1. yö takana

Nyt on sitten unikoulu aloitettu. Illalla laitoin hänet vaunuihin nukkumaan ja katselin samalla olohuoneessa telkkaria. Heiluttelin aina välillä, kokeilin tuttia ja seurailin tilannetta. Lopulta Aino nukahti siinä 22.15 ihan kohtuu helposti. Itkua ei juuri tullut, mitä nyt ihan lopuksi, kun väsymys oli lähes ylivoimainen.

Ensimmäisen kerran Aino heräsi 23.30, joten vähän reilun tunnin pätkän hän nukkui. Tämä oli jo paljon paremmin, kun edellisenä yönä Aino oli herännyt ensimmäisten kahden tunnin aikana jo kuusi kertaa. Nyt mäkin ehdin jo nukahtaa ja nukkumaankin hetken. Helpolla ei Aino tosin äitiä päästänyt. Heiluttelin vaunuja ja kokeilin välillä tuttia (huonolla menestyksellä), heilutin ja heilutin. Seurasin kellosta aikaa. 20 minuuttia meni, puoli tuntia meni, 40 minuuttia meni, ja itkukonsertti oli melkoinen. Mietin, jo että onko tässä mitään järkeä. Vauva vaan itkee, tosin itku ei ollut sitä laatua, johon pitäisi heti vastata, mutta ihan kunnollista itkua kuitenkin. Totesin, että nyt en heti luovuta, nälkäkään sillä ei voi olla, joten jatkoin keinuttelua. Noin 50 minuutin vaunuttelun jälkeen Aino sitten nukahti ja mä pääsin jatkamaan uniani.

Seuraava unipätkä olikin ihanan pitkä. Aino huudahteli pari kertaa, mutta ne huutelut eivät vaatineet multa mitään toimia. Heräsin n. 02.30 Alvan huuteluun, mutta Aino nukkui vielä. Aino heräsi sitten vasta kello kolmelta. Olin ajatellut antavani ruokaa 02 aikaan, mutta nyt ruokailu siirtyi tunnin myöhemmäksi ihan Ainon omasta aloitteesta. Imetin sitten hänet ja laitoin takaisin vaunuhin nukkumaan. Aino nukahti heti.

Aino heräsi vielä muutaman kerran siinä viiden molemmin puolin, mutta nukahti helposti muutaman vaunujen heilahduksen avulla. Kuuden aikaan imetin Ainon uudelleen ja taas unet jatkuivat vaunuissa. Muutama lyhyt herääminen ja sitten puoli yhdeksältä alkoi vaunuista kuulumaan iloinen höpötys ja aamu alkoi.

Tämä ensimmäinen unikouluyö oli ihan iloinen yllätys. Olin olettanut siitä tulevan suurempi tahtojen taistelu, mutta onneksi helpolla pääsin. Herätysten määrä lähes romahti ja mun unen laatu oli ihan eriluokkaa kuin ennen. Näillä metodeilla jatketaan seuraava yö.

Unikoulu alkaa

Viime yönä tein lopullisen päätöksen, että nyt näihin öihin on tultava muutos. Paras unipätkä tuli vasta aamusella, kun sain nukuttua 07-08.10. Näillä unilla nyt pitäisi taas päivä jaksaa. Eikä tämä äiti enää oikein jaksa.

Aino sinällään nukkuu lähes koko yön, mitä nyt viiime yönä oli ensimmäisen kerran hereillä 06-07. Ongelmana on se, että hän haluaisi nukkua rinta suussa, mutta siten mä en osaa nukkua. Aino siis nukahtaa melko nopeasti (noin 5 min) imiessään ja mä sitten otan rinnan pois suusta. Sitten me molemmat nukutaan, kunnes Aino herää ja havahtuu, että äiti peijakas on vienyt hänen tuttinsa. Sitten alkaa väkerrys ja käkerrys, joka vaihtuu lopulta voimistuvaan itkuun, jollei "tuttia" ala kuulumaan. Näitä herätyksiä on parhaassa tapauksessa kerran tunnissa ja pahimmillaan n määrä tunnissa. Uuden vuoden yönä sain nukkua ruhtinaalliset kolme tuntia putkeen, mutta näitä ei ole enää sen jälkeen näkynyt.

Tutti olisi varmaan meidän perheessä pelastus, mutta vaikka kuinka sitä yritän tuputtaa, niin ei se vaan kelpaa. Jonkin aikaa sitä suussa mäyssytetään, mutta sitten se lentää komeassa kaaressa pois, jos en ole sitä kädellä varmistamassa. Yöllä se ei kyllä sitten kelpaa ollenkaan ja huuto siitä vaan tulee.

