LA lähestyy

Nyt alkaa vähitellen jo maaginen laskettu aika häämöttämään (2.8). Vielä en ole niin hirveästi valmistautunut vauvan syntymään. Tosin sisarusrattaat on jo ostettu. Päädyin Easy Walkereihin. Pitkään pähkäilin väriä, mutta mustiin päädyin. Vaunukopan ostin kuitenkin punaisena ja vielä syksyllä pitänee hankkia punaiset makuupussit kummallekin.

Muita suurempia hankintoja ei ole tässä heti tehtävissä. Nukkumisjärjestelyt ovat vielä osittain auki, mutta vauva nukkuu varmaan jonkin verran meidän vanhempien välissä ja sitten Alvan äitiyspakkauslaatikossa. Tein siihen ennen Alvan syntymää reunoille kangasfrillan, joka tulee taas käyttöön. Liinavaatteet täytyy vielä hakea varastosta ja pestä. Mummilla on kotonaan yksi matkasänky ja se on ainakin osittain ilman käyttäjää. Se voisi olla hyvä lisä. Tai sitten ostetaan oma.

Vaatteita on siis tullut nyt ennen vauvan syntymää ostettua jonkin verran. Olen pessyt uudet ja laittanut ne vanhojen vaatteiden kanssa keittiön yhteen laatikkoon. Ennen Alvan syntymää en oikein uskaltanut ostaa mitään vaatteita tai muitakaan varusteita, jottei se vaan tuo pahaa onnea. En siis hankkinut juuri mitään vaatetta, mutta muita tarpeellisia tarvikkeita kuitenkin. Tosin tässä auttoi se, että sain siskoltani serkkupoikien vaatteita monta kassillista, joten niillä pärjättiin ekat kuukaudet.

Nyt vaatteiden lisäksi ei juuri muuta tarvitakaan. Alvalta on jäänyt muutama paketti vaippoja, jotka on nyt hyvä käyttää pois. Harsoja on niin reilusti, että nekin varmasti riittävät, joskin muutaman voisi tietenkin ostaa pelkästään vauvalle. Ainakin Metsolalla on raikkaan värisiä harsoja, jotka eroaisivat Alvan harsoista, mutta tiedä sitten tuleeko niitä kuitenkaan tilattua. Apteekista pitäisi varmaan käydä hakemassa toinen nenän niistin, jotta kummallakin olisi omansa. Niitä taitaa olla vain sinisiä, joten pitänee kirjoittaa nimet laatikkoon. Imetys ei viimeksi onnistunut lainkaan ja vaikka nyt olisi taas tarkoitus aloittaa uudella onnella, niin pieniä Nan1-purkkeja olen jo hankkinut yhden laatikollisen varastoon. (Tämä imetyksen epäonnistuminen oli vuosi sitten niin kova paikka, että en vieläkään ole tästä valmis kirjoittamaan. Ehkä sitten kymmenen vuoden päästä huono äiti -fiilis tämän osalta alkaa helpottaa. Ehkä...) Ja uudet vastasyntyneelle tarkoitetut tutit ostin myöskin.

Vauvaa varten olen jo pakannut laukun. Laitoin sinne pari vaatekertaa, jos vaikka toinen likastuu heti sairaalassa, vaippoja pari ja pari harsoakin. Laitoin kassin roikkumaan eteisen naulakkoon, sille puolelle jossa mies pitää vaatteitaan, jotta hän sen sitten siitä osaa matkaansa ottaa, kun tulee meitä sieltä sairaalasta hakemaan. Oma laukku on vielä pakkaamatta, mutta en ainakaan viimeksi siellä juuri mitään tarvinnut. Kännykkä, laturi, kamera, sairaalapäiväkirja ja kynä olivat ne tärkeimmät tavarat.

Onkohan tässä nyt kaikki...

Huh hellettä ja voihan räkä!

Jotta olo ei olisi liian helppoa raskaana olevalle näin vuosisadan kuumimpana hellejaksona, olen jostakin onkinut itselleni kunnon flunssan. Ääni on poissa, yskä ei vielä kunnolla lohkea, nenä on tukossa ja niistopaperia kuluu. Eikä siitä Panadolista kyllä ole sen suurempaa apua. Huomisen synnytystapa-arvion siirsin hamaan tulevaisuuteen. Katsotaan sitten, kunhan tästä flunssasta selvitään.

Nukahtamisharjoittelua

Nyt on vihdoinkin aika opettaa Alvaa nukahtamaan itsenäisesti omaan sänkyynsä. Viime viikonloppuna kun palattiin Turusta maalle, kannettiin pinnasänky takaisin meidän vanhempien makuuhuoneeseen ja Alvan on nyt tarkoitus nukahtaa siihen. Pientä haparoimista on tässä alkuviikolla ollut, kun Alva on nostettu vasta nukkuvana omaan sänkyynsä, mutta ainakin äiti on saanut alkuyön tai lähes koko yön nukkua ilman pientä potkijaa kosketusetäisyydellä.

