Päivärutiinia

Nyt kun Alva on kahdeksankuukauden on päivämme muotoutuneet tällaisiksi

Aamulla Alva herää 9:30-10 aikaan. Tämä on tässä joululoman aikana koko ajan myöhentynyt ja yhdeksän herätyksiä ei ole ollut aikoihin. Vähän myöhäänhän tuo on, kun yleensä vielä pyöritään sängyssä, ennen ylös nousemista. Aamupuuro on siten vasta lähempänä yhtätoista.

Aamupuuro on nyt alkanut maistua todella hyvin. Keitän peruseloveenaa mikrossa noin puolen desin verran. Kun puuro on valmista laitan joukkoon vähän maitoa ja melko paljon jotain hedelmä- tai marjasosetta. Puuron päälle maistuu vielä lähes kaksi desiä maitoa. Aamupäivä menee siten, että vanhemmat syövät Alvan ruokinnan jälkeen aamiaista ja lukevat lehteä. Alva tutkii lelujaan, availee yhtä keittiön laatikkoa, jossa on häntä varten kauha, puulusikka, pallo, kirja jne. Alva on todella hyväntuulinen ja höpöttää yksikseen samalla kun leikkii leluillaan.

Kun heräämisestä on kulunut reilu kaksi tuntia, alkaa päikkäriaika. Aamupäivä päikkärit alkavat siinä ennen ja jälkeen kahdentoista ja ne nukutaa sisällä. Nyt kun Iskä on ollut lähes kuukauden kotosalla, on hän lähtenyt Alvan kanssa ulkoilemaan. Alva nukahtaa lähes välittömästi, kun vaunut nytkähtävät liikkeelle.

Alva on tässä joulun aikaan nukkunut aamupäivällä vain noin tunnin päikkärit ja hän yleensä herää heti, kun vaunut pysähtyvät. Nyt parina päivänä tilanne on normalisoitunut ja unta on riittänyt kaksi tuntia. Herätys on siten siinä kahden aikaan.

Tällöin maistuu jo ruoka, mutta määrät eivät enää ole yhtä hurjia kuin ennen. Nyt hyvällä tuurilla menee yksi pieni pilttipurkillinen ruokaa, mutta ei mitenkään aina edes sitä. Lähes aina sinne jää jotain pohjalle ja se lentää roskiin. Maitoa sentään maistuu taas puolitoista desiä.

Jos mitään erityistä menoa ei ole, niin sisällä ollaan taas. Alva tutkii lelujaan ja nousee lähes yhtenään seisomaan, milloin mitäkin tukea vasten. Nyt seisomaan nousu on jo aika varmaa, tosin liukkaat villasukat tuovat siihen lisää haastetta. Alastulokin sujuu melko hallitusti, ja Alva pääsee takaisin konttausasentoon ilman haavereita. Muutaman kerran viikossa tosin alastulo on sen verran horjuvaa, että lohduttavaa syliä tarvitaan.

Neljän jälkeen Alva syö hedelmäsosetta. Tätä herkkua sentään menee koko purkillinen, eikö nirsoilua ole näkösällä. Maito maistuu taas, joskaan ei aina ihan koko pullollista. Päikkäreille on tarkoitus mennä neljältä, mutta koska nyt päikkärit ovat päättyneet vasta kahdelta, vien Alvan omaan sänkyynsä vasta siinä puoli viiden aikaan. Tällä hetkellä on tarkoitus opettaa Alvaa nukkumaan näitä toisia päikkäreitä omassa sängyssään, koska isossa sängyssä vaarana on tippuminen, jos en ole koko aikaa hänen vierellään.

Toiset päikkärit kestävät siinä tunnin verran ja yleensä Alva alkaa jutustelemaan sängyssään vähän ennen kuutta. Nyt on toisen lämpimän ruuan aika. Se maistuu kuten lounaskin. Jotain syödään, mutta kaikkea ei hotkita. Ja sitten maitoa päälle.