Ensi yönä ajattelin kokeilla vaunuja. Otan vaunut olohuoneeseen ja heijaan Ainoa niissä. Itse "nukun" olohuoneen sohvalla. Yösyöttöjä ei vielä ole mitenkään kiire lopettaa, joten ajatuksena on, että imettäisin vaikka pari kertaa yön aikana, mutta laittaisin sitten Ainon vaunuhin jatkamaan uniaan. Äidin vieressä nukkuminen saa nyt loppua. Jos nyt kokeilisin muutaman yön näin ja jos ei tilanne parane, niin sitten muita keinoja käyttöön.

Ainon päivärytmi

Ainon kohdalla en vieläkään ole ihan varma hänen päivärytmistään. Valitettavasti hän joutuu elämään enemmän Alvan päivärytmin mukaan, eikä siten hän saa elää ihan omaan rytmiinsä. Toisaalta sitä se elämässä ja perheessä on; kaikki on otettava huomioon ja kukaan ei saa kaikkea.

Herätys on yleensä silloin, kun Alva herää. Jos Alva ei onnistu herättämään Ainoa, niin viimeistään vartin sisällä siitä, kun mä olen noussut vuotessa pikku neiti herää. Ihanteellisinta olisi, että Aino heräisi vasta puolisen tuntia Alvan heräämisen jälkeen. Se ei onnistu aina, mutta joskus kuitenkin. Eli näin:

08-08.30 Herätys
09.30 Jotakin suuhun pantavaa, yleensä maitoa, mutta joskus jotain vahvempaakin.
10.00 Päikkäreille ulos vaunuihin
12.30 Heräillään ja seurustellaan äidin ja siskon kanssa.
13.00 Sosetta ja vettä nokkamukista
14.50 Maitoa ja päikkäreille. Joskus päikkärit kutsuvat vasta puoli neljän jälkeen kuten tänäänkin.

Iltapäivän rytmi onkin sitten enemmän hakusessa ja riippuu siitä, kuinka pitkiksi toiset unet muodostuvat. Jos ne ovat pitkät eli tunnin, niin sitten mennään näin.
16.00 heräillään ja otettaan vähän hedelmäsosetta.
17.30 Maitoa ja pikkutirsat taas
18.30 Heräillään
20.00 Syödään toinen setti pe-po -sosetta ja vähän maitoa.
21.00 Maitoa ja yöunille.

Tämä rytmi on siis kuitenkin enemmän arvailua kuin Alvan, mutta suurinpiirtein näin meillä mennään. Ainon päikkäreiden pituutta vaan on paljon hankalampi ennustaa ja se taas määrittää muut toiminnot. Parisen tuntia Aino jaksaa olla hereillä, mutta sitten alkaa sellainen konsertti, jos ei nukkumaan viedä (eli siis vaunuttelua tai imetystä, tutti ei vieläkään kelpaa.)

Alvan aikataulua

Tällä hetkellä Alvan päivärytmi on parhaimmillaan tätä:

08.00 Herätys ja aamutoimiin
10.00 Lähdetään ulkoilemaan
11.30 Tullaan takaisin sisälle
12-12.30 Lounas
14-14.30 Päikkäreille
16.30-17 Herätys
18.00 Päivällinen
20.30 Iltapala
21-21.30 Iltaunille

Tällä shapluunalla ollaan nyt muutama päivä menty ja nyt ovat päikkärit palanneet taas päiviin. Aikaisemmin olen laittanut Alvaa nukkumaan jo aiemmin, mutta tuloksena on ollut vain pyöriskelyä sängyssä ja lopulta olen nostanut hänet pois ilman päikkäreitä. Toisaalta tämä on vasta muutamana päivänä onnistunut, joten en vielä ole varma, onko tämä mitenkään "täydellinen". Hankalinta on tuo aamuherätys, kun itse en jaksaisi nousta, jos ei ihan pakko ole ja välillä Alva nukkuisi hyvinkin 09 tai jopa 09.30 asti. Mutta ehkä pare vaan ottaa itseä niskasta kiinni ja nousta ajoissa ja tarvittaessa herättää Alva. Myös päikkäreiltä olen Alvan herättänyt, jotta ei ilta unet kärsisi ihan mahdottomasti. Jo nyt päikkärit ovat vähän turhan myöhään, mutta aikaisemminkaan en ole innostunut nousemaan. Parin tunnin unet ovat mielestäni ihan riittävät ja sillä jo illaksi riittää virtaa.

