Kohti arkea

Syntymäpäivä oli ja meni ja juhlatkin on nyt juhlittu. Ainoa asia mitä olen tässä miettinyt, että miten vauvat voivat täyttää vuosia. Eikö meillä kuitenkin vielä ole vauva, eikä 1-vuotias taapero. Vai onko meillä vauva vielä kahdenkymmenen vuoden kuluttuakin, kun äiti ei ole päässyt eroon vauva-ajatuksesta. Pitänee ruveta ajatelemaan Alvaa jonakin muuna kuin vauvana, mutta ei se kovin helppoa ole. Meidän pieni vauva.

Torstaina Alva sitten täytti vuoden. Katsoimme monta kertaa päivän aikana hänen vauvakuviaan ja ainakin äiti tuli samalla muistelleeksi syntymää. Varsinaisesti noiden kuvien katselu ei ollut kovin uutta, vaan niitä on tapana päivittäin katsella muutenkin. Annoimme Alvalle lahjaksi pienen nuken, jonka iskä kävi ostamassa.

Perjantaina Mummi tuli Alvan seuraksi ja mä sain leivottua. Tein kaksi pellillistä mokkapaloja, voileipäkakun (joka on muuten maailman parasta. Jos joku tahtoo reseptin, niin hihkaiskaa hep.), kinkkupiirakkaa pellillisen ja noin 50 kaurakeksiä. Leipominen on yllättävän aikaa vievää puuhaa. Aloitin 10 aikaan ja viimeisen pellillisen otin uunista vasta siinä 15 aikaan. Alva nukkui ennätykselliset 4 tuntia, joten Mummi auttoi paljon mua leipomusten kanssa. Mummi myös toi Turusta paljon astioita, tarjoiluottimia, kaksi syöttötuolia ja paljon muuta. Ilman Mummin apua, olisin varmaan ollut jo aika hermona juhlien suhteen.

Lauantaiksi meille oli kutsuttu sukulaiset. Vaikka kutsuttuna oli vain lähisuku, oli meitä paikalla aika paljon. 18 aikuista ja 8 lasta. Vilinää ja vilskettä siis riitti ja talon seinät natisivat liitoksistaan. Onneksi Alva kuitenkin on kuin kala vedessä ihmisjoukoissa, joten ilta meni todella hyvin. Alva maisteli itse vähän leivonnaisia ja osa herkuista meni jopa suuhun (suurin osa taisi mennä lattialle, ruokalapulle, pöydälle, hameelle jne.). Äidin auttaessa lusikan kanssa suu pysyi tiukasti kiinni, joten itse syöminen on vähitellen alkamassa. Yhdellä vieraista oli mukana ugulele (vai mikä se mahtoi olla) ja saimme kuulla musiikkia ja nähdä Alvan tanssiesityksiä. Tässä vaiheessa viimeistään Alva taisi hurmata vieraat.

Sunnuntaina Alvaa tulivat juhlistamaan ystävät lapsineen. Taas tälläkin kertaa Alva jaksoi edustaa todella hyvin, joskin rankka juhliminen vie veronsa ja päikkäreille nukahdettiin heti vieraiden lähdettyä. Nyt vieraita oli "vain 5 + 3", joten tarjoilut ja seurustelu oli paljon helpompi hoitaa. Nyt oli itselläkin paremmin aikaa istua kahvipöydässä ja keskustella vieraiden kanssa. Mahduimme myös istumaan kaikki samaan pöytään.

Lahjoja Alva sai vaikka kuinka paljon. Hiekkalaatikkovermeitä, brion "palikkalaatikko", nuppipalapeli, Baby born -vauva, pyyhe, kylpytakki, tunikka, itse tehdyt pipo ja kaulahuivi, hello kitty kassi, Snoozyn t-paita, sadetakki, kottikärryt ja vaikka mitä. Nyt vain äkkiä hiekkalaatikko pihalle, jotta päästään ulkoleikkeihin.

Viikonloppuna juhlitaan

Ensi lauantaina ja sunnuntaina on Alvan juhlat. Nyt on sitten jos jonkinlaista tohinaa, jotta kaikki saadaan valmiiksi siihen mennessä.

Maanantaina käytiin koko perheen voimin Ikeassa ja mukaan saatiin keittiöön uusi pöytä ja tuoleja. Maanantaina saatiin pöytä kokoon ja eilen illalla askarreltiin tuoleja. Mies kävi tänään ruokatunnilla ostamassa pöydälle vahakankaan ja mä olen tilannut kakut viikonlopuksi ja gluteenittomia leivoksia. Tänään olen tehnyt myös inventariota siitä, mitä astioita meillä täällä kotona on ja mitä mahdetaan tarvita vielä lisää. Mummi on luvannut käydä meidän kaupunkikämpässä hakemassa vähän täydennystä ja täydennystä on varmaan luvassa myös Mummin omista varastoista.