Iltapuuron aika on siinä puoli yhdeksän aikaan ja sitä ennen on vaihdettu yökkärit päälle ja kuiva vaippa. Puuro maistuu taas ihan kohtuullisesti, jos ei Alva ole jostakin syystä jo yliväsynyt. Maito tekee ison puuroannoksen jälkeen toki kauppansa ja pullottava vatsainen vauva kannetaan omaan sänkyyn nukkumaan siinä yhdeksän jälkeen. Joululomalla tämä nukkumaan meno venyi usein jopa yli kymmeneen, mutta nyt on tarkoitus siirtyä tuohon vanhaan nukkumaanmeno aikaan. Jos vaikka aamutkin vähän aikaistuisi, vaikka mukavahan se on nukkua itsekin pitkään.

Nukahtaminen on enemmän tai vähemmän väsytystaistelua. Välillä tuntuu, että Alva jaksaa keikkua sängyssään tuntikaupalla ennen kuin uni tulee. Toisinaan, kuten tänään, uni tulee jo vajaassa vartissa. Yksinään Alva ei kuitenkaan osaa nukahtaa, vaan äidin on oltava sängyn vieressä varmistamassa unen tulo. Istun sängyn vieressä ja laitan Alvan kyljelleen nukkumaan, tutin suuhun ja peiton päälle. Alva yrittää tästä nousta seisomaan, mutta yritän pitää häntä paikallaan ja toistan nukkumaan laiton, kun hän ennen pitkää kuitenkin pääsee kierähtämään vatsalleen ja nousemaan kontalleen ja siitä seisomaan.

Uni on vieläkin melko katkonaista. Ensimmäinen herätys on lähes kellon tarkasti puoli yksi, seuraava siinä kolmen kinttaalla ja neljän-viiden aikaan taas. Jos Alva vielä tällöin nukahtaa kohtuullisen helposti omaan sänkyynsä, nukkuu hän siinä ehkä jopa kahdeksaan, jolloin hän viimeistään siirtyy meidän sänkyyn. Perhepedin hyvänä puolena on, että jos Alva siinä vielä heräilee, hän saa itse unenpäästä kiinni, eikä pääsääntöisesti kaipaa tuttia tai muuta nukutusta. Toisaalta oma nukkuminen jää heikommaksi, kun Alva potkii vähän väliä ja omaa liikkumista joutuu hillitsemään Alvan heräämisen pelossa.

Vuosi 2010 alkanut

Vuoden vaihdetta vietimme kotosalla. Iltapäikkäreiden jälkeen lähdimme naapuriin. Tämä on jo tullut muutamana vuonna tavaksi, joten päätettiin jatkaa sitä vielä tänäkin vuonna. Tuleepahan käytyä naapurissa kylässä edes kerran vuodessa.

Alva oli ihan elementissään. Kylästä löytyi mukava puulelu, jonka tutkimiseen meni hyvin aikaa. Pöydän alta löytyi sipsin pala, jota natusteltiin hiljaisuuden vallitessa. Tosin se hiljaisuus katkesi hetkeksi, kun äiti tuli ottamaan sipsiä pois. Alva sai sen tosin takaisin, kun niin sitä halusi. Tarjolla oli myös porkkanaa, johon oli kiva hangata kutisevia ikeniä.

Illan aikana valettiin myös tinoja. Alvan tinassa oli paljon rahaa (lapsilisään tulossa korotus?) ja varjokuva näytti tanssiparilta, jossa tanssivat kissa ja orava. Taidetaan päästä osallistumaan ensi vuonna tanssiaisiin...

Kylästä palattiin vasta kymmenen aikaan ja iltapuuro jäi siten todella myöhäiseksi. Nyt se maistui hyvin yhdessä päärynäsoseen kanssa ja päälle meni lähes kaksi desiä maitoa. Hyvä oli sitten yö nukkua, kun ei ainakaan nälkä vaivannut. Alva nukahti vähän ennen yhtätoista ja heräsi puoli viiden aikaan. Iskä kävi hakemassa hänet meidän väliin ja siinä nukuttiin koko porukka kymmeneen asti. Taitaa meidän aikataulu mennä aina vaan myöhäisemmäksi. Eipä olla viikkoihin herätty yhdeksältä.

