaa, niin se olisi musta ihan ok, mutta siitä yli menevät on vähän ylimääräisiä.

Meillä mennään nukkumaan siinä ysin aikaan ja lopullisesti Aino herää jo vähän kuuden jälkeen. Yö jää mielestäni aika lyhyeksi, mutta vain poikkeustapauksissa Aino on nukkunut puoli seitsemään. Millään en saa Ainoa sitten enää kuuden jälkeen nukahtamaan. Häiritseeköhän häntä tämä lisäätynyt valoisuus? Pimennysverhosta voisi ehkä olla jotakin apua. Tai sitten ei.

Yöllä Aino heräilee siis vähintään kerran tunnissa. Yleensä yössä on yksi lähes kahden tunnin unipätkä, mutta muuten nukkuminen on enemmän tai vähemmän jatkuvaa heräilyä. Luulisi, että Aino itsekin olisi väsynyt tuollaisten yöunien jälkeen, mutta ei hän vielä juuri paremmasta tiedä. Äiti ainakin on vähän nuokkuva lähes koko päivän, eikä iltasella töiden jälkeen ole yhtään virkeämpi olo. Valitettavasti.

Ehkäpä yöunet tästä vähitellen parantuvat, kun Aino tulee vanhemmaksi. Ehkä jo elokuussa, kun Aino on täyttänyt ensimmäisen vuotensa, meillä nukutaan jo vähän paremmin. Sitä odottaessa.

1 vuosi ja 11 kuukautta

Tänään Alva täyttää taas täysiä kuukausia ja ensi kuussa tulee täyteen jo toinen vuosi. Kyllä vaan aika rientää.

Tällä hetkellä Alva on mitä ihanimmassa iässä. Uhma ei ole vielä alkanut, ainakaan täydellä terällä ja kuitenkin omatoimisuuttakin jo on. Alva osaa itse syödä jo hyvin. Välillä hän toivoo, että äiti syöttää, mutta muuten hänen ruokailuunsa ei juuri puututa. Ehkä ruokaa menisi vähän enemmän, jos häntä enemmän syöttäisi ja auttaisi, mutta toisaalta kaipa hän itse tietää, miten paljon hän syö. Välillä ruokaa menee enemmän välilllä vähemmän. Vieläkään Alva ei ole kovinkaan suuri ruokainen, mutta vähitellen on annokset suurentuneet. Enää ei mene vain yksi lusikallinen, joskaan kovin montaakaan ei välttämättä mene.

Alva on aika kaikki ruokainen. Lähes kaikki maistuu, joskin kovin maustetut ruuat eivät kelpaa. Kaikkea hän maistelee innolla ja tomaatit ja hedelmät ovat erityisen herkkua. Tosin äiti on ollut vähän laiska salaatin tekijä, joten Alva sanoo syövänsä kukkasia, kun hän syö salaattia. Ei siis ihan vielä kaikki termit ole kohdallaan. Mutta Alvalle uppoaa niin kakkararavut (lue katkaravut) kuin simpukat ja muutkin merenelävät.

Vaatettamisessa Alva ei ole juuri edistynyt. Hänelle saa vielä pukea kaikki vaatteet päälle. Joskus hän haluaa vetää itse housut ylös, mutta siinä saa yleensä olla auttamassa. Sukat sentään irtoavat Alvan niin halutessa pois jalasta ja kengät hän laittaa itse ja joskus saa ne poiskin., mutta muuten hän kaipaa sekä riisumiseen että vaatetamiseen vanhempien apuja. Ei ehkä olisi kovinkaan realistista vielä olettaakaan hänen osaavan noita taitoja, mutta tulipahan tämäkin nyt kirjattua ylös.

Lempileikkejä on tällä hetkellä kahvikutsut. Alva kattaa lattialle omat kahvikuppinsa ja tassinsa ja tulee sitten pyytämään äitiä kanssaan juomaan kahvia tai paremminkin "Tules syömään". Sitten hän kaataa kuppeihin kahvia ja ripottelee sormilla sokeria. Sitten lusikalla muutaman pyöräytys kupissa ja niin on kahvi valmista juotavaksi. Ja miten hyvää kahvia Alva osaakaan keittää.

Alva ja Aino leikkivät yhdessäkin jo hyvin. Tietenkin Ainon leikkiminen on enemmän tavaroiden kahmimista ja suuhun laittamista, mutta Alva ottaa hänet ihan mukavasti huomioon. Alva kiikuttaa Ainolle palloa, helistintä, kahvikuppia, lusikkaa, polttopuuta, roskaa, perunan palasta jne. Alva siis pitää huolen, että Ainolla riittää tekemistä. Tämä on siitä mukavaa katseltavaa, että ainakin vielä meillä ei ole juurikaan tapeltu tavaroista. Tosin Ainoa ei juuri harmita, jos Alva vie häneltä jotain käsistä, mutta onneksi tämä on vielä aika harvinaista. Tosin Alva onnistuu enimmäkseen päättämään mitä tavaroita Ainolla on käsillä.