Huomenna on tarkoitus mennä kauppaan, kunhan mies pääsee töistä. Perjantaina Mummi tulee tänne lapsenpiiaksi, niin mulla on aikaa leipoa ja laittaa kaikkea valmiiksi. Leivontasuunnitelmissa on voileipäkakku, kinkkupiirakkaa, mokkapaloja, kaurakeksejä. Tosin kaurakeksejä voisin tehdä tässä jo ennen valmiiksi. Lauantaina pitää hakea kakut tuosta reilun 30 minsan päästä Raumalta ja koristella voileipäkakku, tehdä pari riisikakkuvoileipää ja vielä viimeisiä viilauksia. Toivottavasti kaikki pöytäkattaukset saan tehtyä jo ennen lauantaita.

Mä en ole juurikaan pitänyt mitään isoja juhlia aiemmin, joten näiden juhlien järjestäminen on sikäli uutta. Kaikki ajatukset on nyt näissä ja Alvan synttärilahjalle ei ole niin paljoa jäänyt aikaa. Ensin suunniteltiin pyöräntaakse laitettavaa istuinta ja kypärää, mutta saa nyt nähdä mihin päädytään.

Aamulla Amorella, illalla Isabella

Viikonloppuna Alva koki elämänsä ensimmäisen ruotsinlaivaristeilyn. Ystäväperhe oli saanut muutaman vapaalipun Wikingille, joten päätimme käyttää ne nyt viikonloppuna hyväksi. Ystävät tulivat meille Turkuun lauantaina puolenpäivän jälkeen. Käytiin vähän silakkamarkkinoilla ja kaupungilla pyörähtämässä, mutta muuten eleltiin hiljaiselämää kotosalla. Sunnuntaiaamuna suuntasimme satamaan ja laivamatka alkoi.

Alva oli laivalla ihan elementissään. Hän jaksoi kävellä käytäviä ristiin rastiin, tanssia Kengurumeininki-yhtyeen tahdisssa sekä leikkiä pallomeressä. Tanssiminen taisi olla kaikkein parasta, vaikka pallomerestä ei olisikaan halunnut pois. Kengurumeininki-yhtye tanssitti perheen pienempiä kahteen kertaan sunnuntaipäivän aikana. Alva oli heti tanssilattialla ja heilutteli siellä peppuaan musiikin tahdissa. Tanssilattialla seuratiin myös muiden lasten tanssimista, mutta vanhemmille ei juuri suunnattu yhtään ajatusta, eikä äitiä tullut ikävä, vaikkei häntä olisi koko aikaa nähnytkään. Rohkea ja reipas tyttö meillä siis.

Päikkäreitä Alva nukkui 14-16.20 välisen ajan. Pyysimme Alvalle laivalta oman matkasängyn ja siihen hän kohtuu helposti nukahti. Unet olivat onneksi melko pitkät, joskin pidemmätkin olisivat voineet olla. Alva oli niin kovassa vauhdissa koko matkan ajan, että seitsemältä alkoi väsymys taas tulla. Kävelytimme häntä rattaissa lähes tunnin ennen kuin hän nukahti ja heräsi sitten kymmenen minuutin päästä. Mutta onneksi unet saivat taas voimat palaamaan ja iloinen tyttö jaksoi syödä iltapalan ja antoi meidän vanhempienkin syödä vähän ravintolaruokaa. Matkarasitukset lisäsivät myös tuntuvasti Alvan ruokahalua ja ruokaa upposi taas "vanhaan hyvään malliin." Yöunille Alva nukahti omaan sänkyynsä vähän ennen yhtätoista ja heräsi aamulla ensimmäisen kerran vasta kuuden aikaan, kun kuulutettiin laivan saapumisesta satamaan.

Matka meni siis meidän kannalta oikein mukavasti ja Alvalla ja ystäväperheen pojalla taisi olla seuraa myös toisistaan. Valitettavasti he kokivat myös matkustamisen huonoja puolia, kun vatsatauti yllätti yöllä. Toivottavasti ei ollut peruja meidän norosta.

Kevät kaupungissa

Tultiin Alvan kanssa vähän katsomaan kaupungin kevättä ja miten ihana se onkaan. Näin keväällä jaksaa taas paremmin kaikkea ja kyllä täällä kaupungissa vaan on tarjontaa ja tekemistä joka päivälle.