Alvan joulu

Joulu taitaa nyt olla ohi tai ainakin joulunpyhät. Joulu meni mukavasti. Nähtiin sukulaisia, käytiin kylässä, kestittiin vieraita ja nautittiin kodin rauhasta. Kaikkea sopivasti.

Aattona joulurauhan julistuksen jälkeen ajelimme maalta kaupunkiin, Mummin ja Pappan luokse juhlistamaan joulua. Alva otti ajon aikana kolmen vartin nokoset ja olikin sitten ihan teräkunnossa, kun päästiin perille. Perillä odotti jouluruoka ja innokkaat serkut. Alva istui kanssamme joulupöydässä, mutta tarjoilu oli vielä tänä vuonna varsin huonoa. Ensi vuonna Alva pääsee maistelemaan jouluruokia ja toivottavasti pitää niistä toisin kuin äitinsä.

Neljän aikaan alkoi ulkoa kuulua kolinaa ja sisään saapui joulupukki ja Kerttu-tonttu. Joulupukki haastatteli serkkupoikia ja vähän Alvaakin. Kerttu-tonttu viritteli mukana tuomaansa soitinta ja ennen lahjojen jakoa lauloimme Joulupukki-laulun. Toinen serkkupojista auttoi joulupukkia ja tonttua jakamaan lahjat ja lopuksi tonttu jakoi vielä jokaiselle lapselle vartavasten tehdyn piparin, joihin oli kirjoitettu lapsen nimi. Alva tarttui omaan pipariinsa varsin hanakasti ja syödä mutusteli sitä tyytyväisenä. Kun joulupukki ja tonttu olivat poistuneet seuraavaan kotiin, avasimme muutaman Alvan paketin, mutta sitten oli aika mennä päikkäreille.

Iltasella lähdimme ajamaan takaisin kotiin. Auto täynnä ihania lahjoja. Alva sai pehmolelun, kirjoja, pallon, erilaisia leikkikaluja, taaperokärryn, villasukat ja hansikkaat, vaatteita ja paljon muuta. Kiitos niistä joulupukille ja tämän apulaisille.

Joulupäivänä vietimme aikaa kotosalla. Illalla tosin suunnistimme Iskän siskon luokse ja siellä olikin serkkujen lapset kovassa menossa. Alva seurasi vanhempien lasten leikkiä lähes lamaantuneena. Vähän hän sentään näytti konttaustaitoaan, mutta muuten hän totesi parhaaksi olla paikoillaan lattialla tai vanhempien sylissä.

Tapanina Alvaa tulivat tervehtimään Mummi, Pappa, Kummitäti, vanhempi serkkupoika, Sisko, Siskon tytär ja Siskon mies. Siskon tytär oli taas kasvanut paljon ja heilui terhakkaasti Alvan vanhassa sitterissä, kun Alva antoi hänelle kovat vauhdit. Ei tainnut siskon tyttö ihan pahastua, kun suu oli korvissa ja nauru raikui.

Nyt kun joulu on ohi, olemme vähitellen yrittäneet palata arkeen ja palauttaa päikkärirytmiä. Vieläkään päikkärit eivät ole kovin pitkät, vaan aamupäivällä reilun tunnin ja iltasella toisen tunteroisen. Ennen joulun yhteensä lähes neljän tunnin päikkäreihin on siten vielä matkaa. Illalla tosin tuleekin sitten uni jo lähes puolitoista tuntia aikaisemmin.