Päikkärit ovat vähän olleet sekaisin ja Alva on nukahdellut autoon, ja nukkunut vain pieniä pätkiä. Nyt keskiviikkona päätin, että nyt alkaa taas kunnon rytmit. Aamiaisen jälkeen ulkoiltiin ja käytiin katsomassa naapuruston toista alla metrin mittaista. Kotiin tultiin siinä puolenpäivän aikaan ja broileripasta maistui kohtuullisesti, jälkkäriksi vielä yksi nektariini ja kidiuksen juotavaa jogurttia. Sitten vein hänet tuossa yhden jälkeen nukkumaan omaan sänkyynsä. Kauhea huuto alkoi, kun nostin Alvan omaan pinnikseensä, mutta onneksi se loppui pian. Laitoin pupun kainaloon, tutin suuhun, vedin kissan hännästä vähän musiikkia, toivotin hyvää päikkäriä ja vilkutin lähtiessäni. Sieltä sängystä Alva vilkutteli ihan hyvä voimaisena takaisin. Tulin lähes heti tänne alakertaan kuulostelemaan, että koska alkaa huutelu, mutta ei sitä sitten alkanutkaan, vaan hiljaisuus oli rikkumaton. Kävin hetken päästä kurkkaamassa ja siellä se pikkuinen veti unta palloon. Siis täydellinen suoritus näin alkuun.

Keskiviikko illalla toistin samat rituaalit, tosin Iskä kantoi Alvan yläkertaan omaan sänkyynsä. Protestia oli havaittavissa vähän enemmän kuin päivällä, mutta ihan kohtuu mitoissa kuitenkin. Annoin pupun kainaloon, tutin suuhun, silitin poskea, toivotin hyvät yöt ja vilkutin mennessäni. Yöpusun olisin halunnut vielä antaa, mutta en enää taivu tämän vatsani kanssa niin alas. Nukahtaminen kesti tällä kertaa noin kolme varttia ja sinä aikana kävin muutaman kerran häntä katsomassa ja toistamassa nämä rituaalit. Hyvin siis meni tälläkin kertaa.

Eilen vein hänet päikkäreille siinä vähän ennen yhtä ja harmistusta oli ilmassa. Iskä kuulosteli alakerrassa, että aikamoista saarnaa Alva taisi sängyssä höpöttää. Ei vissiin ollut ihan mieluista. Kymmentä yli yksi oli vauva jo lähes unessa ja nyt unta riitti kaksi ja puoli tuntia. Hyvin kulkee.

Iltasella alkoi vauva vaikuttaa väsyneeltä siinä puoli kymmenen aikaan ja vartin vaille kymmenen Iskä taisi kantaa hänet nukkumaan. Sänkyyn laittoa protestoitiin taas ja äidin syliin oli kova hinku, mutta onneksi hän jäi sitten kuitenkin kohtuu tyytyväisenä katsastamaan tilannetta. Kolme varttia taas ehti kulua, ennen kuin makuuhuoneessa hiljennyttiin ja tasainen tuhina alkoi kuulua.

Tänään päikkäreille mentiin nukahtamaan siinä vähän vaille 13 ja kun vartin yli 13 menin kurkkaamaan tilannetta, oli Alva jo sikeässä unessa. Taitaa nukahtaminen vähitellen nopeutua, tai sitten se on vain kerrasta kiinni. Ehkä todellisuudessa niin, että jokainen päivä on vähän erilainen. Välillä nukahtaa helpommin ja toisinaan taas vaikeamman kautta.

Yllättävän hyvin mielestäni tämä yksin nukahtaminen on nyt lähtenyt liikkeelle. Luulin jotenkin, että Alva protestoisi tällaista järjestelyä paljon enemmän, mutta tämä muutos onkin ollut melko helppoa. Tietenkin nukahtaminen voisi olla nopeampaa, eikä sänkyyn nostamista protestoitaisi ollenkaan, mutta en usko, että muutosta tuossa tulee juurikaan tapahtumaan. Toisaalta vasta muutama päivähän tätä on harjoiteltu ja parin viikon päästä tilanne voi olla toinen.

Huomenna lähdetään Alvan kaverin 1 v. synttäreille, joten päikkärit nukutaan autossa. Matkaa on suuntaansa jotain 1,5 tuntia, joten toivottavasti huomenna Alva nukkuu molemmilla matkoilla. Muuten unet jäävät liian vähäiseksi.