Vaunukävelyllä voi piipahtaa Hulluilla päivillä, kirjastossa ja jokirannassa. Leikkipuistoja on vähän joka nurkan takana tai ainakin se tuntuu siltä, kun maalla meillä ei taida ole yhtään leikkipuistoa. Eilen oltiin tutustumassa MLL:n perhekahvilaan Marakattiin ja siellä tuntui olevan järjestelttyä ohjelmaa vaikka miten paljon. Kavereita on tullut nähty ja kutsuttua kylään vähän joka päivä. Mummia ja pappaa ollaan nähty lähes päivittäin, samoin kuin kummitätiä ja -setää sekä serkkupoikia. Viikonloppuna voi valita saaristolaismarkkinoiden, tivoli Sariolan ja MLL:n kirpputorien väliltä tai osallistua vaikka kaikkiiin.

Kyllä maalla - ei kun siis kaupungissa - on mukavaa!

Galna dagar

Pitkästä aikaa tuli taas piipahdettua hulluilla päivillä ja hyvin muistui mieleen, miksi siellä ei tule useammin pyörähdettyä. Ehkä sitten huomenna tulee mentyä, kun nyt noin kirjoittaa.

Ensikenkiä menin varsinaisesti hakemaan, mutta koot olivat loppu, kun kymmenen jälkeen paikalle pääsimme. Olisin ottanut koon 21 tai 22, joka olisi voinut mennä sitten vähän myöhemmin. Nyt kokoja oli jäljellä 23 numerosta isompaan, mutta ei ne nyt niin ihmeelliset kengät olleet, että olisin halunnut niitä ostaa varastoon. Toinen mitä varsinaisesti menin myös katsomaan oli Reiman haalari koossa 80. Ostin muutama viikko sitten Alvalle sen lähes saman haalarin Sokokselta koossa 86. Sitä ollaan nyt käytetty, mutta se on kyllä aika iso. Päätin, että hankin pienemmän haalarin vielä tähän kevääseen. Hintaeroa noilla haalareilla taisi olla jotain kympin paikkeilla, että ei se nyt mikään erikoisen halpa ollut.

Mukaan tarttui myös Ticketin kaksiosainen asu. Otin koon 80. En ole sitä vielä pruuvannut, mutta olettaisin, että on vielä vähän iso. Menee sitten keväällä. Toinen mukaan tarttunut tuote oli Benettonin lyhythihainen paita. Katsotaan tuleeko sitä käytettyä.

Jonottaa saikin sitten kassalle aika kauan ja Alva jo siinä vähän meinasi hermostua, joten kannoin häntä sylissä sitten loppuajan.

Kevät, kevät, kevät, trallallaa

Mä en varsinaisesti ole kevätihmisiä, vaan syksy on lähempänä sydäntä. Tänä vuonna tätä kevättä on kuitenkin odotettu jo niin pitkään, että ihanaa, että se vihdoinkin on täällä. Kun vatsavaivoista on päästy, niin nyt on alettu vähän ulkoilemaan ihanassa kevätsäässä. Meidän piha on aika varjoinen, joten lunta on vielä ihan kunnolla ja paljas maa on vielä valitettavan märkää. Tästä huolimatta pihalla on keväisää ja siellä on mukava olla.

Alvan kanssa ollaan nyt parina päivänä käyty vähän pihalla jalottelemassa. Alva töpöttelee talvikengillään äidin kädestä kiinni pitäen. Ollaan käyty katsomassa kuivuria, kanalaa, traktoria, Iskän puusavottaa, äidin alppiruusuja, touhua täynnä olevaa muurahaispesää, postilaatikkoa, pihakuusta jne. Vihdoinkin Alvan kanssa pääsee ulos siten, että siinä on muutakin ohjelmaa kuin vaunuttelua ja pihalla olemisessa on jotakin järkeä. Kävely ulkona on vielä aika taiteilua, mutta eiköhän se tässä kevään ja kesän aikana parane, kun jalka tottuu kenkiin ja tasapainoilu epätasaisella maastolla tulee tutuksi. Syksyllä jo sitten metsään :)

Aamulla Alva oli Iskän kanssa paikallisella huoltoasemalla vaihdattamassa renkaita. Mä olin sokerirasitustestissä, joten siksi Iskä "joutui" ottamaan Alvan mukaan. Mutta matka olikin oikein hyvä. Alva oli selvästi nauttinut kaikkien silmien alla paistattelusta, vähän erilaisesta ilmapiiristä ja erityisesti painepesurista. Paikallinen huoltis ei taida juurikaan kuulua mihinkään ketjuun tai ainakaan mitään suuria mainoksia ei siellä katolla ole. Kyseessä on pikemminkin sellainen Sulo-Vilen tyylinen paikka, jossa ihmisiä tulee ja menee ilman sen suurempia asioita. Kunnon kohtauspaikka siis.