Synttärisankari

Meidän Ainuska täyttää tänään 5 kuukautta. Miten se aika rientää, on taas ajatuksissa kuten lähes jokaisena kuukautena, kun ikää taas tulee enemmän. Siis Ainolle.

Tällä hetkellä Ainolle tuntuu kuuluvan ihan hyvää. Hän on selvästi jo seuraavampi ja pitää siitä, että hänen ympärillään tapahtuu. Ei siis enää mikään vastasyntynyt rääpäle. Tässä yhtenä päivänä yllätin tytöt leikkimässä keskenään. Alva heilutti Ainoa sitterissa, melko reippaalla vauhdilla ja Aino kikatti ääneen. Sen kun olisi saanut nauhalle... Muutenkin Alvan touhut selvästi kiinnostaa Ainoa ja Alva kun on innostunut nukkien hoidosta, niin onhan se Ainokin kiva hoidettava. Usein laitan Ainolle peiton, jos hän istuskelee sitterissä ja nyt Alvakin on alkanut laittamaan Ainolle peittoa päälle. Ja peitoksihan kelpaa lähes mikä tahansa, minkä vain nimeää peitoksi, sukka, toppahattu, Ainon suojapuku, ruokalappu, nukke, juna jne. Aino välillä istuskeleekin melkoisen tavarapinon alla. Mutta eipähän sitten tule kylmä, kun on riittävästi "peittoa."

Ruokailut sujuvat tällä hetkellä siten, että annan Ainolle 2-3 kertaa päivässä sosetta. Pari kertaa perunapohjaista ruokaa ja kerran hedelmäsosetta. Tänään tosin aloitettiin päivä ensimmäisen kerran puurolla. Annoin Ainolla kaura-vadelmapuuroa. Muutama lusikallinen sitä maistettiin, mutta nälkä ei ollut juuri nimeksikään. Johtuisiko siitä, että yöllä tankattiin kymmenisen kertaa. Eilen maistettiin ensimmäisen kerran parsakaalia, joten aika tiheällä tahdilla on makumaailma laajentunut (listalla nyt jo peruna, porkkana, kukkakaali, parsakaali,bataatti, kesäkurpitsa, vadelma, mustikka, luumu, ruusunmarja, omena, päärynä, kaura). Alva näytti syövän tässä vaiheessa purkillisen sosetta päivässä ja Ainolle menisi purkillinen kerralla. Oon vähän kuitenkin säännöstellyt, jotta maitoakin menisi, joten päivässä tyhjenee pari purkillista. Oon myös antanut siksikin vähän enemmän ruokaa, jotta voin olla täysin varma, että ei ainakaan nälän ei pitäisi Ainoa öisin herättää.

Kuuden kuukauden ikäpyykki on siis lähenemässä kovaa vauhtia ja ajankohtaista on uuden syöttötuolin osto. En ole ihan ollut tyytyväinen tuohon Stokken Trip trappiin. Alva ainakin oppi aika nopeasti nousemaan siinä seisomaan ja nyt siinä kiipeillään päivittäin. Ruoan tähteet siinä näkyy aika hyvin ja kun ne pääsee kivumaan kiinni, niin kova jynssääminen siinä on. Toisaalta kaipa syöttötuolien pitäisi kuitenkin olla samanlaiset, joten jos Ainolle ostetaan jokin muu, niin sitten Alvankin tuoli pitäisi uusia. Ehkä pare sitten vaan ostaa sama vanha tuoli. Alvan tuoli on punainen. Meidän keittiöön sopeisi myös musta, mutta katsotaan nyt kumpi ostetaan. Ehkä käännytään täälläkin kertaa punaisen puoleen.

Tällä hetkellä Aino nukkuu päivittäin kolmet päikkärit. Ensimmäiset ovat vieläkin ne parhaat ja pisimmät. Ne nukutaan myös sään salliessa ulkosalla. Nyt on taas muutamana päivänä ollut pakkaslukemat yli 15 asteen, joten päikkärit on nukuttu sisällä. Pidän tuota 15 astetta rajana, jolloin ei enää mennä ulos nukkumaan. Toisaalta silloin ei Alvakaan pääse päivällä pihalle, joten sisällä ollaan kaikki. Jos ensimmäiset päikkärit jäävät ihan tyngiksi, niin silloin Aino nukkuu neljännetkin päikkärit. Ensimmäiset päikkärit ovat yleensä noin pari tuntia, ehkä jopa reilut pari tuntia, mutta muut päikkärit jäävät lähes aina alle tunnin tirsoiksi. Ja yöunille nukahdetaan vasta joskus kymmenen jälkeen, tai lähempänä yhtätoistakin. Aamulla unet maistuvat 8-9 pintaan. Yleensä tosin niin, että jos mä itse nousen, niin eipä Ainokaan sitten enää juurikaan nuku, vaan alkaa huutelemaan ja juttelemaan itsekseen.