Mulle ei taida olla kovinkaan luontaista tuo arkipäivän rytmien noudattaminen. Se tietenkin helpottaisi jonkin verran arkea, mutta rajoittaa aika paljon menoja. Tänäänkin pitäisi mennä koko porukan kauppaan. Koska aamulla en oikein ollut energisellä tuulella ja mies siivosi kodin, olisi kauppaan pitänyt lähteä vain kaksi tuntia ennen Alvan päikkäriaikaa. Tässä ajassa emme millään olisi ehtineet ajoissa takaisin ja todennäköisesti Alva olisi nukahtanut autoon hetkeksi, jonka jälkeen päikkärit olisivat siirtyneet melko myöhään tai jääneet kokonaan välistä. Täällä maalla, kun kauppareissuun menee lähes aina vähintään se kaksi ja puoli tuntia matkoineen. Kauppareissu jäänee siis tällä kertaa päikkäreiden jälkeiseen aikaan.

Neuvolassa (1v ja 2kk sekä rv 36+4)

Tänään aamupäivällä suunnattiin koko perhe neuvolaan. Iskä lähti mukaan pitämään Alvalle seuraa siksi aikaa, kun äiti itse on neuvolassa ja pääsipä Iskäkin välillä mukaan neuvolaan.

Minut tarkastettiin siis ensin. Painoa oli tullut ja turvotustakin on. Verenpaine ok, sydänäänet kuului jne. Ei siis mitään erityistä tai edes raportoitavaa. Iskä ja Alva tulivat tutkimushuoneeseen kuuntelemaan sydänääniä ja siellähän se vauvan sydän pompotteli 153 lyönnin minuutti vauhdilla. Pappalla sydän lyö vain reilu 40 kertaa minuutissa, mulla lähes 90 kertaa, mutta vauvan sydän se vasta työtä tekee.

Alva sai tällä neuvolakerralla piikin. Kuulemma tästä voi nousta tuossa viikon puolentoista sisällä kuumetta. Täytynee siis yrittää muistaa tarkkailla Alvan oloa sitten tuossa reilun viikon päästä. Tosin mä olen ehkä mitannut Alvan kuumeen vain kerran tai kaksi, joten en oikein edes tiedä, mikä se normaali lämpö hänellä on. Olen jotenkin ajatellut, että turhaa sitä lämpöä on mitata, jos vauva vaikuttaa hyvävoimaiselta mahdollisesta flunssasta tai muusta taudista huolimatta. Ajatuksena on mitata lämpö vain, jos lämmönnousulle on jotakin viitteitä. Voin siis sanoa, että Alvalle ei vielä ole ollut kertaakaan kuumetta tai sitten tämä äiti vain ei ole sitä huomannut...

Mittaus meni ihan mallikkaasti. Taas oli pari senttiä tullut pituutta lisää. Kuulemma ihan tasaisesti on Alva kasvanut ja nyt siis mennään sentti per kuukausi tahdilla. Vaatekoko 80 on ollut käytössä jo pienen iäisyyden ja kokoa 86 käytetään varmaan lähes vuoden loppuun asti, jollei jopa kauemmin. Harmi, sillä uusia voisi jo taas ostella :) Painokäyrä ei enää ollut mitenkään erityisen laskusuunnassa, ei ehkä ihan vielä vaakasuorassa, mutta jo hyvää vauhtia siihen menossa. Pitänee äidin vain luottaa siihen, että kyllä se sitten syö, kun nälkä on. Ollaan nyt vähän alettu napostelemaan syömistä varsinaisten ruokailujen välissäkin, mikä näyttää vaikuttaneen tuohon vaakaan. Olen ajatellut, että koska Alva ei kerralla paljoa syö, niin syököön sitten vähän useammin. Nektariinit ja mansikat ovat muuten tosi herkkua.

Neuvolassa kyseltiin myös Alvan puheesta, palikkatornien rakentamisesta, pottailusta, tutin ja tuttipullon käytöstä, yöheräilystä jne. Ei näistä mitään erityistä vielä puhuttu, mutta kerroin, että puhetta ja sanoja on alkanut tulla, palikkatorni ei oikein vielä synny, muuten kuin hyvin satunnaisesti, potan tunnistaa, mutta ei siinä juuri viihdy, tutti sekä tuttipullo ovat käytössä ja että yöllä herätään vähintään kerran. Kun ei mitään poikkipuolista sanaa tullut, niin luulen, että tilanne on ihan mallillaan täällä meillä. Toivottavasti.

Seuraava neuvola Alvalla onkin vasta 1,5 vuotiaana, mutta mähän siellä ravaan jatkossakin. Mun seuraava aika olisi ollut jo ensi viikolla, mutta koska mulla on silloin aika sairaalaan synnytystapa-arvioon, niin jätettiin ensi viikon käynti väliin ja palataan asiaan parin viikon päästä. 