Seisoskeleminen on tällä hetkellä rankan treenauksen kohteena. Alva ei jaksa juurikaan maantasalla olla, vaan koko ajan hän pyrkii nousemaan seisomaan jotakin vasten. Sohvan reuna, tuoli, syöttötuoli, keittiön laatikot ja penkki, lelulaatikko, vaunukoppa, portaat, puukori jne. Mikä tahansa tulee vastaan, voi siitä ainakin yrittää ylös. Seisominen onnistuukin jo vallan mainiosti. Alva seisoo yhtäjakoisesti jo minuuttikaupalla. Yleensä sitten hän irroittaa toisen käden ja nojaa yhden käden varassa. Tällöin lantio alkaa vähitellen heilua tasapainoa hakien ja jalat alkavat väsyä. Alas tuleminen onkin vähän vaikeaa, mutta yleensä Alva päätyy joko vaipan päälle takamuksilleen tai polvilleen. Onneksi laskeutuminen on siis jotenkin hallinnassa ja suuremmilta vahingoilta on vielä vältytty.

Parina päivänä on nyt kokeiltu uutta taapero kärryä, Brion musta-valko-punainen toddler wobbler. Olen pitänyt Alvasta kainaloista kiinni ja hän on siten "kävellyt" rollaattorilla eteenpäin. Tämä on kuitenkin ollut vielä aika haparoivaa ja apua vaativaa. Tänään Alva kuitenkin itse keksi paremmin kävelytelineen. Hän nousu syöttötuolinsa varassa seisomaan ja työnsi sitä edellään. Taisi olla vahinko, mutta siten Alva eteni parisen metriä, kunnes uuni tuli vastaan. Kävelyn ensi askeleet on siten otettu.

Nyt illalla Iskä kiristi toddler wobblerin jarruja ja nosti Alvan seisomaan kärryn taakse. Alva käveli sitten yksinään lähes puolimetriä heiluvan kärryn kanssa, mutta sitten usko taisi pettää ja takamus tupsahti maahan. Myös sohvan reunaa pitkin on siirrytty, mutta se vaatii erityisen mielenkiintoisen kohteen, jota kohti mennä, esim. äidin joka kirjoittaa läppärillä sohvalla ja Alva haluaa päästä myös näppäilemään omia juttujaan.

Joulun aikaan kehittyneitä muita taitoja on taputtaminen. Huomasin kerran sattumalta, kun Alva sattui taputtamaan käsiään yhteen. Aikaisemmin olen yrittänyt yhdessä Alvan kanssa taputtaa käsiä, mutta siitä ei ole tullut mitään, kun Alvan kädet ovat menneet heti nyrkkiin. Nyt sitten tämä taito on tullut ihan yllättäen.

Alva on myös alkanut puhumaan paljon enemmän. Hän höpöttelee yksinään samalla kun hän tutkii keittiön pöydän alla pistoketta. Höpötys on melkein taukoamaton. Mitään tunnistettavia sanoja ei tuosta pölötyksestä vielä voi tunnistaa. Kyseessä on enemmän erilaista lällätystä ja päristelyä.

Hurjaa menoa

Tämä viikko on ollut hurjan menon aikaa. Pakkasta on ollut niin paljon, että ollaan oltu pari päivää ihan kotosalla ilman ulkoilua, mutta hurjaa voi olla kotonakin.

Alvan konttaustaidot vain kehittyvät ja polviseisonta on jo niin vankkaa, ettei siitä edes joka päivä kaaduta lattialle. Tällä viikolla Alva on harjoitellut seisomaan nousemista. Ensin sitä harjoiteltiin vain pinnasängyssä. Sen laita taitaa olla juuri sopivalla korkeudella, joten siinä seisominen onnistuu jo hyvin. Erityisesti silloin kun pitää mennä nukkumaan. Pinnasängyssä seisotaan jo minuutti kaupalla ja kaatuminen tulee vasta sitten, kun Alva irroittaa toisen käden ja yrittää elvistellä tukien itseään vain yhdellä kädellä.

Seisomisharjoituksia on nyt laajennettu lelukorin ja sohvan selkänojan laidalle. Itsesuojeluvaistoa ei Alvalla vielä ole ollenkaan, joten koko ajan on hyvä olla lähellä ottamassa koppia, kun jalat jossakin vaiheessa kuitenkin pettävät tai tasapaino muuten järkkyy. Varmaan pian Alva hoksaa, että seisomista voi harjoitella muuallakin, joten vanhemmat pysyvät kiireisinä.