Kieliopintoja

Alva on nyt Iskän kanssa aloittanut pakkoruotsin opinnot ja hyvin tuntuu tyttö oppivan. Opinnot on aloitettu tosi hitaasti, ettei Alvan innostus vain häviä ja kaksi ilmausta on nyt jo opittu.

"Alla pukat sova." (oik. Alla Pugacheva) on suomeksi tietenkin "Kaikki pukat nukkuu."
Här tvättäs kääntyy Alvalla hienosti: Täältä pesee.

En tiedä, antaako nuo ylläolevat ilmaukset parmminkin kuvaa Iskän vai Alvan kielitaidosta.

Yökylässä

Alva lähti tällä viikolla taas Mummin ja Pappan luokse kylään.


Mummi tuli häntä täältä maalta hakemaan keskiviikkona ja Alva ihan hihkui innosta, kun hän pääsi Mummin luokse. Yleensä Alvaa saa aika tavalla houkutella, että hänelle saa laittaa ulkovaatteet päälle, mutta nyt vaatteiden pukeminen oli ihan helppoa. Myös auton turvaistuimeen hän suostui innolla. Kun Iskä sitten vielä vilkutteli ja toivotti Alvalle ja Mummille hyvää matkaa, oli Alva vain lähes kärkkäästi todennut Iskälle, että "Ovi kiinni" katse liimautuneena eteenpäin. Ei auttanut Iskän sitten muu kuin laittaa auton ovi kiinni ja jäädä vilkuttamaan auton takavaloille.

On se hienoa, että Alva niin selvästi nauttii Mummilassa olosta. Siellä saa huomiota ja siellä on vaikka mitä kivaa tekemistä. Pääsee Citymarkettiin ostoksille, Seikkailupuistoon ulkoilemaan, Leaf-Arenalle pomppimaan, leikkimään Serkku-pojan kanssa, kyläilemään iso-isovanhempien luona ja vaikka mitä mukavaa. Vanhempienkin on helppo päästä Alva matkaan, kun tietää, että hän nauttii siellä olosta, eikä iltaisinkaan tule koti-ikävä, muille paitsi vanhemmille.

Eteenpäin sanoi Mummo hangessa

Nyt se sitten liikkuu ja vielä eteenpäin.

Tänään todistettiin miehen kanssa molemmat, että Aino osaa vihdoinkin ryömiä eteenpäin. Aino pötkötteli olohuoneen laittialla vatsallaan ja katseli vatsallaan makoilevaa isäänsä edessään. Iskä laittoi Ainon eteen, mutta juuri hänen ulottumattomiinsa yhden muovisen kupin, jota Aino selvästi havitteli itselleen. Aino otti päättäväisen ilmeen, otti käsillään lattiasta kiinni ja koko keho jännittyneenä, hän onnistui kiskomaan itseään käsillään vähän eteenpäin. Juuri kun hän oli saamassa kupin käteensä, siirsi Iskä sitä raukkamaisesti vähän kauemmas. Tämä ei kuitenkaan lannistanut Ainoa, vaan hän lähti uuteen yritykseen ja sai kuin saikin itsensä eteenpäin ja kupin käteensä. Miten tyytyväinen hymy tytön kasvoille nousikaan.

Nyt Aino tuossa on jo liikkunut metrin verran ainakin, joten liikkuminen on nyt todella alkanut.

7 kuukautinen vauva...

... oli lähes rennosti kylvyssä. Aikaisemmin Aino on ollut koko vartalojäykkänä kylpyhetkellä, mutta nyt jo sormet liikkuivat lähes rentoutuneesti, kun muu keho oli vielä jäykkääkin jäykempi.
... harjoittelee istumaan syöttötuolissa, nousemaan vähitellen konttausasentoon.
.. ei vieläkään nuku öisin yli 45 minuutin pätkää, mutta lyhyempiä kylläkin.
... syö hyvällä halulla lähes ruokaa kuin ruokaa, paitsi ei Hipp-luomuruokaa. Isosisko ei ole koskaan ollut hyvä syömään, mutta noi samaiset Hippit olivat hänen suosikkinsa.
... hakee kontaktia läheisistä, vaikkakin sisko on se kaikkein kivoin. Siskon tekemisiä on kiva seurata ja vain sisko saa iloisimman naurun palkakseen.
... nukkuu parhaiten vaunuissa ulkona. Kaksostenrattaiden vaunukoppa on vaan käynyt pieneksi, mutta siinä Aino vielä nukkuu, kun on ollut niin kylmä ja tuulinen sää, että ilman koppaa tilanne olisi vielä surkeampi.
... keinuu mielellään Iskän polvella.
... vie suuhunsa kaiken käsiinsä osuvan, myös joskus tutin.
... juo innolla vettä nokkamukista. Iskän sanoin, Aino ottaa huikkaa.
... kasvaa ja kehittyy huimaa vauhtia.