Äidin apulainen

Alvasta on vähitellen alkanut kehittyä äidin pieni apulainen. Hän haluaa tuoda ja viedä tavaroita, antaa niitä muille, laittaa roskiin jne. Nyt vaipan vaihdon yhteydessä Alva kiikuttaa oman vaippansa iloisesti roskiin. Tosin vaipan roskikseen pudottaminen voi kestää hyvän tovin, kun ensin täytyy roskista kurkkailla ja olla laittavinaan vaippaa roskiin, mutta vetää se sitten sieltä kuitenkin pois. Tähän kun vielä saisi pyytää terästystä ja nopeutta.

Viime viikolla Pappa söi olohuoneen sohvalla herneitä. Itse istuin olohuoneen toisella laidalla olevassa nojatuolissa ja Alva kiikutti minulle herneitä Pappalta. Ja vei vielä tyhjät palot takaisin kävelessään Pappalle. Eilen Alva kerjäsi Iskältä omenan palaa, kun tämä söi omenaa. Iskä tietenkin antoi ja niin Alva haukkasi palasta pienen haukun ja toi loput minulle suoraan suuhun. Ja sitten takaisin Iskälle pyytämään lisää omenaa ja taas se kiikutettiin äidin suuhun. Miten hyvä palvelu mulla onkaan!

Alva on myös selvästi innostunut laittamaan tavaroita laatikkoon ja ottamaan niitä sieltä pois. Erityisen mielenkiinnon kohteena ovat topsitikut tai pumpulipuikot, millä nimellä niitä kutsutaankin. Sen laatikon Alva aina hakee kaapista ja kippaa sen lattialle ja laittaa puikkoja takaisin laatikkoon, vähän ehkä lelulaatikkoonkin, äidille muutama jne. Leikin lopuksi puikkoja on sitten joka paikassa ja äiti ne lopulta kerää, kunnes Alva ne taas levittää, useamman kerran päivässä tottakai.

Kenkiä tuodaan ja kannetaan eteisestä myös monta kertaa päivässä. Kun Alvasta on uloslähdön aika, tuo hän äidille kengät valmiiksi ja komentaa laittamaan ne jalkaan. Omat kenkänsä hän on jo tuonut aikaisemmin ja tepsuttelee usein sisälläkin kengät jalassa. (Kävin muuten ihastelemassa Turussa KipinKapin lasten kenkäkaupassa kenkiä, mutta vielä en ostanut. Toivottavasti syksyllä löytyy sieltä jotkin täydelliset Alvalle.)

Näyteikkunashoppailua

Näistä tänään Lindexillä kieltäydyin, vaikka tiukkaa teki. Puserot siis Alvalle ja lila hamesetti vauvalle. Muutakin ihanaa siellä olisi taas ollut, eikä tietenkään alennuksessa. Alvalla on jo ihan riittävästi vaatetta tällä hetkellä, joten enää ei tarvittaisi mitään uutta. Varastoonkaan en osaa ostaa, kun yleensä ihanuuksia tulee aina vastaan ja kun jokin vaate pyörii kauan kaapissa sen ihanuus jotenkin häviää, ennen kuin sitä ehtii edes ottamaan käyttöön.

Vauvalle ei vielä ole mitenkään liiaksi vaatetta, mutta koska kuitenkin on mahdollista, että tulija onkin poika, ei vaatetta viitsi mitenkään hamstratakaan. Viime vuonna kaveripiirissä oli lähes joka toinen raskaana, joille olisi voinut "väärän" sukupuolen vaatetta antaa, mutta nyt sopivia "uhreja" ei ole, joten pitänee odottaa varmistusta, ennen kuin ostaa koko vaatevaraston.

Mökkeilyä

Ollaan nyt oltu Alvan kanssa nauttimassa kesästä mökillä. Iskällä on vielä töitä, joten hän on joutunut istuskelemaan toimistolla, kun me ollaan päästy nauttimaan kauniista ilmoista. Ollaan syöty mansikoita ja herneitä, grillailtu, saunottu, uitu, keinuttu, tutkittu pihamaata, kasveja, kerätty pikkukiviä ämpäriin, kiivetty sohville ja tuoleille, leikitty serkkupoikien kanssa, nukuttu päikkäreitä ja luettu naistenlehtiä. Siis ihanaa kesätekemistä.

Ps. Alva kokeili uimista ensimmäisen kerran juhannuksena, kun oltiin läheisellä järvellä uimassa ja saunomassa. Ihan rohkeasti hän käveli rantaviivaan ja kasteli jalkojaan. Iskä liu'utti häntä vesiliukumäessä ja mä kastoin Alvaa sylissä. Eilen oltiin Naantalin kylpylän uimarannalla ja siellä Alva leikki omia leikkejään rantavedessä, kun äiti seurusteli kavereiden kanssa ja silmäili samalla jälkikasvuaan.