Tällä viikolla Alva on ollut pari kertaa saunassa. Saunareissut olivat Alvan mieleen. Veimme hänen kylpyammeensa lämpimään saunaan ja Alva sai lätkyttää ja potkia vettä mielinmäärin. Alva istuu ammeessa ja yrittää tavoitella vedessä kelluvaa palloa ja nauraa täyttä kurkkua.

Istuin autoon

Alvalla on käytössä kummitädiltä saatu autokaukalo. Se on palvellut hyvin serkkupoikaa ja nyt myös Alvaa. Valitettavasti kaukalo on käynyt auttamatta pieneksi. Erityisesti nyt kun alkoi pakkaskausi ja päälle on autoonkin laitettava toppaa.

Tänään vielä matkustettiin kaukalossa Poriin kavereita tapaamaan, mutta viimeinen reissu taisi olla. Mä olen pitänyt kaukalosta, kun siinä on niin hyvä kantaa Alvaa. Toisessa kädessä voi sitten retuuttaa useampaakin kauppakassia, mutta miten sitten suu laitetaan, kun Alvaa joutuukin kantamaan sylissä eikä kaukalossa. Elämä hankaloituu huomattavasti.

Viikonloppuna käytiin kuitenkin ostamassa Alvalle uusi tuoli autoon. Ozbabystä haettiin Brion istuin. Malli taitaa olla Zento. Oon ollut hyvin tyytyväinen Brion vaunuihin, joten siksi päädyttiin tuohon Brioon. Voi olla, että valintaan vaikutti myös hinta. Tarjolla oli kolme vaihtoehtoa ja tämä istuin oli satasen halvempi kuin keskihintainen ja puolitoista sataa halvempi kuin kallein vaihtoehto. Eihän tuota valintaa tietenkään pitäisi hinnan perusteella tehdä, mutta ei tämäkään ihan sukalta vaikuttanut. Kaikista turvallisinta tietenkin olisi olla joutumatta kolariin.

Istuin on vielä asentamatta, mutta ehkä jo pian päästään neitsytmatkalle uuden tuolin kanssa. Toivottavasti Alva tottuu siihen nopeasti ja autoilu olisi jatkossakin melko helppoa.

Hampuli

Tänään kun Alva pureskeli sormiani, tunsin terävän piston sormessani. Neulanterävä, pienen pieni hampaan alku sieltä alaleuasta puski esiin. Vähän väliä olen yrittänyt päästä kurkkaamaan suuhun, mutta suu menee tiukasti kiinni, kun sinne yrittää katsoa. Pitänee luottaa tuntoaistiin.

Unikoulun loppuraportti

Nyt on viikko vierähtänyt tuosta unikoulun aloittamisesta. Tarkoituksena oli kai se, että maidon juonti loppuisi öiseen aikaan ja tässä tavoitteessa onnistuttiin. Toisena ainakin alitajuntaisena tavoitteena oli öisten heräämisten väheneminen. Tämä tavoite ei tainnut ihan toteutua. Aika tarkkaa Alva herää edelleenkin kolmisen kertaa yössä ja ensimmäinen herätys on lähes minuutilleen puoli yhdeltä.

Yllättävän helposti Alva tottui siihen, ettei maitoa enää yöllä juodakaan. Vain ensimmäisenä yönä oli kunnon protestointia, mutta se hiipui aika nopeasti. Toisaalta nyt lohtuna oli tutti, joka aikaisemmin ei ollut minkään arvoinen. Nyt nukahtamiseen tarvitaan tuttia ja sitä pitääkin käydä öisin laittamassa. Tutista en nyt kuitenkaan vielä ala vierottamaan, vaan Alva saa nyt rauhassa syödä tuttia, jos se hänelle vain maistuu. Öisin saa siis jatkossakin nousta laittamaan tuttia suuhun, mutta se on sentään melko äkkiä tehty.

Unikoulun voi kuitenkin katsoa onnistuneen, koska kyllä nyt yöt menevät paremmin kuin ennen tätä unikoulua. Paluusta entiseen en unelmoi, vaan katse kohti tulevaa.