Huoltoasemakeikan vuoksi Alvan päikkärit siirtyivät normaalista siitä kymmen jäljestä vähän myöhemmäksi. Mä tulin puoli yhdeltätoista kotiin, enkä laittanut Alvaa nukkumaan, kun neiti vaikutti niin tyyttyväiseltä ja touhukkaalta. Oltiin hetki pihalla, leikittiin sisällä ja syötiin vähän päärynää. Puoli kahdeltatoista uni alkoi kuitenkin kutittaa silmiä ja me lähdettiin vaunuttelemaan. Alva nukahti jo pihalla, mutta käveli oman ulkoilun vuoksi noin tunnin lenkin. Nyt Alva nukkuu vieläkin pihalla vaunuissa (kolme tuntia taitaa juuri olla täynnä), joten vähitellen varmaan siirryttäneen yksiin päikkäreihin. Toisille päikkäreille nukahtaminen on ollut vähän itkuista touhua, joten tänään ei varmaan siihen edes ryhdytä, kun ne ajoittuisivat vasta sinne kuuden paikkeille.

Perhepedistä vähitellen omaan sänkyyn?

Meillä on siis nukuttu perhepedissä nyt jo jonkin aikaa. Käytännössä mä nukun Alvan kanssa lattialla siskonpedissä, koska muuten en voisi jättää Alvaa yhtään yksin nukkumaan putoamisvaaran vuoksi. Alva liikkuu nukkuessaan todella paljon ja viime yönäkin nostin hänet takaisin patjalle. Herätysten määrä on vähentynyt näin todella hienosti ja kaikki ovat nukkuneet melko hyvin. Muutaman herätys yössä yleensä aina on, mutta ei enää kerran tunnissa. Tosin viime viikko taidettiin nukkua oksennuskohtausten välilllä ihan ilman heräämättä ja nyt kun muutama yö on mennyt jo ilman vatsakipuja, ei Alva ole herännyt yöllä ollenkaan. Tämä on jo todella luksusta, eikä varmaan kestä enää montaa yötä, mutta pitänee nauttia näistä hetkistä.

Levin matkalla pyysimme huoneeseemme lasten sängyn. Saimme sellaisen melko perinteisen matkasängyn. Vähän epäilin, että pitäisikö Alva ottaa meidän viereen vai nukkuisiko hän omassa sängyssä. Ensimmäisenä yönä laitoin hänet matkasänkyyn ja jäin itse makaamaan vieressä olevalle sängylle. Aluksi hän nousi pystyyn, seurasi mitä Iskä tekee, katseli äitiä, varpaita, tutteja jne, mutta kellahti melko helposti (max puolituntia) ilman itkemistä nukkumaan. Tämä toistui jokaisena iltana ja yhtenä iltana Iskäkin onnistui saamaan Alvan nukkumaan lähes ilman huutelua. (Äidin kun oli ihan pakko nähdä Top Chefin finaali. Harmi, että Stefan ei voittanut...) Vain kerran otimme Alvan meidän väliin nukkumaan siinä viiden aikaan, kun hän ei heti muuten nukahtanut. Muuten hän jopa nukkui koko yön omassa sängyssään.

Levin matkalta saavuimme Turkuun ja se yö nukuimme Mummin ja Pappan luona. Tällöin jatkoin matkasängyssä nukuttamista yhtä hyvin tuloksin. Kotona taas jatkettiin perhepedissä. Ajatuksena olisi kuitenkin se, että Alva voisi ehkä vähitellen siirtyä omaan sänkyynsä. Toisaalta pinnasänky on vähän matkasänkyä kapeampi ja muutenkin pienempi ja sitten sen laidat ovat kovaa puurimaa, kun matkasängyssä ne ovat aika pehmeät. Ei kolise pää yhtä kovaa vasten laitoja. Pitäisiköhän sitä hankkia sitten matkasänky Alvalle. En oikein usko, että me siirrytään tavalliseen sänkyyn vielä pitkään aikaan, kun Alva ei varmasti siinä pysy, kun paikallaan pysyminen on muutenkin hänelle vaikeata. Voikohan matkasängyssä nukkua ihan pysyvästi, vai onko se tarkoitettu vain lyhyt aikaiseen käyttöön?