vauvaihanuutta

Vielä hetken meillä voi ihastella...

vauvan ihanaista tuoksua,
isoa, hampaatonta hymyä,
pulleita reisiä ja sileää vauvan ihoa,
käsiä ja jalkoja, jotka heiluvat ilman tarkkaa kontrollia,
vauvan jokellusta aamuisin ja päikkäreiden jälkeen,
yläikenien pientä ihopoimua, ennen kuin se jää etuhampaiden väliin,
lämmintä pientä sylkkyrivauvaa,

Mutta kohta meillä on jo iso vauva, ja nämä vauvaelämän ensimmäiset kuukaudet alkavat olla ohi. Pian Aino jo alkaa muistuttamaan enemmän taaperoa, kuin vastasyntynyttä vauvaa. Vielä hetken voin kuitenkin nauttia näistä vauva-ajan ihanuuksista.

Uutta vuotta vastaanottamassa

Eilen oltiin uutta vuotta vastaanottamassa naapurissa, kuten jo useampana vuotena ennenkin. Väkisinkin siellä alkoi miettiä, että minkälaista meillä oli vuosi sitten. Aino oli vielä masussa, mutta Alva oli jo touhuissa mukana. Mutta liikkuikohan jo vuosi sitten, ryömien, kierien, kontaten, nousikohän jo pystyyn tukea vasten, tapailiko askelia, mitä söi, miten touhusi, ottiko päikkäriä jne. Mitään näistä en muista, mutta toivottavasti jos katsoisin vuoden takaisin kirjoituksia tämä selviäisi. Muistan, että Alva sai silloin käteensä ensimmäisen porkkana ja natusteli sitä sylissäni. Sitten muistan, että hän löysi elämänsä ensimmäisen sipsin pöydän alta ja söi sitä tyytyväisenä. Kun menin sitä ottamaan pois, oli maailmansota puhjeta ja Alva sai syödä sipsinsä. Jotenkin hän siis liikkui, kun pöydän alle pääsi.

Nyt mukana oli siis myös Aino. Hän nukahti vaunuihin, kun kävelimme naapuriin ja nukkui siellä ehkä puolisen tuntia ja tuli sitten meidän muiden kanssa juhlistamaan uutta vuotta. Hän oli seuraili tilannetta ihan tyytyväisenä sylissä ja myös lattialla hän viiihtyi varmaan lähes tunnin verran. Taisi olla paljon katseltavaa, kun naapurin neljä lasta kävelivät siinä ympärillä, päällä ja vanhemmat ja koirakin kävi häntä välillä viihdyttämässä. Ruoka maistui pariin otteeseen ja illalla vielä kymmenen aikaan maistui lähes purkillinen sosetta ja sitten olikin hyvä lähteä kotiin nukkumaan. Aino nukahti taas matkalla, mutta heräsi heti kun päästiin kotiin. Sitten vielä yökkärit päälle ja isosisko toivotti hyvät yöt nukkumaan mennessään ja niin Ainokin simahti äidin kainaloon. (Simahti siinä 23 aikaan ja heräili 01 mennessä ehkä puolen tusinaa kertaa. Kolmeen saakka nukuttiin muutamalla herätyksellä, mutta sitten onneksi nukuttiin kummatkin 03-06 välinen aika. Noin pitkää pätkää ei taas hetkeen ollakaan nukuttu. Yes! Aamulla vielä torkuttiin ja 08.30 herättiin lopulta.)

Alva touhusi perheen lasten kanssa ja vähän arkana tutkiskeli koiraa, myös hamsterit ja muut pieneläjät kiinnostivat. Mutta parasta taisi vaan olla seurata mitä muut touhuavat ja seurata tätä menoa aktiivisesti itsekin osallistuen. Hiusten kuivattaminen vessassa kuulosti naurun määrän perustella olevan illan parasta antia. Iskä paukutteli muutamia raketteja ja tien varsilla oli roihuja, jotka myös kiinnittivät Alvan huomion. Päikkäreitä ei koko päivänä näkynyt ja illallakin uni tuli vasta siinä 23 aikaan, joten kylästä lähtiessä meillä oli aikas väsynyt neiti, joka ei kuitenkaan rattaisiin nukahtanut. Alvan tinasta ennustettiin koiraa, mutta mahtaako se ennustus kuitenkaan vielä tänä vuonna toteutua.